Jännitystä tylsään talli-iltaan.

Mantan uusi tallikaveri joka tuli viime keskiviikkona, sai ähkyn tänään. Menin tallille joskus vähän jälkeen kuuden ja tallinpitäjä oli tyttärensä kanssa iltatallia tekemässä. He olivat huomanneet ähkyn oireet nopeasti ja taluttelivat vuoronperään, kunnes omistaja saatii puhelimella kiinni ja hän tuli tallille. Ei muutakuin soittoa eläinlääkärille. En halunnut lähteä kotiin, ennenkuin hevosella on olo ok, sillä hevonen on aika vaikeasti lastattava ja jos olisikin joutunut viemään klinikalle, niin olisin sitten jotenkin voinut olla apuna. No kyllähän minä sain kaikenlaista rompetta hakea avuksi. Muutenkin tilanne oli mielenkiintoinen, sillä en ollut koskaan ennemmin nähnyt "livenä" ähkyhevosta.
Hevosella oli ummetusta, oli vaihdettu ehkä hiukan liian nopeasti säilöheinästä kuivaan ja heppa ei ollut juonut tarpeeksi. Tukosta ei kuitenkaan ollut, joten ei muutakuin nenämahaletkulla parafiiniöljyä ja muutama litra vettä massuun. Eiköhän se siitä helpota.

Emme käyneet eilen emmekä tänään kävelyllä, pidettiin muutama välipäivä. Huomenna taas liikutus jatkuu normaalisti. M oli ottanut kurakylpyä, joten harjailin kumisualla kuraa irti. Koska emme olleet minnekkään menossa, en ruvennut pöllyttämään sitä kurapölyä. Lähtekööt pikkuhiljaa. Huomasin, ettei Manta ollut enää niin kipeä kupeistaan. Mielestäni M ei reagoinut luimimalla niin nopeasti, kuin pari päivää sitten. Sain hellästi kupeet harjattua kumisualla. Vatsanalustaakin vähän sain siistittyä, muttakun luimiminen alkoi, niin jätin homman siihen. Ei muakaan huvittaisi, et joku tökkii mua kipeisiin kohtiin. Pesaisin jalat letkulla, tälläkertaa ilman paniikkeja. Kaviotkin pesin mäntysuopavedellä + pioneersaippualla. Puuhtoista jälkeä tuli.
Huomenna taas jatketaan liikutusta, liikkuihan Manta maanantaista perjantaihin asti jokapäivä, joten en usko, että parin päivän vapaa kauheaa takapakkia tuo. :)

Paniikki

Vihoviimeinen kerta, kun laitan Mantan yhdellä narulla kiinni ilman paniikkilukkoa! Laitoin Mantan vetosolmulla kiinni tallin ulkoseinässä roikkuvaan renkaaseen ja aloin pestä jalkoja. Eiköhän se epeli saanut sitten narun kaulansa yli ja kun M nosti päänsä niin paniikkihan siitä sitten tietenkin tuli. En tajua miten se onnistui, sillä laitoin narun juuri tämänkaltaisten tilanteiden välttämiseksi suht lyhyelle. Olin tilanteen tasalla lähestulkoon samantien, olinhan minä aivan sen vieressä. Manta alkoi nyppiä paniikinomaisesti päätään joten jotenkin vaistomaisesti tarrasin heti riimuun kiinni. Mantahan ei ole sellainen joka vetää ihmistä perässään ja ihmekumma se rauhoittui heti, kun huomasi että roikuin riimussa. Ilmeisesti Manta luuli, että minä olin vain kaikenaikaa siinä riimussa roikkunut. Olin itse aivan paniikissa ja yritin epätoivoisesti vapisevin käsin saada Mantaa irti, sillä naru oli aivan kireänä ja lukko sellainen perusmallinen. Ihme ja kumma jotenkin onnistuin sitten saamaan Mantan irti.
Taisi tästä tapauksesta jäädä pahemmat traumat minulle, kuin Mantalle...

Kävimme ennen iltaruokintaa kävelemässä pienen lenkin.

Ääniä tallilla

Ollaan jo hetkenaikaa tallinpitäjän ja hänen tyttäriensä kanssa keskusteltu, miten iltatallia tehdessä kuuluu välillä todella outoja ääniä. Olimme isän kanssa iltatallia tekemässä ja punnitsin väkirehuja ladonpuolella. Puheltiin siinä isän kanssa jotain jonninjoutavia ja kun tuli hetkeksi hiljaista kuultiin, kuinka tallinomistajan mummon vanhasta talosta (on autio, koska mummo on kuollut, sijaitsee muutamien kymmenien metrien päässä tallista) kuului aivan ihmeellistä töminää. Aivankuin joku olisi "ryskyttänyt" kyljellä seinää/ovea. Ääni oli vaimea töminä, joten ääni vastasi sitä kun joku olisi korkeintaan rojauttanut itsensä pienestä vauhdista ovea vasten. Se kuului todella monta kertaa. No mietimme sitten isän kanssa, että se varmaankin kuuluu tallista kun hevoset vaihtavat asentoa niin kuuluu sellainen kumea ääni ja jos se vaikka kaikuisi latoon tai jotenkin.
Aloin sitten laitella heiniä ja isä istuskeli lähellä ladonovea. Pian kuulin sieltäpäin äänen, jota nokian kännykät pitää, kun akku on loppumassa. Ei siis mikään vanhanmallin kettumainen piipitys vaan uudemmanmallinen ääni. Pian se sama ääni kuului ikkunan takaa, jonka lähellä olin heiniä laittamassa. Hyökkäsimme samantien valoinemme ulos katsomaan kuka siellä on, mutta ketään ei näkynyt! Töminät ja kännykänpiippaukset kuulimme molemmat, joten en usko että olisin kuvitellut äänet. Meidän kännyköissä akut olivat joko täynnä tai vähintään puolillaan, joten äänet eivät kuuluneet meidän kännyköistämme. Kävimme vielä pienen alueen läpi, mutta ketään ei näkynyt, saatika kuulunut. Toki siellä pimeässä on helppo piiloitua niin, että kukaan ei näe.
Ei ole aavistustakaan tarkkailiko joku meitä.

Kävimme n. 35 minuutin kävelylenkin tänään.

"Kuntouttaminen" alkakoon.

Tänään kävelyttelin Mantaa jonkun 20-25 minuutin ajan. Ei kävellyt yhtään oudosti bootsiensa kanssa. Menimme pienen pätkän tiellä, missä on kunnon mäki. Kun menimme alamäkeen, niin peruutimme muutaman kerran (eli ylämäkeen) 4-6 askelta. Manta peruutti normaalisti pienin avuin, joten tuskin se mikään kivulias kokemus oli. Menimme loppumäen sitten suoraan ilman mitään kummempia temppuja. Meno näytti kyllä minun silmään paljon paremmalta kuin yleensä. Manta on nimittäin jo hetkenaikaa kävellyt aika hassulla tyylillä mäkiä alas. Teki se kyllä sitäkin, että ns. "vaihtoi kaistaa", eli käveli muutaman askelen suoraan sivulle ja jatkoi sitten alamäkeen kävelyä. Manta kyllä teki muutamia stoppeja, mutten tiedä johtuiko ne sitten jostakin kiintoisasta asiasta, sillä teki sitä myös tasamaalla. Jalat eivät kuitenkaan olleet turvonneet, eivätkä lämpimät, eikä Manta ontunut jalkojaan. Ei ole ontunut 14. päivän jälkeen ollenkaan.
Menimme mäen kumpaankin suuntaan ja käännyimme takaisin. Poikkesimme hetkeksi pienelle metsätielle, josta sitten käännyimme takaisin jonku 5 minuutin taipaleen jälkeen, kun tuli aika märkää vastaan. Loppuajan pyörimmekin sitten "kentällä". Teimme ympyrää molempiin suuntiin minuutin parin ajan. Peruuttelimme myös hyvin paljon. Peruutteli aivan mielellään, pienin avuin, korvat oli hörössä ja askel oli yhtä pitkä kummankin puolen jaloilla. Loikkasikin lopuksi ojan yli, kun lähdimme kentältä. Sinne mentäessä siis pitää ylittää pieni oja, josta Manta yleensä vain ottaa pidemmän askeleen yli. En usko että kauhean kivulias hevonen hyppii ojien yli ja kävelee korvat hörössä. En toki kiellä, että voisin olla väärässä, mutta pitää seurailla kumpaan suuntaan vointi menee.

