Manta pääsi ylhäiseen yksinäisyyteen.

Tallipitäjä oli tehnyt Mantalle hyvänkokoisen yksityisaitauksen muitten hevosten aitauksen viereen. Mamma näytti todella tyytyväiseltä ja huojentuneelta, kun ei tarttenut olla ajamassa ketään takaa ja sai syödä rauhassa. Oli eilen nimittäin niin hurjan väsynyt ja stressaantunut, niin parempi näin. Kokeilemme varmaan huomenna pistää Mantan muitten hevosten sekaan. Jos ei onnistu, niin jatkamme yksityistarhailua. Se saa kuitenkin jutusteltua aidantakaa muitten kanssa.

Kokeilimme tänään pikkuesteiden hyppäämistä irtona. Selvitti se muutaman puhtaasti! :D Tehtävää toki vaikeuttivat aidantakana pellolla olevat lampaat, joita Manta silmä kovana kyttäsi. Päätimme puhtaaseen suoritukseen ja lopuksi tallikaverini kokeili mennä LG-bridleillä. Oli kulemma herkkä tapaus, mutta ei huonolla tavalla.

Fiasko aamutallissa.

Oho tuleepas tämä myöhään. :) Ps. Pahoittelen jos teksti on sekavaa ja epäselvää, sillä olen hiukkasen väsynyt. ;D

Hevosten "tutustuminen" ei nyt mennyt ihan odotusten mukaisesti... Uusi hevonen sekoitti pakan niin tehokkaasti, että ns. "alkuperäinen" kokoonpanokin meni aivan sekaisin. Johtaja, joka on Mantan paras kaveri sai aika pahan potkun takajalkaan johon tuli haava ja oli pakko viedä sisään putsattavaksi ja tutkittavaksi. Manta meni siitä aivan sekaisin. Kaveri huhuili levottomana tallissa ja Manta alkoi ottaa kierroksia todenteolla. Kaikki kolme tarhaanjäänyttä alkasivat laukkaamaan hullua vauhtia ympäriinsä ja Manta oli juuri sen näköinen, että se tulee langoista läpi kohta. Mantan tarhakaveri taas oli tulossa selvästi yli. Otimme Mantan talliin ja kaksi muuta rauhoittuvat, kun Manta ei ollut paniikissa kirittämässä siellä muita. Teimme Mantan kaverille pienen tarhan ihan muiden hevosten tarhan viereen, sitten Mantakin rauhoittui jotenkin. Sen oli helppo pitää kaveria silmällä, sillä se ei liikkunut ympäriinsä. Muutamia riitatilanteita tuli vielä sen jälkeen, sitten tuli rauha maahan. Manta ei onneksi koko episodin aikana saanut muutakuin "laiskan" potkun kylkeen. Ei tullut jälkiä eikä arista.
Manta oli todella väsynyt, kun otin sen sisälle harjattavaksi. En viitsinyt nousta selkään, vaan päätin lähteä taluttelemaan. Sain samalla sovitettua ja säädettyä uudet suitsetkin. : ) Manta on käsiteltäessä normaali oma itsensä, mutta se on muuttunut, kun katsoo sen laumakäyttäytymistä. Siis jos vertaa millainen se oli, tuli minulle. Sen elämä on muuttunut muutenkin melkoisesti näiden 3 kk aikana.
- Manta asui entisessä kodissaan pihatossa, nyt siis yöt tallissa ja päivät mahd. pitkään ulkona. Oli kerennyt olemaan siellä 2 vuotta. Seurana sillä oli viimeiset puolivuotta vanha poni.
- Vantaalle tullessaan, sen piti tottua 3 uuteen hevoseen ja niitten kanssa touhuaviin ihmisiin. Tallissa nimittäin tallilaiset tekevät vuoronperään tallivuoroja.
- Uusi omistaja.
- Uusi ympäristö.
- Kun talliltamme vaihtoi 2 hevosta tallipaikkaa kesäkuussa, olivat Manta ja sen kaveri (K) aivan kahdestaan (4 hevosen talli) pari viikkoa kunnes tuli uusi numero 1 (L) ja eilen uusi numero 2. (Me)
- Manta oli ensinalkuun alistuvainen, antoi kulemma entisessä kodissaan vanhan ponin ja isomman puoliveritamman pompottaa aivan mielensä mukaan. Tänään Mantasta näki, että se oli todella aggressiivinen kahta uutta hevosta kohtaan ja ajaa niitä kokoajan pois kaverinsa läheltä. Aivankuin se ei hyväksyisi muita jäseniä heidän 2 hevosen laumaan. Välillä Mantan kaverikin tuskastuu Mantan suojeluun ja ajaa itse Mantan pois.
Tallilla kun puhuimme  tilanteesta, kertoi L:n omistaja seuranneensa tilannetta ja huomanneensa, että iltaakohden Manta alkoi olla rauhallisempi eikä niin aggressiivinen. Hän lisäsi siihen myös, että Manta vain on sekaisin uudesta tilanteesta, eikä oikein tiedä miten pitäisi olla. Toivottavasti Manta asettuu pian, ettei siltäkin potkaista jalkaa kipeäksi. :s Hevosten elämä on niin jännää...

Uusi tallikaveri saapui.

