Energianpurkua

Mentiin jälleen yllätys yllätys pellolle. Siellä on vaan niin kiva mennä.

Käveltiin ensin pitkät alkukäynnit ja ravailtiin ja laukkailtiin aika mukavasti. Toki käveltiin aina laukan ja pidemmän ravipätkän jälkeen hetki. Kun tuolla möhömahalla ei mitään rautakuntoa ole, niin hissukseen rankempaa kohti. Oli niin ihanaa päästellä menemään, taisi siinä niin hevosen, kuin ratsastajankin pääkoppa tulla kuntoon. Yhdessä laukassa Manta ilmeisesti oikein innostui, sillä se heitti niin ovelan loikan, etten oikein itsekkään tajua mitä siinä tapahtui. No mitäpä pienistä, ei kuitenkaan tullut mitään hulluja ratsastajan pituusheittopukkeja, mitä oikeasti inhoan. Onneksi rouva ei ole kuitenkaan käsistälähtijäsorttia. :)

Pöllöilyä

Manta päätti tänään vetästä jonkun pienen pöyröökohtauksen pellolla. Raukkaparka oli niin täpinöissään, ettei oikein tiennyt mitenpäin se olisi ollut. Meinasipa se kompastua kerran omiin jalkoihinsakkin kun hölkkäiltiin, oli niin mahtava meno. Vikassa laukannostossa se veti jotain pienenpieniä loikkia. Olin ihan varma, et se heittää taas hanuria aivan hurmioissa, joten otin äkkiä pään ylös ja nostin uudet laukat. Taisi sieltä pieni "perkele":kkin päästä suusta.. Oli mukava lopettaa onnistuneeseen laukkapätkään. Mantakin näytti tyytyväiseltä. Huomenna pitää mennä aikaisin, että kerkeää valoisaan aikaan rallitella. :)

Sain muuten viimein aikaiseksi hankkia uudet ja lämpöisemmät housut, kyllä nyt kelpaa!

Rauhallista hölkkäilyä

Mentiin tänään vaan rauhallista hölkkää ilman satulaa. Yritän alkaa nyt pikkuhiljaa parantamaan tasapainoa ravissa. Kun tuolla Mantelilla on niin kovin pompottava ravi, niin siellä pitää oikein opetella istumaan. Pikkuhiljaa pikkuhiljaa :) Huomenna ajattelin mennä satulan kanssa, niin voidaan jälleen mennä sitä viimetalvelta tuttua vaihdetta, eli täysiä.

Täysii!

Päätin tänään kohdata laukkapelkoni silmästä silmään. Pistin Mantalle kamat päälle, tarkistin kaiken kahteen kertaan. Lyhensin jalustia kaksi reikää, eikä se ollut mikään huonojuttu. Päinvastoin. Tuntui kuin olisin ollut liimattuna satulaan. Tästälähin saavatkin olla noin lyhyenä. On tasapaino ilmeisesti huonontunut sen verran, että pitää taas mennä vähän lyhyemmillä jalustimilla. Vielä kesällä pystyin kevyesti menemään noilla "edellisillä" asetuksilla...

Kun sain Mantan kuntoon niin lähdettiin kävelemään tietäpitkin n. 15 minuutiksi. Pellolle päästyämme aloitimme hölkällä. Hölkkäilimme hetkenaikaa ja nostettiin eka laukka. Ei tullut pukkeja ja M vaikutti aivan erilaiselta. Laukattiin muutamia metrejä, taputtelin ja kehuin paljon. Seuraavalla kierroksella kokeiltiin uudestaan, eikä taaskaan pukkeja. Laukkasimme muutamia kymmeniä metrejä, taputtelin ja kehuin. Kolmannella kierroksella nostimme taas laukan. Manta jostain kummansyystä tuntee yleensä outoa vetoa umpihankeen, vaikka polku menisi vieressä ja poikkesi polulta laukassa umpihankeen. En tiedä mihin se vähän kompastui, mutta meinattiin mennä nurin sinne. Manta kuitenkin sai tasapainonsa salamana takaisin ja jatkoi vaan pokkana laukkaamista! Oli aivan mahtavaa mennä täysiä pitkästä aikaa. Mantakin näytti olevan samaa mieltä, kun se puksutti korvat tötteröllä menemään kuin pikajuna.

