Riviä..

Yök, Manta on saanut etujalkoihinsa riviä. Ei onneksi ole päässeet pahoiksi, eli aika nopeasti asian huomasin. Ei muutakuin jalkoja pesemään, kuivailemaan ja helosanilla rasvailemaan.. Tullut todennäköisesti mudasta, kun sitä on tähän vuodenaikaan taas tonneittain joka paikassa. Suoraansanottuna inhoan syksyä!
- Joka paikassa on mutaa
- Hevosta ei voi saada koskaan täysin puhtaaksi ja pölyttömäksi
- Illat pimenevät nopeammin
- Lehdet tippuvat puista ja kaikkialla näyttää ankealta
- Sataa jatkuvasti ja jokapaikka lainehtii, vaikkei kuraa olisikaan.
- Kesään on taas niin pitkä aika. :(

Kävimme vain n. 30 minuutin lenkin, kun aika suoraansanoen loppui kesken. Emme kerenneet mennä pimeässä, mutta varmasti huomenna kerkeämme. On taas kyllä totuttelua mennä ilman satulaa... Tuntuu, etten osaa ravissa istua ollenkaan ja jyskytän vain istuinluilla Mantaparan selkää. :s Harjasta minulla on aina tupsu kädessä, etten revi mahdollisesti horjahtaessani suusta.
On kyllä pakko saada satula kohta.. Alkaa kirjaimellisesti palaa käpy, kun aina on jotain mikä estää kunnon lenkkien teon tai jonkin järkevän toiminnan. No, eiköhän me kohta joku sopuhintainen hyväkuntoinen ja sopiva penkki löydetä. Himoitsisin koulu- ja yleis-satulaa, mutta ei ole kovin järkevää ostaa tässä vaiheessa, kun lihaksisto tulee kuitenkin muuttumaan vielä muutaman satulan verran. Ehkä sitten myöhemmin. Tällähetkellä tuntuu, että Mantalle pitää ostaa vielä vaikka ja mitä. Bootsit, satula ja muutama loimi (esim. sade- ja heijastinloimi + kuukauden parin päästä toppaloimi). Varmasti oli vielä muitakin kaikenlaisia tilpehöörejä mitkä eivät juuri tällähetkellä satu mieleen.

Nyt on pakko sännätä nukkumaan, että taas jaksaa töissä. Huomenna jälleen lenkille Mantan kanssa + iltatallin teko.

Pieni iltalenkki pimeässä

Käytiin isän kanssa kävelyttämässä Mantaa pieni lenkki aivan pilkkopimeässä otsalampun valossa. Ihan vain sen takia, että nähdään miten se reagoi/käyttäytyy pimeässä. Meillä siis oli heijastinliivit molemmilla, minulla otsalamppu, Mantalla heijastava rintaremmi ja heijastinloimi, ettei vaaraksi oltu kenellekkään. Oli rennon näköinen,ei hötkyillyt kirkkaita heijastimia, eikä lamppua, vaikka kääntelinkin paljon päätäni ja katsoin usein Mantaa kohti.
Huomenna voisin mennä ratsastamaan, että tulen kotimatkan kun pimeä on jo kerennyt tulla. Kun ei sitä koskaan tiedä, jotkut käyttäytyy hyvin maastakäsin, mutta saavat paniikkeja ja hepuleita, kun ihminen onkin selässä. Monet nimittäin unohtavat kokonaan ratsastajan, kun ovat jännittyneitä. Mielenkiintoista nähdä miten Manta käyttäytyy.