Pohdin mahdollisia syitä, mistä nämä vaivat voisi johtua.
1) Tarhan pohja on melko liukas mudan takia, jos olisi jotenkin "nyrjäyttänyt" takapolvensa ?
2) Manta hätyyttelee kaveriaan, vaikka ovat eri tarhassa. Ottaa ensin pienet vauhdit ja sitten vetää "sliding stopit", aidon lännenhevosen tyyliin. Jos olisi siinä takapolvet kipeytyneet ?
3) Takakaviot ovat liian kuluneet (tämän totesi siis eläinlääkärikin). Ehkä aristelee takasiaan ja siksi jännittää lihaksiaan ?
4) Liikunnanpuute. Nythän syyn 1 takia liikuttamisen tärkeys korostuu, kun eivät kauheasti käpsyttele tarhassa. Liikutus on muutenkin kyllä vähentynyt, jostain kummansyystä.

En tiedä, onko näissä mitään järkeä, mutta aina sitä voi yrittää viisastella. ;)

Ps. Pesin jalat, pesin mäntysuopa + pioneersaippua sekasörsselillä kaviot, pesin ja letitin hännän, harjailin varovaisesti, ettei tulisi mammaan kipeää ja selvitin harjan. Muutimme ruokintaakin sen verran, että saa sinfonieta yrttien takia 1 dl aamuin ja illoin + GreenLinen nostimme takaisin 400 g / annos. Pitäisi kyllä tilata pelkkiä yrttejä hengitysteiden takia, kunhan vain olisi eka rahaa. :p Sinfoniessahan on, mutta sitä muistaakseni suositeltiin vain 40 pv kuureina, siksi tallinpitäjän kanssa sovimme, ettei tee ruokintasuunnitelmaa sinfonien mukaan, vaan cool mixin.

Huomenna taas jatketaan harjoituksia.

Päivitystä (13. ja 17.10)

(Mantan hoitovihkosta kopioitua)


13.10 Torstai :
"Eilen (12.10) Mantaa kävi eläinlääkäri katsomassa. Koska ei ollut hevosiin syvemmin perehtynyt, ei osannut paljoa muuta tehdä, kuin tunnustella jalat, mitata lämmön, katsoa kaviot pihdeillä ja antaa 14 ml metacamia pistoksella.
Tänään kävi sitten hevosiin enemmän perehtynyt eläinlääkäri (hänen päivystys oli siis jo eilen päättyny, kun elliä päätimme soitella). Hän katsoi Mantan liikkeen käynnissä suoralla ja ympyrällä ja ravissa suoralla. Antoi ns. "diagnoosiksi liikaa kuluneet takakaviot (varsinkin vasen). Sitä toki epäilimmekin jo tallinpitäjänkin kanssa, mutta lihaskivuista emme olleet varmoja, mistä ovat tulleet. Elli ei sulkenut pois kaviokuumeen mahdollisuutta, mutta sanoi epäilevänsä, että on aristellut jalkojaan ja alkanut jännittämään lihaksiaan. Siksi siis voisi olla lihakset pahoin jumissa. Varsinkin takapää oli aivan jumissa.
Eläinlääkärin antamat hoito-ohjeet:
------------------------------------------------------------------------------------------
- Bootsit takasiin aina ulkoillessa
- Ruokinta ainakin maanantaihinasti heinä + vesi
- 5 päivän metacam-kuuri 500 kg annostuksella
- Ainakin maanantaihinasti ulkoilee sairastarhassa
- Pidetään lämmintä loimea päällä kipeytyneiden lihasten takia.
- Maanantaina aloitetaan liikutus vain käynnissä
- Jos on yhtä surkean näköinen maanantainakin, niin soitto uudestaan eläinlääkärille
------------------------------------------------------------------------------------------

Sovimme tallinpitäjän kanssa, että Manta ulkoilee sairastarhassaan vain jonkun ollessa tallilla. Sillä veti sellaiset rodeot sielläollessaan, että pelkäsimme sen tulevan lankojen läpi! Langoissa meni toki sähkö, ilman sähköä olisi tullut läpitte alta aikayksikön.. Otin kyllä riekkumisen jälkeen sisälle ja siellä se nätisti oleskeli.

Takaisin tähänpäivään....

17.10 :
Manta liikkui jo todella hyvin omassa pikkutarhassaan. Ei ontunut tai aristellut jalkojaan vaikkei ollut bootseja laitettu jalkaan. Pohja on kuitenkin aika pehmeä (huom. ei mutainen) ja tasainen. Vähän oli vielä lihakset kipeät. En lähtenyt kävelyttämään, sillä käveleskeli itsekseen aika paljon kun tulimme tallille. Tallinpitäjä oli siis kokeillut jo lauantaina pitää kokopäivän sairastarhassa ja riehumatta, saati lankoja rikkomatta se oli siellä pysynyt. Saa siis ulkoilla koko päivän sairastarhassa. Sisällä tarkistaessani takaset olivat vielä lämpöiset, mutteivat kuitenkaan mielestäni turvonneet. Laitoin Arnikaa takajalkoihin, jos se edes jotenkin helppaisi. Sieti paljon paremmin takaosan kädelläpainamista, kokeilin toki varovaisemmin ja heti kun korvat vähääkään kääntyivät taaksepäin, niin lopetin (ikäänkuin olisin väistättänyt sen takaosaa sivulle). Viime perjantaina meinasi siis aivan oikeasti antaa kunnon potkun, mikä ei ole ollenkaan Mantan tapaista. Silloin yritin vain väistää takaosaa pois seinänvierestä, että mahdun levittämään Arnikaa jalkoihin. Manta-parka otti sen ilmeisesti härnäämisenä ja meinasi potkaista. Hokasin sitten, että satutin sitä ja pyysin eteenpäin ja sitäkautta suoristamaan itseään. Tänään harjailin sitä varovasti pehmeällä harjalla. Se sai viikonlopun olla aivan rauhassa tallinpitäjän hellässä huomassa, kun olin itse reissussa.

