Käytiin Mantan kanssa tänään maastakäsin 1 tunnin reipas kävelylenkki. Samalla tutustuttiin vähän lähimaastoon. Tiet vaikuttavat mukavan rauhallisilta, vaikka asutusta onkin. Oli oikeastaan aika turvallinen olo, kun taloja oli vähän matkan päässä toisistaan. Ratsastaessa voi olla turvallisin mielin, kun ei tarvitse pelätä, ettei ihmisiä ole kilometrien säteellä, jos vaikka jotain sattuisi.
Ennen lähtöä otin Mantan harjaukseen käytävälle. Esitti steppaamisen perusaskeleet, muttei ollut kuitenkaan mikään mahdoton. Aina jos kävin parin metrin päässä tyhjentämässä harjan karvoista, niin sitten steppiesitys alkoi. Muuten oli suhteellisen rauhakseen. Oli saanut vekin oikean etujalan sääreen, näytti kuin olisi itse polkaissut hokilla siihen. Valelin vain betadinella ennen ja jälkeen lenkin.
Lenkin ensimmäiset 10 minuuttia oli kuin "Liisa ihmemaassa", kun ei sulhanen lähtenytkään mukaan. Lopetti kuitenkin kuikuilun ja huusi H:lle vain pari kertaa vastaukseksi. Oli pirteän oloinen ja käveli halukkaasti perässä.
Oli lenkin jälkeen selvästi tyytyväisemmän oloinen, kun oli päässyt jaloittelemaan. En siis viitsinyt ratsastaa tänään, sillä olisi muuten mennyt niin myöhäiseksi (kiitos päikkäreideni venähtämisen), että emme olisi kauaa kerenneet mennä ennen pimeän tuloa. Teki meille molemmille hyvää jaloitella. :)
maanantai 8. huhtikuuta 2013
sunnuntai 7. huhtikuuta 2013
Uusi koti ja villi meininki.
Paljon on kerennyt tapahtumaan melkein kahdessa kuukaudessa, kun en ole blogiin jaksanut/kerennyt kirjoittaa.
Jouduimme siis muuttamaan uuteen paikkaan, kun edellinen tallinpitäjä tarvitsi tilat, jossa yksityishevoset asuivat, omille tuntihevosilleen. En rupea sen kummemmin syitä kertomaan, mutta muuttomme _EI_ johtunut ristiinmenneistä suksista tallinpitäjän kanssa. Kaikki yksityiset siis lähtevät muutamaa poikkeusta lukuunottamatta. Olen iloinen siitä, että muutin hyvillä mielin, enkä todellakaan lähtenyt ovet paukkuen. Jokaisen elämässä tulee joskus tilanteita, mitä ei vain yksinkertaisesti pysty ennakoimaan.
Muutimme siis 31.3 uuteen talliin. Onnekseni yksi tuttu samalta tallilta, muutti samaan paikkaan meidän kanssa. Matka oli kuitenkin sen verran lyhyt, että pystyimme ratsastaa hevoset uuteen. Talli on pieni kotitalli, 4 hevoskarsinaa ja 1 pikkuponikarsina, jossa asustelee aasi (on muuten sympaattinen otus!). Pieni kenttä löytyy ja hiekkatarhat. Pellollakin saa talvisin ratsastella. Isona plussana on parin kolmen kilometrin päässä oleva maneesitalli, josta voi vuokrata maneesia melko edullisesti.
Tämän yhden viikon aikana, mitä olemme tuolla kerenneet asustella, on langat olleet poikki 3 kertaa... Luojankiitos irti hevoset ovat olleet vain kerran.
Ensimmäisellä kerralla (joka oli sattumalta aprillipäivä) kaverini hevonen päätti yrittää kentän portin yli, kun irtojuoksutimme Mantaa ja H:ta samaanaikaan. No ylälanka jäi takasten mukaan ja katkesi. H lähti juoksemaan pellolle ja M päätti, ettei hänkään tänne jaksa jäädä ja rysäytti eri paikasta läpi. Siinä olikin sitten koko lähialue ihmeissään kun hevosemme kirmasivat pitkin autotietä.. Luojan kiitos oli todella hyvä tuuri matkassa, eikä mitään sattunut! Siinä olisi ollut kaikki katastrofin ainekset samassa sopassa. No, tulihan hevoset IRTOJUOKSUTETTUA. Amerikan meiningillä!
Toisella kerralla Manta oli päättänyt lopettaa yksintarhauksensa ja vetäistä sen ja H:n tarhan välilangan maantasalle.
Kolmannella kerralla olivat M ja H tulleet kentänsivun langoista molemmat omilta puoliltaan läpi. Palloilivat siis kentällä, josta aamutallin tekijä oli saanut vietyä höyrypäät talliin - ja sen jälkeen vietiin minua aitatalkoisiin. Heräsin meinaan aamutallintekijän soittoon, että viittisitkö tulla. No minähän sitten käynnistin vanhan kunnon toitsun ja hurautin tallille. Aamutallin tekijä oli sitten miehensä kanssa korjannut aitoja ja nyt ne ovat kyllä niin hyvät, että jo on ihme jos jompikumpi edes kehtaa ajatella tulevansa läpi. Sähkökin varmasti kulkee - sain meinaan monet tällit. Pistimme vielä langat täyteen semmoisia muovisia härpäkkeitä, eikä rouva M edes mulkaissutkaan aitoihinpäin siinämielessä koko loppupäivänä. Tänäänkin tyytyivät sitten H:n kanssa hoitelemaan toisiaan välilankaa kunnioittaen.