Puunausta

Puunailin tänään Mantaa, kun oli mukavasti aikaa. Pesin shampoolla jalat, hännän ja lavoilta & kaulasta pihkat pois. En mennyt tänään mitään himolenkkiä, sillä bootsit olivat varattu. Menin hetken kentällä ilman satulaa ihan kokeeksi, sillä viime tiistaina Manta liikkui aivan ihmeellisesti. Ikäänkuin se olisi ollut tönkkösuolattu. Satulamme alkaa olla jo epäsopiva, joten taas alkaa tasapainoharjoittelut ilman. Manta liikkui paljon paremmin ilman satulaa tänään. Voi olla, että liikkui maanantaina hyvin, mutta tiistaina oli paikat kipeät epäsopivasta satulasta ja siksi liikkui oudosti. Mene ja tiedä. Emme tehneet kentällä kuin voltteja, muutamia suunnanvaihtoja ja harjoittelimme pohkeenväistöä pari kertaa kumpaankin suuntaan (oli muuten oikealle ilmeisesti helpompaa, sillä lähti väistämään paremmin). Siirtymisiä emme ottaneet, sillä kentän pohja oli aika kurainen paikkapaikoin, enkä viitsinyt kylmiltään lähteä pomppimaan harjoitusravissa ilman satulaa, kun ei tuo tasapaino ilman penkkiä ole mitään huippuluokkaa.
Jos sitä huomenna voisi bootsien kanssa mennä ihan maastolenkillekkin. Siellä voisi sitten ravia ottaa, kun parempi pohja.
Toivottavasti kenttä saisi kuivua sen verran, että voisi aloittaa laukka-sanan harjoittelun jälleen, suurella ympyrällä juoksuttaen.

Pitkästä aikaa oikeasti mukava lenkki

Lainasimme tänään Mantan tallikaverin buutseja. Kävimme 1 h 10 min lenkin. M käveli todella innokkaasti eteenpäin, kun ei kivet pistelleet kavioissa. Hölkkäsimme aika paljon ja sain samalla harjoitella istumaan niin harjoitus- kuin kevyessäravissa. Oli mukava huomata, että jalustimet pysyivät jalassa ja olin liikkeessä paremmin mukana. Alaselkä tahtoo vieläkin mennä kaarelle, joten pitäisi alkaa treenaamaan keskivartaloa. Pitää melkeimpä kokoajan keskittyä siihen, että pidän vatsalihaksilla ns. "vastaan" Jaloissa on hyvin voimaa, eikä keventäminen tunnu missään. Tämänpäiväinen ratsastuskokemus lisäsi ratsastusmotivaatiota 110%! Viimein pääsee tekemään kunnon lenkkejä, eikä tarvitse mennä etanakäyntiä maastakäsin, kun M kompuroi ja aristelee pikkukiviä. Huomenna taas uusi lenkki, nyt on vielä aikaa maastoilla rauhassa kaikenmaailman sienestäjiltä, lenkkeilijöiltä ja marjastajilta aamuisin, kun en ole tällähetkellä töissä.

Nyt onkin tavoitteena:
1. Saada Mantalle ja minulle lisää lihaksia.
2. Tehdä enemmän asioita maastakäsin, mm. laukka-sanan harjoittelua, maapuomeja yms.
3. Tehdä helppoja harjoituksia selästäkäsin käynnissä ja hitaassa ravissa, mm. käynti-ravi nostoja, voltteja, kiemurauria, täyskaartoja, etuosakäännöksiä, pohkeenväistöä. Eli siis kaikenlaisia kylkiäjumppaavia juttuja ja vähän muutakin.

Saa nähdä, milloin saadaan nuo asiat toteutettua. Ei tässä mikään kiire ole. :)

Tunnelmallinen iltatalli

Tein tänään kaikki tallivuorot. Aamutallilla Mantan kaveri Lilo teki mulle källit. Tarkastan nimittäin aina, että hevosilla on vettä, kun syövät aamuheinänsä. Lilo oli vääntänyt peet vesiastiaansa, joten kävin kippaamassa pihan perälle vedet ja pesin kupin oikein astianpesuaineella. Laitoin kuppiin 1/3 vettä jonka ajattelin riittävän aamuheinien ajaksi (syövät vain aamuheinät karsinassa ja sitten pääsevät ulos). Vein puhtaat vedet ja pesin Metkun kupin, jonka oli juonut tyhjäksi ja nakellut menemään pitkinpoikin, että oli täynnä kuiviketta. Kun sain Mantan kupin laitettua pesuun, niin kuului vaan "PLUMPS", kun Lilo väänti uudet peet kuppiin. Onneksi en laittanut enempää vettä, olisi nimittäin ollut todella kiva rehata täysinäinen kuppi pihan perälle kipattavaksi. :D Tallinpitäjän oli määrä tulla aamulla katsomaan Mantan ja Kiran kaviot, joten loimitin Lilon ja olin juuri saanut Metkulle kaikki remelit kiinni, kun Lilon omistaja pamahtaa paikalle ja sanoo lähtevänsä lenkille. Me emme harrasta hevosten yksintarhausta, joten itsekseni naureskellen otin loimen Metkulta pois, pistin Mantalle takin päälle (ettei kastuisi mahdollisen sateen tullessa) ja lähdimme Lilon seuraksi lenkille. Kävimme maastakäsin 45 min lenkin ja tallille tultuamme oli tallinpitäjä tullut ja tsekkasi Mantan kaviot. Olivat oikein hyvännäköiset. Saan ruveta lainaamaan Kiran bootseja Mantalle. Se on aivan älyttömän hyvä juttu, sillä voimme nyt mennä suht vapaasti, eikä tarvitse miettiä arkooko kivillä. Kavioiden katsauksen jälkeen Kira ja Manta pääsivät Metkun ja Lilon seuraan ulos.