Mantan elämäkin tulee varmaan vähän rauhoittumaan, sillä se kaikista uusin hevonen (joka sekoitti pakan hevosten kesken totaalisesti) lähti pois viime viikonloppuna äkkiarvaamatta, omistajan sanomatta kellekkään muutosta. Syyn todennäköisesti tiedänkin, mutta en lähde tässä nyt avautumaan sen kummemmin, sillä asia ei minulle kuulu. Manta kirjaimellisesti vihasi tätä hevosta. Heti kun Manta näki sen, oli se korvat luimussa ja hampaat irvessä, ihan hevosen ensikohtaamisesta lähtien. Mantan karsinan kalterit ovat nykyään täynnä hampaanjälkiä, sillä se aina puri kaltereita silkasta raivosta, kun tämä toinen hevonen kulki karsinan ohi. Ei sen tarvinnut omassa karsinassaan kuin päätä nostaa varsinkin ruoka-aikaan ja Mantalla oli heti korvat luimussa ja hampaat irvessä se puri kaltereita. Tämä käytös alkoi nimenomaan tämän hevosen saavuttua samaan talliin, joten ei voi oikein muustakaan johtua.. Katsellaan ja seuraillaan. Huomenna taas iltatallin teko, jos lähtisi kävelyttämään Mantaa. Pitää kyllä ottaa joku seuralainen mukaan, sillä suhteellisen lähellä oli ilmeisesti havaittu karhu. :o Hassua, että niitä on Vantaallakin... ;D

Nestettä takasissa

M oli jostain kummansyystä kerännyt nestettä takasiinsa. Epäillään sen johtuvan ruokinnasta, joten laskettiin heti greenline 800 grammasta 400 grammaan päivässä. Kun sillä tuli jo se karvaton pieni läntti vuohiseen ja kaviossakin näkyy viitteitä ruokinnanmuutoksesta. Ei kuitenkaan arista jalkojaan. Kävimme 45 minuutin kävelyllä maastakäsin. Eipä ole paljoa muuta tapahtunut. :o

Pitkä maastolenkki

Menimme tänään 2,5 tunnin maastolenkin. Satulaa ei meillä vieläkään ole, joten pistin vain huovan väliin, etten liukuisi niin helposti alas. Kaveri tuli tunniksi meidän mukaan nauttimaan aurinkoisesta ilmasta. Kävelimme suurimmaksiosaksi tuttuja reittejä, missä käymme todella usein. Kävimme myös sellaisella reitillä, missä olemme kerran enemmin käyneet ja sekin tapahtui joskus toukokuussa. Emme ole viitsineet sinne oikeinpaljoa mennä, sillä tiellä on aikamoisia kiviä ja Mantalla ei silloin ollut bootseja lainattavaksi, joten kaviot eivät oikein tykänneet paikasta. Nyt olivat laittaneet alkupätkän uutta hiekkaa, joten kivipätkä oli todella lyhyt. Lainasimme kyllä muutenkin bootseja tänään, joten kivet eivät haitanneet yhtään.

Uudella reitillä oli ihanan rauhallista. Ehkä jopa liiankin rauhallista Mantan mielestä, sillä se teki aina välillä stoppeja ja jäi vain rauhallisesti kuuntelemaan ja katselemaan ympärille. Se tottui siihen, että suurimmanosan lenkistä on ihmisiä koirineen ja pyörineen ja autoineen tullut vastaan, eli on kokoajan jotain pientä liikennettä. Mutta täytyy sanoa, että Manta on kyllä maastossa aivan ykkönen! Se ei suuremmin hötkyile, säpsyile, saati sitten pistä ranttaliksi. Kerran se säikähti autoa, jossa oli pyörä katolla. Pyörä oli pystyssä ja auto tuli melko lujaa kaarteeseen eikä huomannut minua ja silloista maastokaveriamme. Pyörä heilui aikalailla ja Manta-parka ilmeisesti luuli, että se kaatuu sen päälle. Se teki vain nopean käännöksen takaosan ympäri ja lähti ravaamaan toiseen suuntaan. Pysyin siellä aivan hyvin ilman jalustimiakin (olin ne potkaissut huvinvuoksi ennen tapahtumaa pois jaloista) ja mamma hidasti samantien kun pidätin. En muistakkaan muita suurempia säikähdyksiä.

Ennen lenkkiä apulaiseni sai leikkiä klickerin kanssa, kun pesin Mantan jalkoja. Mantalla on hassu tapa kiekata ja olla rauhaton, kun on vain edestä kiinni jalkapesulla. Nyt olikin hyvä, että vähän "oudompi" ihminen klikkailee ja antaa nameja, että voisi ehkä osata paremmin yhdistää asiat toisiinsa. Ilmeisesti se jotain ymmärsikin, sillä ei tanssinut polkkaa puoliakaan niin paljon, kuin yleensä. Harjauksessa Manta nyt on aina nätisti, joten klickeriä käytimme seuraavaksi bootsienlaiton yhteydessä. Manta yleensä nostaa herkästi takajalkoja ilmaan, kun niihin koskee tai pitää käsiä lähellä (huom. ei potkimistarkoituksessa) ja se on bootsienlaiton kannalta aika ikävää, sillä se on aika veemäistä, kun jalka heiluu ja yrität saada paria tarraa ja solkea kiinni. Varsinkin, kun välillä saattaa laskea ja nostaa sitä sen verran tiheään, että aina lipeää ote kiristettävästä remelistä ja homma hidastuu. Naksuttimella kinttu pysyikin aika hyvin lattialla. ;) Selkäännousussa käytimme myös klickeriä, sillä Mantan on välillä vaikea pysyä nahoissaan, kun yritän jakkaralta ilman satulaa mennä selkään. Se siis saattaa pyöriä paikallaan ja tunnelma on kuin karusellissa. Kyllä toki apukouluttaja piti kiinni vähän, joten naksautus ja nami tulivat paljon nopeammin. :D Manta kuitenkin kiinnipitäessä malttaa seistä paikallaan, mutta yksikseen selkäänmennessä saattaa sortua tuohon karuselliponijuttuun.

Saimme viimein myös kuvan postaukseen. Meillä ei tahdo noita kuvaajia oikein olla, kun pieni talli ja aika usein olen yksikseni tallilla / lenkillä Mantan kanssa.

Lenkin jälkeen hieroin Mantaa kumisualla ja harjasin kuivuneet kurat jaloista pois. Pesin ja puunasin siis vain pienen osan jaloista, ennenkuin lähdimme lenkille. Aikaa olisi muuten mennyt aivan liian paljon suht. turhaan asiaan. Oli kyllä niin ihana sunnuntaipäivä, että kaikki stressi mitä viikonaikana on tullut, unohtui ainakin tallillakäynnin ajaksi. <3

Ongelmia näkyvissä

Tajusin tuossa juuri muutaman ongelman. Miten Mantan liikutus onnistuu talvella?
- Kenttää ei ole, eikä muutakaan tasaista aluetta, joka ei menisi heti sateenjälkeen ihan mössöksi.
- Maastot menevät tukkoon talvella, jos tulee aivan hullun luminen talvi
- Traikkua ei ole, että pääsisi jonnekkin muualle liikuttamaan
- Jos lähtee lähimmälle kentälle ratsain, reissuun menee n. 3 tuntia (jos siis olet kentällä tunnin).

Toki voi olla, että tuo meidän "kenttä" on paremmassa kunnossa, kun talvi tulee. Sitä taas ei voi sitten etukäteen tietää, miten hyvin siellä näkee, kun ei ole valaistu millään tavalla. Enköhän jotenkin asiat ratkaise... Tallipaikkaa en halua vaihtaa, sillä tuo on lähellä, ihanat tilat ja paljon muitakin hyviä puolia. Ainoastaan tuo, missä pystyy kunnolla liikuttamaan, on vähän ontuvaa aina välillä. :D Monesti johtuu kyllä siitä, ettei ole bootseja ja tällähetkellä sopivaa satulaakaan.

Tänään en tehnyt muutakuin kaviopesut ja hieroin kumisualla samalla kun Mamma veti heiniä. En jaksanut liikuttaa, sillä olen ollut aivan poikki töistä päästessäni.. Koska loppuviikko tulee oleman yhtä rankka, niin mua väsyttää jo valmiiksi.