Minulla ei ollut tänään minkäänlaista fiilistä lähteä ratsastamaan. Olin nukkunut yöllä 2 tuntia ja pikkuisen tahtoi olla väsy. Puunasin Mantan kuitenkin kavioista korviin asti ja pesin jälleen kaviot, että tallinomistaja näki missä kunnossa Mantan kaviot olivat. Säde on lähtenyt "kuoriintumaan" ja siitä roikkuu aika inhan näköisiä palasia.
Mantan uusi tallikaveri siis saapui tänään. Kuullessaan heinänjaon alkavan Manta irvisteli jatkuvasti uudelle hevoselle (eivät pääse lähelle toisiaan, kun on vesikarsina välissä). En ole koskaan ennemmin nähnyt Mantaa tuollaisena, että irvistelee ja luimii toiselle hevoselle. Mantalla on jostain kummansyystä aivan hillitön stressi päällä. Epäilimme tallinomistajan kanssa, että Manta on ns. "mustasukkainen" joko ruoasta tai kaveristaan. Olivat nimittäin parisen viikkoa aivan kahdestaan, kun kolmas hevonen vaihtoi tallipaikkaa. Nyt on tässä kuussa tullut 2 uutta hevosta ja Manta on ollut aika kummallinen aikaisemmin tullutta kohtaan. Ei se ennemmin ole ollut tuollainen. Uskon sen kyllä siitä sitten asettuvan ajankanssa.
Aamulla olisi tarkoitus mennä katsomaan mitä tapahtuu, kun uusi tulokas pääsee ensimmäistä kertaa muiden kanssa samaan aitaukseen. Toivon tosiaan, ettei Manta järjestä mitään kohtausta.. Todella hassua miten se on yht'äkkiä alkanut päällepäsmäriksi.

Vain henkaalua

Tänään oli niiin painostava ilma, ettei tehty mitään erikoista. Juoksutin eilen ja toissapäivänä ja yritän laukkaa etsiskellä, että näkisi minkälainen se on. Koska tänään satoi, niin alue missä olen nyt juoksutellut oli aika mössöä enkä viitsinyt sinne mennä loiskuttelemaan. Menimme vain kävelylle rennosti jolkotellen riimu päässä. Kävelimme varmaan puolisentuntia.
Tallilla vielä rapsuttelin pieniä kurapaakkuja kumisualla irti ja pesin kaviot. Manta on siis kengätön ja kengättömälle pesu on tärkeää. Hyvässä kunnossa sen kaviot ovat kyllä pysyneetkin ja likka on alkanut kasvatella kantojaankin. Hyvin olemme ilman "lenkkareita" pärjäneet. Kaviot eivät lohkeile, eivätkä kulu liian nopeasti. Vain sepelillä se arkoo hiukan ja olemme pyrkineetkin menemään metsäreiteillä, missä ei kinttuja arista ja näyttää mamma metsäspurteista tykkäävänkin. Mantalla on kumman hyvä tasapaino, vaikkei sen kanssa ole juurikaan mitään tehty, ennenkuin se minulle tuli. On yhtä nautintoa mennä maastossa, kun se ei hötkyile turhista. Autot eivät sitä pelota, saati pyöräilijät tai koiranulkoiluttajat. Ensimmäiset 2 viikkoa mitkä Manta minulla oli meninkin kevyesti ilman satulaa.

Tietoja meistä

Tähän blogiin aion kirjoitella pääsääntöisesti Mantan ja minun arjesta ja erilaisista kommelluksista. En ole kauhean innokas jakamaan henkilökohtaisia asioitani netissä. ;)

Tässä muutama sana meistä;

Minä

Olen Miia, 20 vuotias nuori nainen Vantaalta. Olen ratsastanut 11 vuotiaasta asti, tällähetkellä n. 8,5 vuotta (5,5 vuotta tunneilla).  Sen jälkeen olen ratsastellut paljon tuttujeni hevosilla ja nyt n. 3 kuukautta sitten ostin ensimmäisen oman hevoseni. Luonnettani en osaa oikein tarkasti kuvailla, mutta voin yrittää. Olen melkoisen tempperamenttinen, suorasanainen, huumorintajuinen ja innostun todella herkästi uusista asioista. Olen myös aivan hirveän utelias persoona ja varsinkin viihteellä todella sosiaalinen. ;)

Manta

Manta, eli siis oikealta nimeltään Liva's Madcap tuli minulle huhtikuussa 2011. Manta on rodultaan lämminverinen ravihevonen ja on syntynyt vuonna 2002. Manta ei ole ex-ravuri, mutta entinen omistaja on varma, että sillä on joskus vähän ajettu. Raveissa se ei kuitenkaan ole ollut, sillä siitä löydy minkäänlaisia tuloksia tai aikoja mistään. Manta tuli minulle puhtaasti harrasteratsuksi, joten suuria tavoitteita minulla ei ole. Toki jos Manta osoittaa lahjakkuutta esimerkiksi esteiden suhteen, niin voin silloin sillä muutamat seurakisat pyörähtää, mutta tekemällä en lähde Mantasta kisaratsua tekemään. Minulle pääasia on, että Mantan kanssa teemme sellaisia asioita mistä kummatkin nauttivat. Tällähetkellä en ole muutakuin maastoillut ja mennyt vain käyntiä ja ravia. Toki Manta laukkasi toisen hevosen perässä, mutta käskystä laukannostoa se ei vielä osaa.