Katsotaan onko sama meno vielä huomennakin, eipähän enää jännitä! ;D

Turhaa pulinaa

Sain eilen viimein aikaiseksi hakea säkin Sinfonieta. Ajattelin nyt syöttää sen 40 päivän kuurin, kun Manta on ollut todella räkäinen jo hetken aikaa. Ei ole yskiskellyt ja liikuttaessa räkä lähteekin liikenteeseen. Todennäköisesti kuiva ilma ja tallin puru- ja heinäpöly tämän tekee, kun syksyllä ei räkä lennellyt. Olen ennemminkin syöttänyt Mantalle kyseistä mysliä ja koin siitä olleen apua. Ajattelin antaa sitä yhteensä 8 dl päivässä, eli 4 dl aamuin illoin (+ kaura, kivennäinen, pellavansiemenöljy ja biotiini). Laitoin tänään illalla desin, huomenna saa vielä desin aamulla ja illalla ja sitten nostan 2 desillä / pvä. Eli Tiistaina saa 2 dl aamuin illoin ja Keskiviikkona 3 dl jne. Sinfonien loputtua siirrymme jälleen valkosipulirouheeseen, ei ole sitä saanut nyt varmaan puoleentoistakuukauteen, kun ei ole ollut tarvetta.

Lisää lunta

Oli aika rapsakka lumisade ja kello riensi liian nopeasti, joten en viitsinyt selkään kavuta. Kävimme vain pienen kävelylenkin maastakäsin. Ei tuo lumisade muuten olisi haitannut, muttakun oli niin pimeää ettei meinannut nähdä mitään muutenkaan ja sit vielä lumipyry päälle. :D Harmittaa jollaintavalla, ettei viitsinyt ratsastaa, kun olisi ollut kiva käydä vähän hölkkäilemässä tai muutenvaan kävellä käpsyttelemässä. Kaverinikin tuli mukaan tallille, niin sekin oli osasyy etten viitsinyt edes sitä pientä lenkkiä ratsastaa. Olisihan se aika reilukerhon kokoontuminen, et mä ratsastan ja toinen tarpoo kauheas lumipyrys perässä.

Ajattelin tos parin päivän päästä pitää pienet pesutalkoot. Ykkössuitset ovat olleet purattuina, pestyinä ja rasvattuina jo varmaan viikon Mantan kaapissa. Voisihan ne toki joo joskus koota ja ottaa taas käyttöön. Mantan toisetkin suitsetkin vois purkaa osiin, pestä oikein kunnolla ja rasvata. Harjoja voisi pestä ja pesua kaipais toi hevonenkin! Ihan pölyssä ja vaikka kuinka sitä puunaisin ja kiillottaisin, se ei vain lähde irti! Satulakin kaipais jonkinlaista "pientä" putsaamista.. Kun on tuollainen synteettipenkki, niin se kerää kivasti kaiken pölyn sun muun. Olen sitä yrittänyt pehmeällä puhtaalla harjalla harjata puhtaaksi, mutta en ole siltikään ollut jälkeen tyytyväinen. Muistan joskus nähneeni jossain synteettisen satulan putsausainetta, kun vain muistaisi missä. Kun kastelemaan en sitä halua ruveta, kestäisi varmaan ikuisuuden et se kuivais. Jalustinremmitkin pitäisi pitkästä aikaa putsata, rasvata ja vaihtaa niiden puolia.

Mietin tässä mahdollisia seuraavia hankintoja. Tällähetkellä tulee mieleen:

~ Muoviset jalustimet. Rautaisilla saa aika kylmää kyytiä.
~ Parit uudet ratsastushousut (varsinkin lämpöisemmät). Olen nyt joutunut tinkimään kauheasti omista varusteista, kun kaikki muu on mennyt edelle. Ollut nyt vain yhdet käytössä ja ne ovat jo niin räjähtäneet, etten kestä enää.
~ Lämpöisemmät kengät, kun ei ole kiva mennä jokapäivä varpaat jääkalikoina.
~ Kaulakappaleellinen toppaloimi.
~ Synteettisen satulan pesuainetta, jos sellaista nyt olemassa on.