Iltalenkki tihkusateessa

Kävimme 45 minuutin kävelylenkin maastakäsin. Testailin klickeriä ja Manta näytti vähän pääsevän jyvälle asiasta. Oli todella raikas ilma kävellä, olin pukeutunut tarpeeksi lämpimästi ja kumpparit jalassa ei tarttenut yrittää väistellä lätäköitä pimeässä. Meillä oli siis taas näkyvyysasiat kunnossa heijastinliivin, otsalampun, heijastinloimen ja Mantan jalkaheijastimien ansiosta. Menimme siis taas otsalampun valossa, kun oli jo aivan pimeää. Eipä Manta näyttänyt välittävän taaskaan mistään. Tulla puksutti eteenpäin kuten normaalisti. Oli oikein mukava kävellä, vaikka välillä pimeys ahdisti enemmän minua, kuin Mantaa. :D
Huomenna tallinpitäjä uusintakokeilee meidän satulaa omalle hevoselleen, kun siitä on jo kuukausi pari, kun viimeksi sitä sille sovitettiin, eikä oikein muisteta kuinka kävi. Jos sopii niin ilmeisesti ostavat sen multa. Kokeillaan viikonloppuna sitten tallinpitäjän hevosen satulaa Mantalle. Jos oikein hyvä tuuri kävisi, niin voitais vain tehdä vaihtarit. En kyllä jaksa uskoa, että olisi sopiva, mutta kokeilemme silti. Eihän se mitään maksa.

Huomenna jälleen iltatallin teko, joten voisi käydä silloinkin Mantaa kävelyttämässä.

Jonninjoutavaa jorinaa ja hirvenmetsästyskausi

Ostin tänään koirien naksuttimen Mantalle. Olisin aivan hirveästi halunnut testata klickeriä jo tänään, mutta enköhän minä pässi mennyt päikkäreille, jonka seurauksena "ota tunti, nuku 4" pilasi sunnuntain totaalisesti, ainakin Mantan liikutuksen kannalta. Olin aivan poikki, kun tulimme markkinoilta kotiin klo 16 aikaan. Olen minä kyllä herännytkin tänään aikaisemmin, kun olin jo aamulla 7 aikoihin tallilla hevosia ruokkimassa.
Vähän harmittaa, että kaikki vastoinkäymiset tulevat juuri silloin, kun olisi kaikenlaista muuta. Auto pitäisi määräaikaishuollattaa + vikakoodi luettaa ja vaihtaa yks osa, Mantalle pitäis saada uusi satula ja bootsit + muutama loimi. Saa taas nähdä milloin nuo kaikki on hoidettu. Rasittavaa suoraansanoen. Mullekki kyl nyt kelpais "pappa betalar", mut siitä on turha haaveilla. Täytyy kai ruveta lottoamaan. :D

Eihän mulla muuten ois mitään hätää, mutta tää mun 3 kk työttömyys, joka johtui myös vähän mun sinisilmäisyydestä, sai mun talouden ihan kuralle. Muutenhan mulla ois kaikki Mantalle jo hommattuna. Nyt siis on töitä, mutta taitaa mennä Mantan jutut marraskuulle, kun 30.10 tulee seuraava tili ja tää tili mikä tuli meni kaikki Mantan tallivuokranmaksuun. Perintökin pitäisi kyllä kohta tulla, mutta tosi kiva odottaa sellasia rahoja.:S

Liikutuksesta tulee tosissaan yksitoikkoista, kun alkavat hirvimiehet hirviä metsästellä ilmeisesti suhteellisen lähellä. Talli on siis melko metsänkeskellä. Nyt kun porukka vielä sienestää ja marjastaa, on pikkitienvarret aivan täynnä autoja ja kauhea liikenne. Lisäksi vielä ihmisiä tupsahtelee aivan joka pensaasta.. Kiva siis pysyä teillä, kun ei uskalla hirvimiesten sekaan mennä ratsastelemaan ja kaikenlisäks sillä paukuttelulla ne laittaa ne hirvet oikein liikkeelle. Taidetaan Mantan kanssa tyytyä maastakäsinharjoituksiin toistaiseksi kentällä. Ellei sitten jakseta lähteä autoja pakoon tunnin matkan päässä oleville maastoreiteille. Sinne on vaan tosi inhottavaa lähteä ilman satulaa, kun joutuu ratsastamaan suhteellisen vilkasta autotietä pitkin, jossa autot saattaa 50 rajoituksesta huolimatta kaahata jopa 70 km/h. Kun ylinopeuteen yhdistää vielä todella kivat kurvit ja mutkat, joiden taakse et näe, on vaaratilanteiden soppa valmis.

Eiköhän tilanne saada jotenkin ratkaistua ja toivotaan, ettei hirvikausi kauaa kestä. :)

Riviä..

Yök, Manta on saanut etujalkoihinsa riviä. Ei onneksi ole päässeet pahoiksi, eli aika nopeasti asian huomasin. Ei muutakuin jalkoja pesemään, kuivailemaan ja helosanilla rasvailemaan.. Tullut todennäköisesti mudasta, kun sitä on tähän vuodenaikaan taas tonneittain joka paikassa. Suoraansanottuna inhoan syksyä!
- Joka paikassa on mutaa
- Hevosta ei voi saada koskaan täysin puhtaaksi ja pölyttömäksi
- Illat pimenevät nopeammin
- Lehdet tippuvat puista ja kaikkialla näyttää ankealta
- Sataa jatkuvasti ja jokapaikka lainehtii, vaikkei kuraa olisikaan.
- Kesään on taas niin pitkä aika. :(

Kävimme vain n. 30 minuutin lenkin, kun aika suoraansanoen loppui kesken. Emme kerenneet mennä pimeässä, mutta varmasti huomenna kerkeämme. On taas kyllä totuttelua mennä ilman satulaa... Tuntuu, etten osaa ravissa istua ollenkaan ja jyskytän vain istuinluilla Mantaparan selkää. :s Harjasta minulla on aina tupsu kädessä, etten revi mahdollisesti horjahtaessani suusta.
On kyllä pakko saada satula kohta.. Alkaa kirjaimellisesti palaa käpy, kun aina on jotain mikä estää kunnon lenkkien teon tai jonkin järkevän toiminnan. No, eiköhän me kohta joku sopuhintainen hyväkuntoinen ja sopiva penkki löydetä. Himoitsisin koulu- ja yleis-satulaa, mutta ei ole kovin järkevää ostaa tässä vaiheessa, kun lihaksisto tulee kuitenkin muuttumaan vielä muutaman satulan verran. Ehkä sitten myöhemmin. Tällähetkellä tuntuu, että Mantalle pitää ostaa vielä vaikka ja mitä. Bootsit, satula ja muutama loimi (esim. sade- ja heijastinloimi + kuukauden parin päästä toppaloimi). Varmasti oli vielä muitakin kaikenlaisia tilpehöörejä mitkä eivät juuri tällähetkellä satu mieleen.

Nyt on pakko sännätä nukkumaan, että taas jaksaa töissä. Huomenna jälleen lenkille Mantan kanssa + iltatallin teko.

Pieni iltalenkki pimeässä

Käytiin isän kanssa kävelyttämässä Mantaa pieni lenkki aivan pilkkopimeässä otsalampun valossa. Ihan vain sen takia, että nähdään miten se reagoi/käyttäytyy pimeässä. Meillä siis oli heijastinliivit molemmilla, minulla otsalamppu, Mantalla heijastava rintaremmi ja heijastinloimi, ettei vaaraksi oltu kenellekkään. Oli rennon näköinen,ei hötkyillyt kirkkaita heijastimia, eikä lamppua, vaikka kääntelinkin paljon päätäni ja katsoin usein Mantaa kohti.
Huomenna voisin mennä ratsastamaan, että tulen kotimatkan kun pimeä on jo kerennyt tulla. Kun ei sitä koskaan tiedä, jotkut käyttäytyy hyvin maastakäsin, mutta saavat paniikkeja ja hepuleita, kun ihminen onkin selässä. Monet nimittäin unohtavat kokonaan ratsastajan, kun ovat jännittyneitä. Mielenkiintoista nähdä miten Manta käyttäytyy.

