Ongelmanratkomista

Manta on nyt siis ilmeisesti ottanut tavaksi alkaa jyräämään aitauksesta itsekseen ulos. Olin yksikseni tallilla ja olin jo lähdössä hakemaan Mantaa, niin eiköhän se ollut taas päättänyt karauttaa sieltä itsekseen ulos. Pari kierrosta piti pöllöttää pihassa edestakaisin, mutta pian se sitten rauhoittui karsinanaapurinsa tarhan eteen ja antoi ottaa kiinni. Tälläkertaa ei ollut lumilinkoa saatika muutakaan "järkevää" selitystä miksi olisi säikähtänyt. Muutenkin olisi aika ihmeellistä että melkein päivittäin pimeän tultua (tullut kerran läpi keskellä kirkasta päivääkin) siellä lymyilee joku hevosensyöjäpeikko.
Manta ja sen tarhakaverihan joutuivat vaihtamaan kaikista kauimmaiseen tarhaan, kun muistaakseni Manta saattaa latailla lankojen läpi ja tarhakaveri leikkii "riimuhippaa", eli repii riimuista ja riimut ovat rikki ja välillä alalangatkin. Mantakin lähtee vierailulle naapuritarhaan, kun alalangat ovat pojat leikkiessään saaneet poikki. Ilmeisesti myös viime viikolla sattunut pieni "tapaturma" laittoi myös pakkaa vähän sekaisin tarhajärjestelyiden osalta.
Tallinpitäjä ehdotti, jos Mantaa ei saada rauhoittumaan, niin sen voisi siirtää toistaiseksi naapuritalliin (jota he vuokraavat ja jossa me käymme kentällä), kun siellä on kunnon lankkuaidat. Itse haluaisin kyllä pitää Mantan tuossa samassa tutussa ympäristössä. Ehdotinkin sitä samaa kikkaa mitä käytimme edellisellä tallilla, että laitoimme kaksi lankkua portille ihan paalinnaruilla kiinni. Siihen loppui silloin nuo karkaamisongelmat. Mietin myös sellaista ratkaisua, että laittaisimme lisäylälangan korkeammalle ja siitä roikkumaan langanpalasia (että hässäkkä muistuttaisi aivan kärpäsotsapantaa). Mietin että tuskin Manta viitsisi sellaisesta läpi tulla, kun on niin paljon lankaa ja hässäkkää.

No tosiaan, vein Mantan sisälle ja jätin käytävälle kiinni koska sillä oli jo iltaheinät karsinassa. En halunnut palkita sitä päästämällä sitä syömään karsinaan vaan jätin sen käytävälle kun hain tarhakaverinkin sisälle. Ei muutakuin heijastimet päälle ja lenkille. Käveleskeltiin maastakäsin joku 50 minuuttia. Kävimme kentälläkin pyörimässä. Siitä tulikin mieleeni, että meidän pitäisi oikeasti tehdä maastakäsinjuttuja useammin. Irtohypyttäminenkin olis tosi kiva juttu, mut siihen pitäis kyl saada joku kaveriksi, kun ne kentän aidat on aika matalat varsinkin portinpäädystä, ettei se hömelö hypi sieltäki aitojen yli.
Lenkiltä tultuamme vitkastelin aivan tahallani, että tallintekijä kerkeää hakemaan hevosia sisälle, ettei Manta pääse heti ensimmäisten joukossa syömään. En tiedä, oliko siitä mitään hyötyä, mutta toivon keksiväni tähän ongelmaan toimivan ratkaisun, jos se lankkuviritelmä ei käy. Ei tämäkään nimittäin ole hyvä, että hevonen on irrallaan pihalla harva se päivä...

Positiivisena asiana voin sanoa, ettei Manta ole aamuisin nyt yskinyt ainakaan pariin kolmeen päivään ja tänäänkin liikuttaessa yskähti vain kerran parin pärskähdyksen jälkeen. Ei sen piharallattelunsakkaan aikana eikä sen jälkeenkään yskinyt, vaikka menikin kovempaa. Manta rupeaa siis pikkuhiljaa olemaan siinä kunnossa, että selkään kehtaa jo mennä. Ihanaa!

Korkeushyppyharjoitukset jatkuvat

Samoin myös Mantan yskimiset. On kyllä ollut nyt parempaan päin. Tänäänkin yskiskeli liikuttaessa (kävelytin) muutaman kerran vain alkumatkasta, loppumatkan pääsimme ilman yskänpeikkoa.
Manta oli ilmeisesti säikähtänyt lumilinkoa, kun ne olivat linkoamassa pellolle rataa, et siel voi mennä kärryilläkin. Oli sitten taas vetänyt bravuurit. Hyppää alalangan yli ja ylälanka tulee mukana. Onneksi mukava tallilainen oli korjannut hevoseni talteen talliin. Hassuinta oli taas se, että tapaus oli sattunut vähän ennenkuin tulin tallille. Tämä on jo toinen kerta kun olen suunnilleen matkalla tallille ja arvon rouva päättää tulla sisälle odottelemaan. On se semmonen vempula.

