Ryteikköralli alkakoot!

Ollaan käyty Mantan kanssa eilen ja tänään metsässä kävelemässä. Koska siellä on vaihtelevaa maastoa, en ole mennyt selkään vaan antanut Mantan itsekseen tasapainotella ja käveleskellä perässä. Otin sen ihan testauksen kannalta miten se siellä pystyssä pysyy ja pysyihän se. Aina välillä nyt tietenkin vähän piti olla kompurana, muttei mitenkään pahasti, Mantalla ei kuitenkaan ryteikössä tai pienillä, kivisillä metsäteillä ole menty pitkään aikaan. Tarvottiin siellä eilen ja tänään n. 1h 15 min molempina päivinä. Manta näytti todellakin nauttivan päästessään kunnolla maastoon, ettei menty pelkästään teitä pitkin. Jos ei oikein kovasti satele, voitaisiin mennä ihan selästä käsinkin sinne. Saataisiin vähän raviakin mukaan, kun siellä on niitä hyviä, tasaisempia suoria muutamia. Haluaisin kovasti jo päästä ihan Mantan mielenterveydenkin kannalta liikuttamaan vähän reippaammin ja rauhalliset maastopolut olisivat tähän ihan oivallinen paikka. Tänäänkin huomasi että Mantalla oli ihan mukavasti potkua, joten voisi alkaa jo laittamaan nopeampaa tempoa mukaan.

Oli kyllä tosi ihanaa huomata, miten Manta vieläkin nauttii suuresti ryteikkörallista. Vantaalla kävimme kaikennäköisiä korpia katsastamassa, eikä koskaan Mantaa tarvinnut pakottaa kävelemään mistään, oli polku kuinka pieni tahansa. Nyt pitää taas saada maastoa ehdottomasti mukaan jo tasapainon parantamisenkin takia.

Unohtui tässä vielä mainita, että maanantaina ja tiistaina liikutin selästä käsin. Maanantaina mentiin hetki kentällä ja lähettiin kävelemään teitä pitkin. Tiistaina juoksuttelin ja ratsastin kentällä, joten ohjelmaa on ollut ihan hyvin taas tälläkin viikolla.

Mitä tänään opin, osa X

Opimpahan tänään taas, et jos näet hevosesi puhtaana laitumella ja tarkoituksesi on lähteä ratsastamaan, HAE SE VÄLITTÖMÄSTI SISÄÄN. Tein siis klassiset, ajattelin hakea ensin kaikki romppeet valmiiksi käytävälle, ennenkuin haen Mantan. Kun tämän pienen hetken jälkeen näen sen poninpahasen, on sen vasenpuoli aivan täynnä kuraa. No äkkiä sitten hakemaan rouvaa sisälle, ettei kerkeä toistakin puolta rypemään ihan rapaan. Manta oli selkeästi sitä mieltä, että siltä jäi tärkeä rituaali kesken, eikä meinannut mokoma ensin antaa kiinni! Parin minuutin jälkeen se kyllästyi hippaleikkiin ja antoi kiinni. Oli se kyllä metkan näköinen, kun puolet hevosesta on kiiltävän puhdas ja toinen taas aivan kurassa.
Onnekseni kura oli kuivaa ja se lähti helposti sukimalla irti. Otin kunnon tehopikaharjauksen, romppeet niskaan ja kenttää kiertämään.

Kentän pohja oli todella pehmeä kunnon vesisateiden jäljiltä, joten emme tehneet käyntihommia kuin puolisen tuntia. Se oli muutenkin hyvä aloittaa hieman kevyemmin, kun on ollut pitkä laidunkausi tässä välissä. Teimme muutamia voltteja, isoja ympyröitä, kiemuraa ja pysähdyksiä ja liikkeellelähtöjä. Manta oli tosi herkällä tuulella, pysähtyi höyhenenkevyestä pidätteestä ja lähti liikkeelle kevyellä pohkeenpuristuksella. Oletin sen olevan lomanjäljiltä kunnon tahmatassu, mutta mielellään se näytti kentällä tarpovan. Nopeasti pääkin meni alas, vaikka ohjia pidinkin kevyellä tuntumalla. Odotin ensin sitä kamelikäyntiä, pää taivaissa ja selkä notkolla, mutta sitä ei tullut oikeastaan ollenkaan. Tuo puolituntia oli siis hyvin positiivinen kokemus.