Puunausta

Puunailin tänään Mantaa, kun oli mukavasti aikaa. Pesin shampoolla jalat, hännän ja lavoilta & kaulasta pihkat pois. En mennyt tänään mitään himolenkkiä, sillä bootsit olivat varattu. Menin hetken kentällä ilman satulaa ihan kokeeksi, sillä viime tiistaina Manta liikkui aivan ihmeellisesti. Ikäänkuin se olisi ollut tönkkösuolattu. Satulamme alkaa olla jo epäsopiva, joten taas alkaa tasapainoharjoittelut ilman. Manta liikkui paljon paremmin ilman satulaa tänään. Voi olla, että liikkui maanantaina hyvin, mutta tiistaina oli paikat kipeät epäsopivasta satulasta ja siksi liikkui oudosti. Mene ja tiedä. Emme tehneet kentällä kuin voltteja, muutamia suunnanvaihtoja ja harjoittelimme pohkeenväistöä pari kertaa kumpaankin suuntaan (oli muuten oikealle ilmeisesti helpompaa, sillä lähti väistämään paremmin). Siirtymisiä emme ottaneet, sillä kentän pohja oli aika kurainen paikkapaikoin, enkä viitsinyt kylmiltään lähteä pomppimaan harjoitusravissa ilman satulaa, kun ei tuo tasapaino ilman penkkiä ole mitään huippuluokkaa.
Jos sitä huomenna voisi bootsien kanssa mennä ihan maastolenkillekkin. Siellä voisi sitten ravia ottaa, kun parempi pohja.
Toivottavasti kenttä saisi kuivua sen verran, että voisi aloittaa laukka-sanan harjoittelun jälleen, suurella ympyrällä juoksuttaen.

Pitkästä aikaa oikeasti mukava lenkki

Lainasimme tänään Mantan tallikaverin buutseja. Kävimme 1 h 10 min lenkin. M käveli todella innokkaasti eteenpäin, kun ei kivet pistelleet kavioissa. Hölkkäsimme aika paljon ja sain samalla harjoitella istumaan niin harjoitus- kuin kevyessäravissa. Oli mukava huomata, että jalustimet pysyivät jalassa ja olin liikkeessä paremmin mukana. Alaselkä tahtoo vieläkin mennä kaarelle, joten pitäisi alkaa treenaamaan keskivartaloa. Pitää melkeimpä kokoajan keskittyä siihen, että pidän vatsalihaksilla ns. "vastaan" Jaloissa on hyvin voimaa, eikä keventäminen tunnu missään. Tämänpäiväinen ratsastuskokemus lisäsi ratsastusmotivaatiota 110%! Viimein pääsee tekemään kunnon lenkkejä, eikä tarvitse mennä etanakäyntiä maastakäsin, kun M kompuroi ja aristelee pikkukiviä. Huomenna taas uusi lenkki, nyt on vielä aikaa maastoilla rauhassa kaikenmaailman sienestäjiltä, lenkkeilijöiltä ja marjastajilta aamuisin, kun en ole tällähetkellä töissä.

Nyt onkin tavoitteena:
1. Saada Mantalle ja minulle lisää lihaksia.
2. Tehdä enemmän asioita maastakäsin, mm. laukka-sanan harjoittelua, maapuomeja yms.
3. Tehdä helppoja harjoituksia selästäkäsin käynnissä ja hitaassa ravissa, mm. käynti-ravi nostoja, voltteja, kiemurauria, täyskaartoja, etuosakäännöksiä, pohkeenväistöä. Eli siis kaikenlaisia kylkiäjumppaavia juttuja ja vähän muutakin.

Saa nähdä, milloin saadaan nuo asiat toteutettua. Ei tässä mikään kiire ole. :)

Tunnelmallinen iltatalli

Tein tänään kaikki tallivuorot. Aamutallilla Mantan kaveri Lilo teki mulle källit. Tarkastan nimittäin aina, että hevosilla on vettä, kun syövät aamuheinänsä. Lilo oli vääntänyt peet vesiastiaansa, joten kävin kippaamassa pihan perälle vedet ja pesin kupin oikein astianpesuaineella. Laitoin kuppiin 1/3 vettä jonka ajattelin riittävän aamuheinien ajaksi (syövät vain aamuheinät karsinassa ja sitten pääsevät ulos). Vein puhtaat vedet ja pesin Metkun kupin, jonka oli juonut tyhjäksi ja nakellut menemään pitkinpoikin, että oli täynnä kuiviketta. Kun sain Mantan kupin laitettua pesuun, niin kuului vaan "PLUMPS", kun Lilo väänti uudet peet kuppiin. Onneksi en laittanut enempää vettä, olisi nimittäin ollut todella kiva rehata täysinäinen kuppi pihan perälle kipattavaksi. :D Tallinpitäjän oli määrä tulla aamulla katsomaan Mantan ja Kiran kaviot, joten loimitin Lilon ja olin juuri saanut Metkulle kaikki remelit kiinni, kun Lilon omistaja pamahtaa paikalle ja sanoo lähtevänsä lenkille. Me emme harrasta hevosten yksintarhausta, joten itsekseni naureskellen otin loimen Metkulta pois, pistin Mantalle takin päälle (ettei kastuisi mahdollisen sateen tullessa) ja lähdimme Lilon seuraksi lenkille. Kävimme maastakäsin 45 min lenkin ja tallille tultuamme oli tallinpitäjä tullut ja tsekkasi Mantan kaviot. Olivat oikein hyvännäköiset. Saan ruveta lainaamaan Kiran bootseja Mantalle. Se on aivan älyttömän hyvä juttu, sillä voimme nyt mennä suht vapaasti, eikä tarvitse miettiä arkooko kivillä. Kavioiden katsauksen jälkeen Kira ja Manta pääsivät Metkun ja Lilon seuraan ulos.

Isä oli mukanani tekemässä iltatallia. Kaikki aika siltä kyllä meni äärimmäisen kettumaisten hokkien irroittamiseen bootseista, mutta saipahan jokaisen irti. Kesken iltatallin tekemisen meni sähköt poikki vähän yli puoleksitunniksi. Onneksi olin siinävaiheessa saanut jo hepat sisälle ruokien ääreen, loimet kuivumaan ja kaviot putsattua, sillä otsalampun kanssa en olisi puusta pitkään päässyt. Kira ei ainakaan näyttänyt tykkäävän ihmeellisestä varjosta, jolla oli keskellä otsaa kirkas valo. Väkirehut hepat saivat syötyä normaalisti vaikka valoja ei ollutkaan. Onneksi en ollut tallilla yksin, sillä minulla on aika vilkas mielikuvitus. :D
Kun valot palasivat, oli vielä kaksi hokkia irrottamatta. Päätin harjata Mantan jalat, kun kerran oli luppoaikaa. Mantan kintut olivat aivan hyytävän kuraiset, ja märkää kuraa en viitsinyt alkaa raastamaan kauhealla voimalla irti. Harjasin ne, mitä pois sain ja pesin jalkojenharjauksen jälkeen harjan, joka sai aika kivan kurakerroksen. Kerkesin sen jälkeen tehdä vielä aamun väkirehuannokset valmiiksi, sillä yksi hokki oli vielä raastamatta irti.
Yhdessä raastamalla saimme sen lopuksi irti. Oli aivan älyttömän tiukalla ja lyhyempi kuin muut. Lopuksi vastakappale hajosi bootsin sisältä ja viimeinen hokki saatiin irti.