Isä oli mukanani tekemässä iltatallia. Kaikki aika siltä kyllä meni äärimmäisen kettumaisten hokkien irroittamiseen bootseista, mutta saipahan jokaisen irti. Kesken iltatallin tekemisen meni sähköt poikki vähän yli puoleksitunniksi. Onneksi olin siinävaiheessa saanut jo hepat sisälle ruokien ääreen, loimet kuivumaan ja kaviot putsattua, sillä otsalampun kanssa en olisi puusta pitkään päässyt. Kira ei ainakaan näyttänyt tykkäävän ihmeellisestä varjosta, jolla oli keskellä otsaa kirkas valo. Väkirehut hepat saivat syötyä normaalisti vaikka valoja ei ollutkaan. Onneksi en ollut tallilla yksin, sillä minulla on aika vilkas mielikuvitus. :D
Kun valot palasivat, oli vielä kaksi hokkia irrottamatta. Päätin harjata Mantan jalat, kun kerran oli luppoaikaa. Mantan kintut olivat aivan hyytävän kuraiset, ja märkää kuraa en viitsinyt alkaa raastamaan kauhealla voimalla irti. Harjasin ne, mitä pois sain ja pesin jalkojenharjauksen jälkeen harjan, joka sai aika kivan kurakerroksen. Kerkesin sen jälkeen tehdä vielä aamun väkirehuannokset valmiiksi, sillä yksi hokki oli vielä raastamatta irti.
Yhdessä raastamalla saimme sen lopuksi irti. Oli aivan älyttömän tiukalla ja lyhyempi kuin muut. Lopuksi vastakappale hajosi bootsin sisältä ja viimeinen hokki saatiin irti.

Uusi aloitus

Ajattelin tarttua itseäni niskasta kiinni ja ruveta repimään enemmän motivaatiota Mantan liikutukseen. Motivaatio on todella ollut kateissa, kun maastopolut ovat mudan peitossa, "kenttä" lainehtii, Manta tahtoo arkoa jalkojaan kivisillä teillä, asfaltilla ei viitsi muutakuin kävellä ja läheisen ratsastuskoulun kentälle on liian pitkä matka (tulisi lähestulkoon 3 h reissu, jos vetää 1 h kenttätreenin). Ajattelin jos huomenna ei myrskyäisi niin kauheasti, niin voisi pitkästä aikaa käydä bisajärvellä. Siellä on poluissa kiva pohja, enkä usko että ne olisivat kauhean kuraiset. Varsinkaan ne isommat tiet. Siellä ei Mantakaan aro jalkojaan. Toivottavasti tää sadekausi menis pian ohi. Ei tätä jokapaikan lainehtimista jaksa kovinkaan kauaa..

Mitään muuta erikoista ei ole tapahtunut, kuin että nykyään pitää hevoset tarhata pareittain. Manta tarhataan hyvän ystävänsä Kiran kanssa ja Lilo & Metku ovat kahdestaan viereisessä tarhassa. Mantalla on ollut Lilon kanssa Draamaa vieläkin, ja olivat ilmeisesti ladanneet toisiaan aidan läpi, että oli langatkin poikki. Uuteen tarhaussysteemiin päädyttiin, kun Manta ja Kira riehuivat aikalailla ruoka-aikoina. Tuli aika hurjankin näköisiä tilanteita, joten parempi näin. Onneksi saavat seurustella aidan takaa, että kaikki näkevät toisensa.