Tällähetkellä ei ainakaan muuta tule mieleen. Varmasti saisin listalle vaikka ja mitä muutakin, tosin ei niin tärkeää krääsää.
Mantalle pitäisi muuten kengittäjäkin kutsua parin viikon sisään. Tulee nimittäin se maagiset 8 viikkoa täyteen ensi viikon keskiviikkona. Kaviot eivät ainakaan vielä näytä ylipitkiltä, kaikki hokit ovat tallessa (tosin takasten etuhokit ovat vähän kuluneet, mutta toimivat vielä) ja kengät hyvin kiinni. Pitää vain kutsua joku uusi tyyppi tässä välissä, kun edellinen on kait ollut sairaslomalla ja nyt loppuvuosi niin täynnä, ettei kerkeä enää tulla. Näin siis kuulin toiselta hevosenomistajalta, joka kengityttää hevosensa samalla tyypillä. Pitää pyytää ne tilsakumitkin tälläkertaa. Mantaraasu meinaan kerää sellaiset tilsat ihan hetkessä, et aivan sääliksi käy. Pellolla se ei juurikaan ole menoa haitannut ja kai ne hölkätessä ovat irtoilleetkin.

Tulikin vielä mieleen, et pitäis viedä muutama purnukka lisää tallille. Siis semmosia mihin laitan väkirehut valmiiksi, et iltatallilainen saa vaan kaataa sen kuppiin. Manta oli meinaan reippaana tyttönä hajottanut yhden sellaisen. Purnukka oli jätetty tyhjennyksen jälkeen semmoseen korisysteemiin karsinaneteen ja Manta oli jotenkin ilmeisesti erilaisten jooga-asentojen kautta saanut sen sieltä otettua. Oli nuollut sieltä pellavansiemenöljyt mahdollisesti muutaman öljyyn kiinnijääneen kauranjyväsen ja pistänyt lopulta "kierrätykseen" eli sellaiseen kuntoon et roskikseen lensi. On se kiva hevonen... :D

Vähän lisää hanurinnostoa

Manta teki jälleen massiiviset hanurinnostot, mutta tälläkertaa siinä yhteydessä kun itse nosti laukan! Satula ei voinut olla huonosti, sillä tarkistin sen niin huolellisesti ennen ratsastusta kuin vaan osaan ja kykenen. Kai se sitten innostuksissaan tuota tekee... Ihanaa kun rupeaa tulemaan sellainen ns. "laukkakammo" päälle, sillä multa kipeytyy aina joko polvi, alaselkä tai joku muu paikka ku se paiskoo niit jättipukkei menemään.
Manta keräs sit pellolta aika mukavat tilsat pikkuhiljaa ja päätettiin lopetella. Oltiin hölkkäilty mukavia pätkiä reippaalla tempolla ja käveltiin reippaaseen tahtiin. Tarvottiin pellolla n. 50 minuuttia.

Nyt vaan ku sais otettua itseään niskasta kiinni ja lopetettua tän jännittämisen. En tiedä sit pelottaako se tippuminen itsessään mua oikeastaan yhtään.. Enemmän se mitä sen tippumisen jälkeen tapahtuu. Juoksenteleeko Manta pitkin kyliä? Jäänkö sen alle? Saako sitä metsästää tuntitolkulla jostain, vai jääkö se paikalleen? Aina jälkeenpäin sitten miettii et, "kyllä sitä sitten huomenna", mutta paskat. Nyt pitäisi ratkaiseva askel tehdä pian, ettei tämä saisi jatkua kovinkaan kauaa. En ole niist pukeist tippunu ku kerran, kun olin tietämätön tästä taipumuksesta.

Aion selättää tän "ongelman". Olen niin kiintynyt tuohon hevoseen, etten halua antaa "pelon" pilata ihania ratsastuskertoja! 

Rentoa sunnuntaimenoa.

Isäni halusi tulla pitkästä aikaa tervehtimään Mantaa, joten hain hänet mukaan. Tarkoituksena oli ensin mennä ratsastamaan pellolle, mutta päätettiinkin käydä pieni rento kävelylenkki. M näytti nauttivan, sillä se tuli rennosti pitkällä narulla perässä, kun isän kanssa hölistiin kaikenmaailman asioita. Mikäs siinä, onhan se kivempaa saada juttuseuraa kun lähtee ratsastamaan tai kävelyttämään. Menimme n. 40 minuutin lenkin. Emme puuhailleet oikeastaan mitään sen kummempaa.