Uusi aloitus

Ajattelin tarttua itseäni niskasta kiinni ja ruveta repimään enemmän motivaatiota Mantan liikutukseen. Motivaatio on todella ollut kateissa, kun maastopolut ovat mudan peitossa, "kenttä" lainehtii, Manta tahtoo arkoa jalkojaan kivisillä teillä, asfaltilla ei viitsi muutakuin kävellä ja läheisen ratsastuskoulun kentälle on liian pitkä matka (tulisi lähestulkoon 3 h reissu, jos vetää 1 h kenttätreenin). Ajattelin jos huomenna ei myrskyäisi niin kauheasti, niin voisi pitkästä aikaa käydä bisajärvellä. Siellä on poluissa kiva pohja, enkä usko että ne olisivat kauhean kuraiset. Varsinkaan ne isommat tiet. Siellä ei Mantakaan aro jalkojaan. Toivottavasti tää sadekausi menis pian ohi. Ei tätä jokapaikan lainehtimista jaksa kovinkaan kauaa..

Mitään muuta erikoista ei ole tapahtunut, kuin että nykyään pitää hevoset tarhata pareittain. Manta tarhataan hyvän ystävänsä Kiran kanssa ja Lilo & Metku ovat kahdestaan viereisessä tarhassa. Mantalla on ollut Lilon kanssa Draamaa vieläkin, ja olivat ilmeisesti ladanneet toisiaan aidan läpi, että oli langatkin poikki. Uuteen tarhaussysteemiin päädyttiin, kun Manta ja Kira riehuivat aikalailla ruoka-aikoina. Tuli aika hurjankin näköisiä tilanteita, joten parempi näin. Onneksi saavat seurustella aidan takaa, että kaikki näkevät toisensa.

Päivitystä

Kirjoittelu on hiukan jäänyt, sillä mamma oli sairaslomalla 2 viikkoa. Viimeviikon olin itse kipeänä ja työpäivät imivät mehut aika kiitettävästi. Meni 7.8 aivan kolmijalkaiseksi yht'äkkiä ja nousi yli 39 asteen kuume. Lavassa ollut haava siis otti ja tulehdutti lihaksen, vaikka näytti aluksi siltä, että on paranemaan päin. Eläinlääkärin jouduimme oikein kissojen ja koirien kanssa metsästämään sillä 7.8 oli juuri sunnuntai ja tietenkin Vantaan päivystävä elli oli kesälomalla. Saimme sitten Tuusulan päivystävän ellin kiinni ja hän tuli tsekkaamaan Mantan. Saimmepa samalla tetanusrokotteen kuntoon. Manta oli ensimmäisen sairaslomaviikon täydessä karsinalevossa. Onneksi Manta on luonteeltaan todella kärsivällinen, eikä ruvennut pistämään tallia remonttiin. Seurallinen se kyllä oli ja heti kun joku talliin tuli, niin Manta oli jo hengailemassa pää käytävällä, kuin sanoen "Terve, täällä ollaan". Jalka ei aristanut siis, kuin pari päivää ja lämpöä oli vain yhtenä sisäpäivänä, muistaakseni n. 38,2-38,5 astetta. Haava märki vain parisen päivää, sitten se loppui kuin seinään. Annoin pitää vielä toisen viikon sairaslomaa kavereiden kanssa ulkoillen, sillä halusin olla täysin varma, ettei siellä enää ole mitään ylimääräistä.
Olen nyt talutellut sitä viime perjantaina ja sunnuntaina ja hyvin on mennyt. Ei sillä näytä kunto huonontuneen, vaikka kolme viikkoa onkin ollut minimaalisella liikutuksella. Ajattelin vielä käydä kerran pari taluttamassa ja sitten ajattelin pikkuhiljaa aloitella ratsastelun.
Mantalla kävi tuossa viikko sitten (22.8) raspaaja ja tyttösellä olikin kulemma suu täynnä hammaspiikkejä.. Oli tallinpitäjän mukaan aika verinen raspaus, mutta sai kuitenkin normaalisti syötyä. Pistimme heinät verkkoon, ettei holmua liian nopealla tahdilla, jos huomaakin miten helppoa on syödä ilman piikkejä.

Ei oikeastaan mitään muuta "erikoista" ja mainitsemisenarvoista ole tapahtunut. :)

Pieni maastolenkkipäivä

Hoidin tämänpäivän kaikki tallivuorot itse että tallinpitäjä saa hyvinansaitun lomapäivän, joten olin aika piipussa illalla. Lähdin kuitenkin toisen hevosenomistajan kanssa hevosia maastoteillä käyttämään. Olin itse ilman satulaa selässä ja toinen tuli talutuksessa. Pysyimme isommilla teillä, koska toista heppaa vielä ahdistaa ryteiköt (on ahtaanpaikankammoinen).
Huomenna tämä samainen hevosenomistaja pitää minulle ja tallikaverilleni tunnin. Se onkin tarpeellinen! Olisi kiva taas osata istua tuolla selässä kunnolla, eikä vain könöttää taidot ruosteessa mitä ihmeellisimmissä asennoissa. Taino ehkä vähän liioitellusti sanottu, mutta huomenna sen sitten näkee mitä kaikkea korjattavaa löytyykään... Huomenna pitää taas illalla harjoitella liinassa laukannostoa laukkasanaa käyttäen. Kyllä se joskus sen oppii, eihän tässä mitään kiirettä ole. :) Ihanaa, kun voi jo hiukan jopa edistyä tuon muurahaiskarhun suhteen. ;)

Kavalettien ja pikkuesteen harjoittelua

Näyttää siltä, että tuo poni tykkää vähän hypätäkkin. Tänään se päästi aivan hullun loikan jonkun 30-40 cm "pystyn" yli. Kuumenikin jopa vähän, eikä tahtonut millään malttaa kävellä, vaan ravasi mun ympärillä kokoajan. Manta on nyt vähän ruvennut hiffaamaan mitä mä pyydän siltä. No ei periaatteessa ihmekkään, että siihen menee parikertaa, sillä taidan olla ensimmäinen joka sitä irtohypyttää.. Muuten se on tuolla vaan päästelly juurien sun muiden yli ihan itsekseen tarhassa. Nostimme taas liinassa kumpaankin suuntaan laukat, harjoittelemme laukkasanaa, mutta silti se tuntuu paremmin nostavan sen juoksutusraipan naksahduksesta. Pitäisi ruveta pikkuhiljaa vaan opettelemaan pelkän sanan kanssa, kun en voi kuitenkaan selkään mitään juoksutusraippaa ottaa.
Mamma veti aikamoiset rallit, eikä malttanut kentällä kävellä, niin hyppäsin vain ilman satulaa selkään ja kävimme jäähdyttelykäynnit maastossa. :) Mukavaa, kun on rupeavat hommat vähän jo sujumaan, sillä on pitkään tuntunut, että junnaamme vain lähtöpisteessä. Noo... Hiljaa hyvä tulee.

Laiskuus iski

En tehnyt eilen enkä tänään mitään erikoista. Kävimme vain toisen hevosen henkisenä tukena pienellä maastokävelyllä. Rento meininki, talutellen ja välillä suupaloja naukkaillen. Haava on umpeutunut jo aika hyvin, ei vuoda ja tänäänkin sen kävin 2 kertaa tsekkailemassa. Saa olla ilman mitään, ettei mokoma haudu. Jotakin hööksin aavistuksen tervalle tuoksuvaa salvaa olen ympärille laittanut, että pysyvät öttiäiset poissa.