Olin huomiseksi ajatellut pientä kävelyä selästä käsin maastossa. Toivotaan vain, ettei sada aivan hulluna tai Manta ole aivan märässä kurassa, sillä huomisen aikataulu voi olla melko tiukka pohjanmaalle lähtöni takia. Huominen näyttää. ;)

Syksyä kohti

On ollut todella syksyinen keli tänään. Satanut ja ollut koleaa. Kävin Mantalle ostamassa toisen vuorellisen sadeloimen, kun ei nuo loimet tahdo aina kuivaa yhdessä yössä. Nyt nimittäin alkaa olla ihan loimitettavat kelit. Ei tuo sade niinkään haittaisi, mutta on niin kamalan koleaa ja kylmää, varsinkin jos yhtään tuulee. Ei olla nyt kesällä ollenkaan viel loimitettu, mutta nyt kyllä aletaan taas loimirulianssi sateisilla keleillä. Otimme hevoset täksi yöksi talliin, mutta on nämä kelit olleet melko mielenkiintoisia. Yöllä saattaa laskea lämpötila +10 asteeseen, sataakkin vielä kaupanpäälle ja päivällä voikin paistaa jo aurinko tai olla lähemmäs +20 vaikka sataisi. Yöksi siis voisi laittaa sadeloimen päälle, mutta päivällä se olisi ihan liikaa. Olemme nimittäin päättäneet pitää hevoset laitumella yötä päivää, niin kauan kuin mahdollista. Pitää nyt vain kehitellä joku hyvä ratkaisu, sillä en todella haluaisi ns. "yliloimittaa". Manta muutenkin viihtyy paremmin ilman mitään ylimääräisiä härpäkkeitä.

Manta sai tänään vapaapäivän. Olivat kerenneet ottaa hevoset jo sisälle ja Mantakin oli syömässä, niin en enää halunnut repiä sitä mihinkään. Huomenna pitäisi muutenkin kai olla jo parempi keli, niin silloin onkin hauskempaa mennä maastakäsin lenkille tai jopa ratsastamaan. Suunnitelmissa olisi kyllä ratsastaa pitkästä aikaa.

Pyykkäystä ja liikuntaa

Rahtasin eilen tallilta pois 4 likaista riimua ja kärpäshupun. Mantalla on nyt viimeinen puhdas nylonriimu päässä ja päätin, että tänäänhän ne pyykit sitten pestään. Puhdasta tuli, ei jäänyt kauheasti pinttyneitä kohtia.

Pyykkäyksen jälkeen lähdimme äitini kanssa tallille. Tarkoituksena oli juoksuttaa Mantaa ja mennä pienelle maastokävelylle (maastakäsin tietenkin), mutta Manta oli ilmeisesti ahtanut juuri itsensä aivan täyteen ja lyllersi eteenpäin. Teimme sitten suunnitelmamuutoksen ja lähdimme kävelemään teitä pitkin. Saimme vielä Mantalle kaverinkin mukaan, kun K:n vuokraaja sattui sopivasti tulemaan paikalle. Käveltiin 1 h 10 min ja teki selvästi myös Mantallekkin hyvää, minusta puhumattakaan. Teki tällainen pidempi teitäpitkin kävely kyllä todella hyvää, kun on nyt kahtena päivänä juoksutettu ja otettu ihan lyhyt maastokävely. Eilen siis juoksuttelin 25 minuuttia ja kävelimme maastossa 35 minuuttia.

Huomenna olisi tarkoitus tehdä selästä käsin jotain suhteellisen kevyttä. Varmaan paljon käynti-ravi siirtymisiä ja paljon voltteja, että saadaan taas tuntumaa kentällämenoon.

Rauhallista aloitusta

Tänään oli hyvä päivä aloittaa rauhallisesti työskentely. Oli lämmin, muttei painostavan kuuma.

Otin Mantan sisälle harjaukseen ja totesin meidän harjojen olevan jo sen verran likaisia, että ne pitää pestä. Harjailin Mantan kaikessa rauhassa oikein kunnolla ja kokeilin uutta juoksutusvyötä. No... meidän "pieni" Manteli on syönyt itsensä niin hyvään kuntoon laitumella, ettei vyö ihan ylettänyt kiinni ! Ympärysmitta vyössä on 180 senttiä, joten kyllä se normaalisti menisi kiinni. Siitä on sitten hyvä katsoa paljonko masua ollaan saatu sulatettua. Päätin kuitenkin pysyä suunnitelmassa ja juoksuttaa, vaikkei vyö kiinni mennytkään. 

Aloitimme 5 minuutin alkukävelyllä ihan uraa pitkin vasempaan kierrokseen. Alkukävelyiden jälkeen otettiin ravia. Manta aloitti rauhallisesti ja muutaman kierroksen jälkeen se sai jonkinnäköisen virtapiikin. Otti kunnon hepulipätkiä ja hyppäsi kerran vähän pystyynkin. Manta ei kuitenkaan koskaan vedä ihmistä vastaan ja vaikka se noita irtiottojaan rallatteli, niin minä pysyin kuin juuret kasvattaneena samassa paikassa. Muutaman irtioton jälkeen Manta oli hepuleihinsa tyytyväinen ja alkoi ravailla rauhassa. Jatkoimme hetken rauhallisella ravilla ja otimme muutaman minuutin käyntiosuuden, ennen suunnanvaihtoa.