Hiihtoratsastusta

Kokeilimme tänään pitkästä aikaa hiihtoratsastusta. Veljeni innostui ajatuksesta, joten ei muutakuin tallille, hevonen kuntoon, hiihtäjälle sukset jalkaan ja menoks!

Kokeilin aluksi talutella, mutta M päästeli menemään kuin vanha tekijä. Taluttelin kumminkin hetken aikaa ihan vain siksi, että tulisi minullekkin mukavan lämmin ennenkuin selkään kiipeän. Kokeilimme pientä pätkää raviakin maastakäsin ja veljeni pysyi hyvin pystyssä. Hän ei itseasiassa kaatunut kertaakaan! :) Ikävä kyllä kuvia emme onnistuneet saamaan, sillä oli jo pimeää kun pääsimme tallille.
Selkäännousun jälkeenkin sujui todella hyvin, Manta veti hienosti eikä tarvinnut ajaa eteenpäin. Liikkui siis selvästi ihan omalla moottorilla. Otimme takaisinpäin tullessamme muutaman sadan metrin verran reipasta ravia ja jatkoimme käynnillä. Ravasimme vain sellaisen pätkän minkä tiesin kuopattomaksi, kun ei siellä pimeydessä niitä olisi muuten nähnyt tarpeeksi nopeasti, että olisi voinut väistää. Palasimme tallillepäin ja päätin vielä ilman hiihtäjää ottaa pienet ravit näin loppuun tallin viereisellä pellolla.

Manta nosti pellolla ravin aivan innoissaan ja annoin sen kiihdytellä vauhtia omaan tahtiinsa. Pian Manta kiihdyttikin laukkaan asti ja annoin sen jatkaa laukkaa, sillä Manta ei ole koskaan ennemminkään harrastellut käsistälähtemisiä tai muita vippaskonsteja. Askel oli aivan erilainen kuin viimekerralla. Pidempi ja vaivattomampi ja huomasin saman asian ravissakin. Rupesin miettimään, että olikohan satula jotenkin huonosti viimekerralla, kun nyt M oli aivan kuin toinen hevonen. Pakko kokeilla huomenna sitä laukannostoa avuilla ja laittaa satula tarkkaan syyniin, ettei se ole huonosti tai huopa rypyssä yms. Sopiva se kyllä on, laskeutuu tasaisesti koko matkalta, ei kinnaa lavoista ja painopiste on oikeassa kohdassa. Tarkastan kyllä aina huovan ja kaikki muutkin remelit ja räpellykset etteivät ole huonosti, mutta ehkä olen silläkertaa unohtanut tarkastaa jonkin asian? No, huomenna nähdään pitääkö epäilykseni paikkaansa. Toivottavasti ne pari pukkia johtuivat ihan vain minun hajamielisyydestäni.

Liikutus kesti tänään n. 45 minuuttia. Huomenna olisi tarkoitus kokeilla valoisaan aikaan, että voisimme päästellä vähän kovempaakin. Ja jos veljeni avovaimo tulee huomennakin mukaan, voipi olla että saamme hyviä järkkärillä otettuja kuvia! :)

Ihana talvi!

Osuin sitten aivan oikeaan, alaselkäni on jumissa. Kävin tänään vain moikkaamassa Mantaa ja päätin antaa armon käydä, että selkä saa tämänpäivän levätä. Kävimme äitini ja isäpuoleni kanssa mukavan kierroksen Kodin Terrassa, Puuilossa, Sotkassa ja Prismassa.