Ötököistä tulikin mieleeni ne jättitoukat joita löysimme eilen vanhasta lantalasta! Siis hyi hitto, ne oli mun pikkurillin mittaisia ja varmaan kolme kertaa sen paksusia! Mulla on vielä melkoiset nakkisormet. ;D

Päästään Mantan kanssa kohta tunneille. Istunnassani onkin varmaan paljon korjailemisen varaa, kun on tunneista jo muutama vuosi aikaa. Harjoitusravissa en osaa enää kunnolla istua ilman, että jalustimet lähtevät valumaan kohti kantapäätä. Kädetkin voivat olla melko levottomat. Emme ole Mantan kanssa paljoa harjoitusravia harjoitelleet, kun ei tyttösellä ole vielä paljoa lihaksia. Kyllä ne siitä sitten vähän ajan päästä kehittyy.
Huomenna voisin aamupäivästä käydä tekemässä jotain järkevääkin

Laumaelämää ja haavahoitoa

Laitoimme Mantan tänään kavereiden kanssa. Meni todella hyvin! Ei mitään suurta draamaa, pientä juttua tietysti, muttei mitään hepulikohtauksia. Nopeasti olivat laumassa toisiaan pällistelemässä kaikki 4. Ihana juttu, että Manta pääsi kavereiden joukkoon. Näytti tälläkertaa tyytyväiseltä, kun pääsi kavereiden kanssa henkailemaan. Toivottavasti käytös jatkuu samanlaisena. :)
Manta oli sitten telonnut itsensä johonkin oksaan ilmeisesti. Sillä on mun pikkurillinpään kokoinen pistohaava lavassa ja tietysti niin kettumaisessa paikassa, että piti kikka jos toinenkin keksiä, että saatiin siihen jonkinnäköinen haavaside laitettua. Ei meinannut nimittäin millään verenvuoto tyrehtyä ja haava olisi ollut muuten täynnä jotakin öttiäisiä ja muuta roskaa. Teimme siis niin hienon ratkaisun, että laitoimme sidetaitosta haavanpäälle, flexpinteliä kaksikierrosta menemään sään päältä etujalkojen väliin ja lapasuojus päällä. Laitan kuvan havainnollistamaan, se oli jotenkin niin koominen näky "paitansa" kanssa. Aamulla vaan sitten katsomaan, miten haava jakselee.
En tänään sitten tehnyt mitään kummempaa Mantan kanssa. Menimme maastakäsin puomeja, ja iiiihan pientä miniestettä, että oppisi vähän nostamaan kinttujaan korkeammalle. Meni huomattavasti paremmin kuin viimekerralla, en tiedä sitten johtuiko se siitä, ettei pellolla ollut lampaita vaiko siitä, ettei sillä ei ollut suojia tälläkertaa, eikä halunnut "kolhia jalkojaan". Maastossahan sen kanssa voi mennä kunnon ryteiköistä ja se vain päästää vauhdilla menemään. Sillä on aivan uskomaton tasapaino, johtunee siitä, että oli edellisessä kodissaan metsälaitumella, jossa oli juuria, kiviä sun muita väistettävänä.
Kävin tänään ostamassa Horzelta Marstallin Sinfonie yrttimysliä. Annan sitä Racingin Cool Mixin kanssa sekaisin, että saa siis vuorokaudessa 250 g molempia. Jos ei rupea auttamaan, niin jätän Cool mixin pois ja pistän pelkkää Sinfonieta. Ei se näyttänyt pahaa olevan, sillä kuppi ainakin tyhjeni sillä vauhdilla, että taisi olla hyvääkin. ;) Onneksi Manta ei muutenkaan vaikuta kovinkaan nirsolta ruoan suhteen.

Mantan iskulause taitaa muutenkin olla; "Täydellä vatsalla on helppo paastota!"

Yrttejä kehiin

Tallinpitäjä oli pistänyt nyt kahtena peräkkäisenä aamuna merkille, että Manta hengittää vähän raskaasti. Epäilemme sen olevan jotain allergiaa, sillä silmätkin sillä vuotaa aina välillä. Menemme huomenna ostamaan muistaakseni yrttipitoista mysliä, mitä tallinpitäjän entinen hevonen söi samankaltaiseen ongelmaan. Jos se vaikka auttaisi. Voi toki myös johtua pölystä ja sen takia vähän kastelinkin iltaheiniä.
Huomenna ajattelimme kokeilla Mantan pistämistä muiden hevosten seuraan. Saa nähdä mitä siitä tulee. Manta ei näköjään voi sietää uutta hevosta joka tuli viime perjantaina. Luimi sille, kun talutin sen karsinan ohi  illalla. Kaikki kolme muuta tulevat toimeen, mutta Mantalla on jotain hampaankolossa. No eiköhän tilanne joskus selviä.
Emme tehneet tänään mitään erikoisempaa. Kävimme tunnin kävelylenkin maastossa, mennen Mantan omaan tahtiin. Ilmeisesti lima tai mikä ikinä siellä onkaan, lähti liikkeelle, eikä kävellessä vauhti ollut sen hitaampaa kuin normaalistikkaan. Pieni puuskutus ylämäessä on mielestäni ihan normaalia, sillä meidän maastojen pari ylämäkeä eivät ole pienimmästä ja loivimmasta päästä.. :D Tallilla pesin vielä Mantan kaviotkin.

Manta pääsi ylhäiseen yksinäisyyteen.

Tallipitäjä oli tehnyt Mantalle hyvänkokoisen yksityisaitauksen muitten hevosten aitauksen viereen. Mamma näytti todella tyytyväiseltä ja huojentuneelta, kun ei tarttenut olla ajamassa ketään takaa ja sai syödä rauhassa. Oli eilen nimittäin niin hurjan väsynyt ja stressaantunut, niin parempi näin. Kokeilemme varmaan huomenna pistää Mantan muitten hevosten sekaan. Jos ei onnistu, niin jatkamme yksityistarhailua. Se saa kuitenkin jutusteltua aidantakaa muitten kanssa.

Kokeilimme tänään pikkuesteiden hyppäämistä irtona. Selvitti se muutaman puhtaasti! :D Tehtävää toki vaikeuttivat aidantakana pellolla olevat lampaat, joita Manta silmä kovana kyttäsi. Päätimme puhtaaseen suoritukseen ja lopuksi tallikaverini kokeili mennä LG-bridleillä. Oli kulemma herkkä tapaus, mutta ei huonolla tavalla.

Fiasko aamutallissa.

Oho tuleepas tämä myöhään. :) Ps. Pahoittelen jos teksti on sekavaa ja epäselvää, sillä olen hiukkasen väsynyt. ;D

