Mantan synttärit

Manta siis täytti tänään 11 vuotta. Kävin tänään kahdesti Mantaa moikkaamassa ja huomasin kyljissä, lähellä kainaloita olevien hankaumien alkavan parantua. Ratsastusvyön "sauma" oli ilmeisesti hangannut Mantan kylkiä maanantaina, kun kaverini sukulaistyttö ratsasti Mantaa. No.. hankaumat eivät ole onneksi pahat, asia selvisi ensimmäisellä käyttökerralla ja korjaantuu, kun vaihdan paremman vyöosan siihen. En ajatellut nimittäin odotella, että vyö käytössä pehmenee, jos siitä tulee jo yhdestä kerrasta tuollaista jälkeä. Mittailin satulavyötä ja ratsastusvyön vyöosaa ja huomasin niiden olevan täsmälleen samanpituisia. Olin aluksi nimittäin täysin varma, että satulavyö on liian pitkä, eikä vyötä saa tarpeeksi kireälle.

Nyt pitää sitten vain odotella länttien parantumista ja mennä silläaikaa ilman mitään. Haluaisin muutenkin päästä taas hypyttämään Mantaa pitkästä aikaa. Ajattelin ensi kerralla olla rohkea ja kokeilla oikeasti irtona. Olen siis pelännyt, että tulee kentän aidoista läpi, mutta M on niin hienosti kunnioittanut lankoja laitumella, että homma voisi oikeasti toimiakkin. Mantahan muutenkin rysäytti vasta H:n jälkeen sieltä läpi, joten ei ollut periaatteessa Mantan "idea" tulla sieltä pihalle. Tapauksesta on muutenkin muutama kuukausi jo aikaa ja se tapahtui vain kerran. Taitaa mennä kategoriaan "kuuluisat viimeiset sanat". Saa nähdä, mitä tapahtuu...

Kävin siis kaksi kertaa Mantaa moikkaamassa. Ekalla kerralla harjailin, tutkiskelin koko hevosen läpi ja suihkuttelin karkoitteet, enkä syöttänyt sille mitään ylimääräisiä, sillä tiesin tulevani jokatapauksessa uudestaan isäni ja veljeni kanssa tallille. Hekin halusivat tulla tervehtimään lihottamaan synttärisankaria. 

Toisella kerralla tulimme sitten isän ja veljeni kanssa. Hemmottelimme sitten Mantaa vähän porkkanoilla, korpuilla ja omenoilla, putsasin hankaumat ja suojasin tökötillä. Rapsuttelun ja pikaisen tsekkaamisen jälkeen vein silminnähden pyöristyneen synttärisankarin takaisin laitumelle, kavereiden luokse.