Löysin Kodin Terrasta pitkään etsimäni vaaleanpuna-ruudullisen talliloimen! Lisään kuvan myöhemmin, sillä loimi on valmiiksi autossani, etten unohda sitä kotiin, kun tallille menen. Materiaali on päällyspuolelta ihana, helppo saada purut irti vaikka jättäisikin yöksi Mantan päälle ja päättäisi mennä pötköttelemään. Sisäpuoli oli semmoista jännää materiaalia, joka muistutti vähän froteepyyhettä. Olin samainlaisia bongannut viime keväänä Vantaan Puuilosta, muttei ollut sillähetkellä rahaa sellaista ostaa. Tilipäivän jälkeen kun menin, oli kaikki 145 senttiset menneet. Perustuuriani siis.
Puuilosta oisin voinut Mantalle taas ostaa vaikka ja mitä, mutta maltoin mieleni tälläkertaa.
Sotkasta haimme vain pari mattoa ja Prismasta ostin minisukset hiihtoratsastusta ajatellen. Valjaat löytyivät jo, mutta viimetalvena lainasimme minisuksia edelliseltä tallilta, jotka luonnollisesti jäivät sinne. Nyt on sitten ihan omat ja voi kokeilla taas sitäkin. Viimetalvena kokeilimme kaverini kanssa ja hyvin se meni. Ikäväkyllä keksimme tämän harrastuksen turhan myöhään, sillä lumet päättivät jo alkaa sulaa pari viikkoa sen jälkeen ja tiellä tuli hiekat näkyviin aika nopeasti. Pelloilla oli liikaa lunta ja siellä menivät vielä ladutkin. Tänätalvena ollaan ainakin aikaisin liikenteessä asian suhteen, nyt vain pitää löytää ne yllytyshullut jotka suostuvat tätä hienoa lajia kokeilemaan! ;) Talvi on oikeasti aivan ihanaa aikaa ja on kivaa, kun voi tehdä erilaisia asioita hevosen kanssa, esimerkiksi kokeilla hiihtoratsastusta, kahlata hangessa ja nauttia upeista lumisista maisemista. Tietkin pehmenevät ja on mukava ravailla lumisia teitä pitkin. Toivottavasti tämä jatkuisi tällaisena. :)

Tulipas pitkähkö kirjoitus pelkästä jonninjoutavasta hölötyksestä. Jos sitä huomenna taas palaisi hevosenselkään.

Mantan uusi takki :)

Pukkeja!

Tänään päätin kokeilla mennä satulalla, kun olen tykännyt köpötellä hissukseen ilman.

Laitoin Mantan tavalliseen tapaan kuntoon ja pistin vielä varmuudeksi heijastimet, vaikkemme menneet kuin tallin vieressäolevalle pellolle. Jos vaikka sattuisin lentämään kyydistä ja rouva päättäisi ottaa ritolat, niin ainakin olisi helpompi havaita missäpäin otus viilettää. Olen muutenkin melkoinen fanaatikko tuon näkyvyyden suhteen ja olenkin ostanut niin kivat heijastinkamat Mantalle (+ sävysävyyn liivin itselleni), että ne on mukava laittaa päälle.
Lämmittelyksi kävelimme peltoalueen kerran ympäri ja rupesimme ottamaan hölkkää pikkuhiljaa mukaan, lyhyinä pätkinä. Mantaa kun ei ole kauhean raskaasti viimeaikoina liikutettu, niin on hyvä aloittaa hitaasti. Olen muutenkin sen tason sunnuntairatsastelija, että nautin pitkistä kävelylenkeistä ratsain tai maastakäsin. Ravissa annoin mennä aika haipakkaakin ja kiihdytteli muutamankerran laukkaankin asti. Hallinnassa oli kuitenkin kokoajan ja annoin vähän päästellä höyryjä. Seuraavalla kierroksella kun pyysin sitä nostamaan laukan, nosti, laukkasi hetken ja HUMPS! Manta veti aivan jäätävän pukin ja toisen pienemmän heti perään. Ei saanut karistettua minua tantereeseen, onneksi. En tiedä mistä pukit sitten johtui, ärsyyntyikö minun apujenkäytöstä vai oliko vain niin virtaisa olo. Jokatapauksessa alaselkäni päästi erittäin musikaalisen rusahduksen ensimmäisen megapukin aikana, että olin aivan varma että halvaannun lantiosta alaspäin! Päätin lopettaa laukan siltäpäivältä ja jatkoimme vain hölkällä, tuntui se alaselän rusahdus meinaan niin mukavalta.

Noin 40 minuuttia pellolla riekuttuamme, lähdimme tallillepäin. Tallilla tein sitten taas perushoitojutut ratsastuksen jälkeen.

Olen aivan varma, että huomenna on alaselkä kipeä, on se melkoinen pirulainen! ;D

1.12.2012 Huomaa loimen ja taivaan melkein samat värit

1.12.2012