Hevosten "tutustuminen" ei nyt mennyt ihan odotusten mukaisesti... Uusi hevonen sekoitti pakan niin tehokkaasti, että ns. "alkuperäinen" kokoonpanokin meni aivan sekaisin. Johtaja, joka on Mantan paras kaveri sai aika pahan potkun takajalkaan johon tuli haava ja oli pakko viedä sisään putsattavaksi ja tutkittavaksi. Manta meni siitä aivan sekaisin. Kaveri huhuili levottomana tallissa ja Manta alkoi ottaa kierroksia todenteolla. Kaikki kolme tarhaanjäänyttä alkasivat laukkaamaan hullua vauhtia ympäriinsä ja Manta oli juuri sen näköinen, että se tulee langoista läpi kohta. Mantan tarhakaveri taas oli tulossa selvästi yli. Otimme Mantan talliin ja kaksi muuta rauhoittuvat, kun Manta ei ollut paniikissa kirittämässä siellä muita. Teimme Mantan kaverille pienen tarhan ihan muiden hevosten tarhan viereen, sitten Mantakin rauhoittui jotenkin. Sen oli helppo pitää kaveria silmällä, sillä se ei liikkunut ympäriinsä. Muutamia riitatilanteita tuli vielä sen jälkeen, sitten tuli rauha maahan. Manta ei onneksi koko episodin aikana saanut muutakuin "laiskan" potkun kylkeen. Ei tullut jälkiä eikä arista.
Manta oli todella väsynyt, kun otin sen sisälle harjattavaksi. En viitsinyt nousta selkään, vaan päätin lähteä taluttelemaan. Sain samalla sovitettua ja säädettyä uudet suitsetkin. : ) Manta on käsiteltäessä normaali oma itsensä, mutta se on muuttunut, kun katsoo sen laumakäyttäytymistä. Siis jos vertaa millainen se oli, tuli minulle. Sen elämä on muuttunut muutenkin melkoisesti näiden 3 kk aikana.
- Manta asui entisessä kodissaan pihatossa, nyt siis yöt tallissa ja päivät mahd. pitkään ulkona. Oli kerennyt olemaan siellä 2 vuotta. Seurana sillä oli viimeiset puolivuotta vanha poni.
- Vantaalle tullessaan, sen piti tottua 3 uuteen hevoseen ja niitten kanssa touhuaviin ihmisiin. Tallissa nimittäin tallilaiset tekevät vuoronperään tallivuoroja.
- Uusi omistaja.
- Uusi ympäristö.
- Kun talliltamme vaihtoi 2 hevosta tallipaikkaa kesäkuussa, olivat Manta ja sen kaveri (K) aivan kahdestaan (4 hevosen talli) pari viikkoa kunnes tuli uusi numero 1 (L) ja eilen uusi numero 2. (Me)
- Manta oli ensinalkuun alistuvainen, antoi kulemma entisessä kodissaan vanhan ponin ja isomman puoliveritamman pompottaa aivan mielensä mukaan. Tänään Mantasta näki, että se oli todella aggressiivinen kahta uutta hevosta kohtaan ja ajaa niitä kokoajan pois kaverinsa läheltä. Aivankuin se ei hyväksyisi muita jäseniä heidän 2 hevosen laumaan. Välillä Mantan kaverikin tuskastuu Mantan suojeluun ja ajaa itse Mantan pois.
Tallilla kun puhuimme  tilanteesta, kertoi L:n omistaja seuranneensa tilannetta ja huomanneensa, että iltaakohden Manta alkoi olla rauhallisempi eikä niin aggressiivinen. Hän lisäsi siihen myös, että Manta vain on sekaisin uudesta tilanteesta, eikä oikein tiedä miten pitäisi olla. Toivottavasti Manta asettuu pian, ettei siltäkin potkaista jalkaa kipeäksi. :s Hevosten elämä on niin jännää...

Uusi tallikaveri saapui.

Minulla ei ollut tänään minkäänlaista fiilistä lähteä ratsastamaan. Olin nukkunut yöllä 2 tuntia ja pikkuisen tahtoi olla väsy. Puunasin Mantan kuitenkin kavioista korviin asti ja pesin jälleen kaviot, että tallinomistaja näki missä kunnossa Mantan kaviot olivat. Säde on lähtenyt "kuoriintumaan" ja siitä roikkuu aika inhan näköisiä palasia.
Mantan uusi tallikaveri siis saapui tänään. Kuullessaan heinänjaon alkavan Manta irvisteli jatkuvasti uudelle hevoselle (eivät pääse lähelle toisiaan, kun on vesikarsina välissä). En ole koskaan ennemmin nähnyt Mantaa tuollaisena, että irvistelee ja luimii toiselle hevoselle. Mantalla on jostain kummansyystä aivan hillitön stressi päällä. Epäilimme tallinomistajan kanssa, että Manta on ns. "mustasukkainen" joko ruoasta tai kaveristaan. Olivat nimittäin parisen viikkoa aivan kahdestaan, kun kolmas hevonen vaihtoi tallipaikkaa. Nyt on tässä kuussa tullut 2 uutta hevosta ja Manta on ollut aika kummallinen aikaisemmin tullutta kohtaan. Ei se ennemmin ole ollut tuollainen. Uskon sen kyllä siitä sitten asettuvan ajankanssa.
Aamulla olisi tarkoitus mennä katsomaan mitä tapahtuu, kun uusi tulokas pääsee ensimmäistä kertaa muiden kanssa samaan aitaukseen. Toivon tosiaan, ettei Manta järjestä mitään kohtausta.. Todella hassua miten se on yht'äkkiä alkanut päällepäsmäriksi.

Vain henkaalua

Tänään oli niiin painostava ilma, ettei tehty mitään erikoista. Juoksutin eilen ja toissapäivänä ja yritän laukkaa etsiskellä, että näkisi minkälainen se on. Koska tänään satoi, niin alue missä olen nyt juoksutellut oli aika mössöä enkä viitsinyt sinne mennä loiskuttelemaan. Menimme vain kävelylle rennosti jolkotellen riimu päässä. Kävelimme varmaan puolisentuntia.
Tallilla vielä rapsuttelin pieniä kurapaakkuja kumisualla irti ja pesin kaviot. Manta on siis kengätön ja kengättömälle pesu on tärkeää. Hyvässä kunnossa sen kaviot ovat kyllä pysyneetkin ja likka on alkanut kasvatella kantojaankin. Hyvin olemme ilman "lenkkareita" pärjäneet. Kaviot eivät lohkeile, eivätkä kulu liian nopeasti. Vain sepelillä se arkoo hiukan ja olemme pyrkineetkin menemään metsäreiteillä, missä ei kinttuja arista ja näyttää mamma metsäspurteista tykkäävänkin. Mantalla on kumman hyvä tasapaino, vaikkei sen kanssa ole juurikaan mitään tehty, ennenkuin se minulle tuli. On yhtä nautintoa mennä maastossa, kun se ei hötkyile turhista. Autot eivät sitä pelota, saati pyöräilijät tai koiranulkoiluttajat. Ensimmäiset 2 viikkoa mitkä Manta minulla oli meninkin kevyesti ilman satulaa.

Tietoja meistä

Tähän blogiin aion kirjoitella pääsääntöisesti Mantan ja minun arjesta ja erilaisista kommelluksista. En ole kauhean innokas jakamaan henkilökohtaisia asioitani netissä. ;)

Tässä muutama sana meistä;

Minä

Olen Miia, 20 vuotias nuori nainen Vantaalta. Olen ratsastanut 11 vuotiaasta asti, tällähetkellä n. 8,5 vuotta (5,5 vuotta tunneilla).  Sen jälkeen olen ratsastellut paljon tuttujeni hevosilla ja nyt n. 3 kuukautta sitten ostin ensimmäisen oman hevoseni. Luonnettani en osaa oikein tarkasti kuvailla, mutta voin yrittää. Olen melkoisen tempperamenttinen, suorasanainen, huumorintajuinen ja innostun todella herkästi uusista asioista. Olen myös aivan hirveän utelias persoona ja varsinkin viihteellä todella sosiaalinen. ;)

Manta

Manta, eli siis oikealta nimeltään Liva's Madcap tuli minulle huhtikuussa 2011. Manta on rodultaan lämminverinen ravihevonen ja on syntynyt vuonna 2002. Manta ei ole ex-ravuri, mutta entinen omistaja on varma, että sillä on joskus vähän ajettu. Raveissa se ei kuitenkaan ole ollut, sillä siitä löydy minkäänlaisia tuloksia tai aikoja mistään. Manta tuli minulle puhtaasti harrasteratsuksi, joten suuria tavoitteita minulla ei ole. Toki jos Manta osoittaa lahjakkuutta esimerkiksi esteiden suhteen, niin voin silloin sillä muutamat seurakisat pyörähtää, mutta tekemällä en lähde Mantasta kisaratsua tekemään. Minulle pääasia on, että Mantan kanssa teemme sellaisia asioita mistä kummatkin nauttivat. Tällähetkellä en ole muutakuin maastoillut ja mennyt vain käyntiä ja ravia. Toki Manta laukkasi toisen hevosen perässä, mutta käskystä laukannostoa se ei vielä osaa.