Oikeaan kierrokseen ei enää pöllöttäminen maistunutkaan ja juoksutin Mantaa rauhallisessa ravissa kokouraa pitkin. 

Tämän jälkeen vaihdoin riimunnarun suitsiin kiinni ja lähdimme kävelemään loppukäynnit tietä pitkin. Kävelimme n. 30 minuuttia teitä pitkin ja Manta oli todella rauhallinen. Tallissa vaihdoin suitset riimuun ja annoin Mantalle vähän cool mixiä, hepoluxia ja kivennäistä, eli niitä mitä se "tallikaudella" normaalisti syö. Manta ei siis ole laidunkaudella saanut mitään väkirehuja, laitumella on ollut kokokesän kivennäis- ja suolakivet hevosten vapaassa käytössä. Hevoset eivät todennäköisesti ole laitumella enää paria viikkoa kauempaa, joten minusta on hyvä alkaa jo nyt aloittaa pikkuhiljaa työskentelyt ja väkirehuihin totuttelut.

Ei muuta kuin Manta laitumelle ja tavaroiden keräys. Muistimpa vielä lopuksi ne kökköiset harjatkin pestä. Meillä on siis kahdet harjat ja aina kun toiset otetaan käyttöön, toiset pestään. Eli meillä on aina puhtaat harjat odottamassa. 

Huomenna vielä tarhanpohjien kunnostusta, että saatais sekin homma meidän osalta päätökseen.

Pohdintoja näin aamuyöstä..

Ei vain sitten väsytä. Välillä nämä yökukkumiset ovat vain kertakaikkiaan todella ahdistavia. Varsinkin nyt, kun tallilla kävi miten kävi. En silloin lauantaina kyennyt sitä juurikaan ajattelemaan, kun oikein päätin keskittyä iloisiin hääjuhliin ja haalin itselleni jatkuvasti hauskaa juttuseuraa, ettei ajatukset suoraansanottuna laukkaisi tallin tapahtumiin. Nyt sitten on asiaa pyöritelty aina silloin tällöin mielessä ja nyt vasta tajusin, millaisen tunteen se sai minulle aikaan. Se oli kuin isku vasten kasvoja.. Moni varmaan miettisi, että "ei hitto mikä dorka, eihän se ollut edes sen hevonen!" Vaikka kyse ei ollutkaan minun hevosestani, enkä tuntenut kyseistä tapausta puoltavuotta kauempaa, olen kuitenkin niin empaattinen ja herkkä, että se tuntuu tuolla jossain. Koska poismeno oli niin äkillinen, eikä sitä voinut ennalta arvata, se sai minut levottomaksi...

... Mitäs sitten, kun on Mantan aika lähteä?

Tiedän, että on äärimmäisen hullua miettiä tällaisia, eihän Manta ole edes vanhakaan, mutta ihan mitä vain voi tapahtua. Kuitenkin paluu maanpinnalle oli jotenkin ahdistava. Kai olen jotenkin elänyt niin pilvilinnoissa, että kuvittelen kaiken jatkuvan ikuisuuksiin. On tässä tunnemyrskyssä kuitenkin jotain hyvääkin, olen alkanut saada sitä kauan kadoksissa ollutta kipinää takaisin ja aion todellakin ottaa Mantan kanssa kaiken ilon irti niin kauan, kun molemmat henkimaailman olentoina ollaan.

"Elä jokainen päivä niinkuin se olisi viimeisesi"

Kadoksissa ollut kipinä ratsastuksen suhteen on pikkuhiljaa jälleen löytymässä.

Kupla on lopullisesti puhjennut ja kadotettu suunta taas löydetty.

Yksi on joukostamme poissa

Mantan karsinanaapuri, vanhempi suomenhevosruuna, oli nukkunut viime perjantai-lauantai (2-3.8) välisenä yönä pois. Oli löydetty kuolleena laitumelta. Ei ole mitään tietoa, mihin olisi voinut kuolla, mutta yksi veikkasi sydämen pettämistä. Ruunalla oli kuitenkin jo ikää 24 vuotta ja tämä kesä on ollut todella paahtavan kuuma, joten voi hyvinkin olla, että sydän olisi lopulta pettänyt. Perjantai-iltana oli kuitenkin omistajan mukaan ollut ihan pirtsakkana.. On ollut outoa hommailla parina päivänä tallilla, kun tiedostaa yhden poismenon. Kyllä piti itsekkin tirauttaa pari kyyneltä, kun asiasta kuulin.