On aina yhtä huvittavaa huomata, miten meidän pinkit varusteet herättävät huomiota. Jos pukisin Mantan siniseen tai johonkin muuhun väriin, niin ei varmasti herättäisi niin paljon huomiota. :D Ykski ilta kun käytiin pyörähtämässä kentällä, joka sijaitsee naapuritallilla, niin tallin edessä oli tallilla pyöriviä nuorempia tyttöjä ja yks niistä tokas "vähä noi on pinkkejä!". Hahha, on se kiva erottua! :D

Heikkolahjainen korkeushyppääjä

Manta mahdoton oli sit tänään pitkästä aikaa päättänyt kokeilla korkeushyppyä lankojen yli. Oli sitten saanut ylälangan poikki ja jostain kummansyystä kipittänyt yhden hevosen (nuori suomenhevostamma) tarhan viereen, johon se ei ole koskaan edes päässyt lähemmin tutustumaan. Sitä se sit oli vingutellu siellä ja tallilla (onneksi!) olleet olivat ystävällisesti vieneet tämän "koppihoitoon". Hassuinta tässä oli kyllä se, että satuin tulemaan tallille vähän sen jälkeen, kun arvon rouva loikkelikoipi oli korjattu talteen.

Liikuttelin taas vain käynnissä. Käveltiin kentälle, oltiin kentällä hetki ja lähdettiin takaisin. Yskiskeli (ei kuitenkaan aivan mahdottomasti) ja jojoa hiukan lensi nenästä. Ei kuitenkaan vaikuttanut nuutuneelta saatika väsyneeltä ennen eikä jälkeen lenkin, joten vein sen tarhaan mutustelemaan päiväheiniään.
Saa nähdä milloin tuo yskiminen ja räänvaluminen loppuu, olisi meinaan kiva päästä liikuttelemaan kunnolla pikkuhiljaa.. :/

Yskää

Manta on yskiskellyt nyt tälläviikolla. Ollaankin sen vuoksi liikuttu ainoastaan kävellen, joko ratsastaen tai sitten maastakäsin. Kryptistä on kuitenkin se, että yskä tuntuu erilaiselta jokapäivä! Yhtenä päivänä sillä valuu räkää ja yskiskelee monta kertaa kävelytyksen aikana ja taas heti seuraavana päivänä voi olla ettei räkää tule juuri ollenkaan, yskii vain muutaman kerran ja sitten taas seuraavana päivänä nokka valuu solkenaan ja yskii useasti liikutuksen aikana.

Jonkinlaista pöpöä sitä on kai ollut nyt meidän tallilla liikenteessä, kun yksi hevonen on tullut myyntitallilta (toki pari kk sitten, mutta tarttuessaan pikkuhiljaa hevosesta hevoseen on mahdollista, et tää hevonen ois sen tuonu myyntitallilta) ja yksi hevonen tallinvaihdon yhteydessä vaihtunut toiseen.
Tokihan Mantalla vuotaa pölyisessä ympäristössä nokka herkästi, mutta syö tällähetkellä esikuivattua säilöä ja on vain yön tallissa. En usko sen johtuvan pölyisestä ympäristöstä, sillä on yskiskellyt eniten ulkona, olen ehkä kerran kuluneen viikon aikana kuullut sen yskivän sisällä. En usko että vika olisi lämpötilan suuressa yht'äkkisessä vaihtumisessa (tallissamme on arviolta ainakin +5 jokapäivä ja eilenkin ulkona -14), se nimittäin saattaa yskiä joinain päivinä vasta loppulenkistä, vaikka olemme menneet kokoajan vain pelkkää rauhallista käyntiä. Mystistä siis.
Yleisesti se on kuitenkin aivan samanlainen kuin aina ennenkin. Tykkäisi pysähdellä katsomaan maisemia, on muka niin kiukkuista kun satulaa laitetaan, kerjää huuli pitkällä makupaloja yms. Se ei siis ole vaikuttanut mitenkään nuutuneelta tai väsyneeltä, muutenhan olisin sen vienyt vain talliin rapsuteltavaksi ja harjailtavaksi ja jättänyt sen sinne lepäilemään.

Saa tosiaan nähdä millä tuulella se yskänpeikko on tänään! ;D