Ajattelin aluksi sen olevan hyvä asia, että tuttu muutti samaan talliin, mutta nyt hevosemme ovat niin kiintyneet toisiinsa, etteivät erossa haluaisi ollakkaan. Tänäänkin kun otimme samaanaikaan ne sisälle, oli tarkoitus lähteä hetkeksi kävelemään teitä pitkin ja kaverini ajatteli juoksuttaa hevostaan ennen sitä. No lumisateen takia M oli aivan märkä ja päätin kuivatella sitä silläaikaa, kun kaverini juoksuttaa. Kyllähän M ihan hienosti oli tallissa kaverin lähdön jälkeen, mutta piti se niin korviaraastavaa meteliä, että korvani soivat vieläkin. Mietiskelinkin tässä, jos sitä lähtisi huomenna töiden jälkeen maastoon, ihan selästä käsin. Olen antanut Mantan rauhassa kotiutua, enkä ole ratsastanut sillä kuin kerran uudessa paikassa. Olen huolehtinut liikunnasta muilla keinoilla. Ellen huomenna jostain syystä ratsasta, niin kyllä ainakin maastakäsin käydään katselemassa uusia paikkoja. :)
Jouduimme siis muuttamaan uuteen paikkaan, kun edellinen tallinpitäjä tarvitsi tilat, jossa yksityishevoset asuivat, omille tuntihevosilleen. En rupea sen kummemmin syitä kertomaan, mutta muuttomme _EI_ johtunut ristiinmenneistä suksista tallinpitäjän kanssa. Kaikki yksityiset siis lähtevät muutamaa poikkeusta lukuunottamatta. Olen iloinen siitä, että muutin hyvillä mielin, enkä todellakaan lähtenyt ovet paukkuen. Jokaisen elämässä tulee joskus tilanteita, mitä ei vain yksinkertaisesti pysty ennakoimaan.
Muutimme siis 31.3 uuteen talliin. Onnekseni yksi tuttu samalta tallilta, muutti samaan paikkaan meidän kanssa. Matka oli kuitenkin sen verran lyhyt, että pystyimme ratsastaa hevoset uuteen. Talli on pieni kotitalli, 4 hevoskarsinaa ja 1 pikkuponikarsina, jossa asustelee aasi (on muuten sympaattinen otus!). Pieni kenttä löytyy ja hiekkatarhat. Pellollakin saa talvisin ratsastella. Isona plussana on parin kolmen kilometrin päässä oleva maneesitalli, josta voi vuokrata maneesia melko edullisesti.
Tämän yhden viikon aikana, mitä olemme tuolla kerenneet asustella, on langat olleet poikki 3 kertaa... Luojankiitos irti hevoset ovat olleet vain kerran.
Ensimmäisellä kerralla (joka oli sattumalta aprillipäivä) kaverini hevonen päätti yrittää kentän portin yli, kun irtojuoksutimme Mantaa ja H:ta samaanaikaan. No ylälanka jäi takasten mukaan ja katkesi. H lähti juoksemaan pellolle ja M päätti, ettei hänkään tänne jaksa jäädä ja rysäytti eri paikasta läpi. Siinä olikin sitten koko lähialue ihmeissään kun hevosemme kirmasivat pitkin autotietä.. Luojan kiitos oli todella hyvä tuuri matkassa, eikä mitään sattunut! Siinä olisi ollut kaikki katastrofin ainekset samassa sopassa. No, tulihan hevoset IRTOJUOKSUTETTUA. Amerikan meiningillä!
Toisella kerralla Manta oli päättänyt lopettaa yksintarhauksensa ja vetäistä sen ja H:n tarhan välilangan maantasalle.
Kolmannella kerralla olivat M ja H tulleet kentänsivun langoista molemmat omilta puoliltaan läpi. Palloilivat siis kentällä, josta aamutallin tekijä oli saanut vietyä höyrypäät talliin - ja sen jälkeen vietiin minua aitatalkoisiin. Heräsin meinaan aamutallintekijän soittoon, että viittisitkö tulla. No minähän sitten käynnistin vanhan kunnon toitsun ja hurautin tallille. Aamutallin tekijä oli sitten miehensä kanssa korjannut aitoja ja nyt ne ovat kyllä niin hyvät, että jo on ihme jos jompikumpi edes kehtaa ajatella tulevansa läpi. Sähkökin varmasti kulkee - sain meinaan monet tällit. Pistimme vielä langat täyteen semmoisia muovisia härpäkkeitä, eikä rouva M edes mulkaissutkaan aitoihinpäin siinämielessä koko loppupäivänä. Tänäänkin tyytyivät sitten H:n kanssa hoitelemaan toisiaan välilankaa kunnioittaen.
Ajattelin aluksi sen olevan hyvä asia, että tuttu muutti samaan talliin, mutta nyt hevosemme ovat niin kiintyneet toisiinsa, etteivät erossa haluaisi ollakkaan. Tänäänkin kun otimme samaanaikaan ne sisälle, oli tarkoitus lähteä hetkeksi kävelemään teitä pitkin ja kaverini ajatteli juoksuttaa hevostaan ennen sitä. No lumisateen takia M oli aivan märkä ja päätin kuivatella sitä silläaikaa, kun kaverini juoksuttaa. Kyllähän M ihan hienosti oli tallissa kaverin lähdön jälkeen, mutta piti se niin korviaraastavaa meteliä, että korvani soivat vieläkin. Mietiskelinkin tässä, jos sitä lähtisi huomenna töiden jälkeen maastoon, ihan selästä käsin. Olen antanut Mantan rauhassa kotiutua, enkä ole ratsastanut sillä kuin kerran uudessa paikassa. Olen huolehtinut liikunnasta muilla keinoilla. Ellen huomenna jostain syystä ratsasta, niin kyllä ainakin maastakäsin käydään katselemassa uusia paikkoja. :)
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)