Olin itse siis viimeviikon keskiviikosta sunnuntaihin Etelä-Pohjanmaalla, kun pikkuserkkuni häät olivat tuolloin lauantaina. Kohta ei enää uskalla ollenkaan lähteä pohjanmaallepäin, kun aina sillon tapahtuu tallilla kaikennäköistä! Yleensä aina, kun olen ollut pohjanmaalla, niin on tallilla tapahtunut jotain "dramaattista" tai muuta säpinää. Ikinä kuitenkaan kyse ei ole ollut minun ex-hoitohevoseeni tai Mantaan liittyvistä jutuista. Mutta kuitenkin jo niistä ajoista kun hoidin Tixiä, olen pistänyt merkille et sillon aina sattuu ja tapahtuu, kun olen poissa. Yleensä oli vanhempi ori saanut jostainsyystä itsensä karsinasta pihalle ja pistänyt maailmanlopun meiningiksi koko tallin, ja kerran oli samainen ori saanut jotkut ihme slaagit, karannut puuaitauksestaan ja hyökännyt hyvänmatkan päässä tarhanneen nuoremman orin kimppuun. Nuorempi ori oli myös päässyt aitauksestaan ja juossut ympäri metsiä karkuun vanhempaa. Onnellisesti lopulta asiat päättyivät, mutta turvallisuussyistä orit tarhasivat eriaikoihin. Nyt juuri ei tule muita juttuja mieleen, vaikka niitäkin varmasti on.

Ollaan oltu eilen ja tänään äitini kanssa tallilla vähän hommissa. Sain samalla vietyä juoksutusvyön ja uuden satulahuovan tallille, mitkä ostin Keskiseltä. Ollaan nypitty sellaisia valtavia rikka-kasveja pois tarhoista, revitty aitatolppia ja eritelty rikkinäiset ja ehjät ja noukittu isoja kiviä tarhoista. Tarhoihin siis ajetaan uusi hiekkakuorma, aitatolpat vaihdetaan korkeampiin ja tarhoista tulee aavistuksen suuremmat. Saa nähdä, tuleeko vielä joku pieni lisähomma, kun yksi hevosenomistaja on tallissa vähemmän... Tosi surullista, kun just viimeviikolla tallinomistajan kanssa puhuttiin, et ollaan saatu porukka kasaan, niin eiköhän tällaista sitten tapahdu ja joudu kuitenkin ettimään uuden hevosen vapautuneelle paikalle.

Nyt mua kuumottais kauheasti aloittaa kunnon elämäntaparemontti. Viimeisen vuoden aikana on tullut kiloja (oikeasti) paljon lisää ja olo on kokoajan todella kömpelö ja turvonnut. Tasapaino on oikeasti huonontunut aivan kauheasti ja tuntuu, ettei tämmöisenä punkerona edes tuonne Mantan selkään halua kiivetä hyllymään. Ois tosi kiva aloittaa Mantan kanssa lenkkeily, siis ihan maastakäsin. Kävis sen kanssa hölkkäilemässä tuolla. Sekin sais kevyen alun näin pitkän laitumellaolon jälkeen. Joten voi olla, että blogista tulee osittain myös oman edistymiseni seuraamista. Ehkäpä tulisi kirjoitettuakin hiukan enemmän, kun sisältö ei koskisi vain minun ja Mantan koheltamista pitkin Kellokoskea. Uskon laihduttamisen parantavan myös ratsastustanikin, kun ylimääräinen laardi ei hölly puoleltatoiselle joka askeleella.
Ja koska oma elämäntaparemontti tuli puheeksi, niin olen kovasti miettinyt Mantalle jonkinnäköistä viikko-ohjelmaa. Jotain järkeä tähän touhuun olisi nimittäin saatava. Me mennään päivästä toiseen taas siinä kuplassa leijuen, kun ei ole minkäänlaista suunnitelmaa, eikä sen kummempia tavoitteitakaan. Ajattelin nyt enemmän alkaa tekemään puheiden sijaan. Haluaisin Mantalle paljon rentoa maastoilua, sillä tuntuu että siinä on menty jotenkin "takapakkia". M on ollut osittain kauhean hermostunut ja jotenkin hassun "säpäkkä". Tokihan ruokavaliosta on karsittu nyt kaurakin pois ja vaihdettu cool mix tilalle, joten turhat mahdolliset "kaurahepulit" ovat nyt poissa laskuista. Kun liikuntaa alkaa olla enemmän (=touhussa olla järkeä), niin lisään taas kauraa ruokavalioon. Tällähetkellä se ei sitä kuitenkaan tarvitse. Nyt kun sain vielä hommattua sen pitkään hankintalistalla olleen juoksutusvyön, niin voi alkaa oikeasti jumppaamaan Mantaa juoksuttaessakin. Tähänasti se on ollut vain semmoista pitkänä menoa ja ylimääräisen energian purkua. Huomenna ajattelinkin testailla uutta juoksutusvyötä ja käydä kävelyttämässä maastossa. Toivottavasti vain ei ole tappavan kuuma.