Mantan uusi tallikaveri joka tuli viime keskiviikkona, sai ähkyn tänään. Menin tallille joskus vähän jälkeen kuuden ja tallinpitäjä oli tyttärensä kanssa iltatallia tekemässä. He olivat huomanneet ähkyn oireet nopeasti ja taluttelivat vuoronperään, kunnes omistaja saatii puhelimella kiinni ja hän tuli tallille. Ei muutakuin soittoa eläinlääkärille. En halunnut lähteä kotiin, ennenkuin hevosella on olo ok, sillä hevonen on aika vaikeasti lastattava ja jos olisikin joutunut viemään klinikalle, niin olisin sitten jotenkin voinut olla apuna. No kyllähän minä sain kaikenlaista rompetta hakea avuksi. Muutenkin tilanne oli mielenkiintoinen, sillä en ollut koskaan ennemmin nähnyt "livenä" ähkyhevosta.
Hevosella oli ummetusta, oli vaihdettu ehkä hiukan liian nopeasti säilöheinästä kuivaan ja heppa ei ollut juonut tarpeeksi. Tukosta ei kuitenkaan ollut, joten ei muutakuin nenämahaletkulla parafiiniöljyä ja muutama litra vettä massuun. Eiköhän se siitä helpota.
Emme käyneet eilen emmekä tänään kävelyllä, pidettiin muutama välipäivä. Huomenna taas liikutus jatkuu normaalisti. M oli ottanut kurakylpyä, joten harjailin kumisualla kuraa irti. Koska emme olleet minnekkään menossa, en ruvennut pöllyttämään sitä kurapölyä. Lähtekööt pikkuhiljaa. Huomasin, ettei Manta ollut enää niin kipeä kupeistaan. Mielestäni M ei reagoinut luimimalla niin nopeasti, kuin pari päivää sitten. Sain hellästi kupeet harjattua kumisualla. Vatsanalustaakin vähän sain siistittyä, muttakun luimiminen alkoi, niin jätin homman siihen. Ei muakaan huvittaisi, et joku tökkii mua kipeisiin kohtiin. Pesaisin jalat letkulla, tälläkertaa ilman paniikkeja. Kaviotkin pesin mäntysuopavedellä + pioneersaippualla. Puuhtoista jälkeä tuli.
Huomenna taas jatketaan liikutusta, liikkuihan Manta maanantaista perjantaihin asti jokapäivä, joten en usko, että parin päivän vapaa kauheaa takapakkia tuo. :)
maanantai 31. lokakuuta 2011
perjantai 28. lokakuuta 2011
Paniikki
Vihoviimeinen kerta, kun laitan Mantan yhdellä narulla kiinni ilman paniikkilukkoa! Laitoin Mantan vetosolmulla kiinni tallin ulkoseinässä roikkuvaan renkaaseen ja aloin pestä jalkoja. Eiköhän se epeli saanut sitten narun kaulansa yli ja kun M nosti päänsä niin paniikkihan siitä sitten tietenkin tuli. En tajua miten se onnistui, sillä laitoin narun juuri tämänkaltaisten tilanteiden välttämiseksi suht lyhyelle. Olin tilanteen tasalla lähestulkoon samantien, olinhan minä aivan sen vieressä. Manta alkoi nyppiä paniikinomaisesti päätään joten jotenkin vaistomaisesti tarrasin heti riimuun kiinni. Mantahan ei ole sellainen joka vetää ihmistä perässään ja ihmekumma se rauhoittui heti, kun huomasi että roikuin riimussa. Ilmeisesti Manta luuli, että minä olin vain kaikenaikaa siinä riimussa roikkunut. Olin itse aivan paniikissa ja yritin epätoivoisesti vapisevin käsin saada Mantaa irti, sillä naru oli aivan kireänä ja lukko sellainen perusmallinen. Ihme ja kumma jotenkin onnistuin sitten saamaan Mantan irti.
Taisi tästä tapauksesta jäädä pahemmat traumat minulle, kuin Mantalle...
Kävimme ennen iltaruokintaa kävelemässä pienen lenkin.
Taisi tästä tapauksesta jäädä pahemmat traumat minulle, kuin Mantalle...
Kävimme ennen iltaruokintaa kävelemässä pienen lenkin.
torstai 27. lokakuuta 2011
Ääniä tallilla
Ollaan jo hetkenaikaa tallinpitäjän ja hänen tyttäriensä kanssa keskusteltu, miten iltatallia tehdessä kuuluu välillä todella outoja ääniä. Olimme isän kanssa iltatallia tekemässä ja punnitsin väkirehuja ladonpuolella. Puheltiin siinä isän kanssa jotain jonninjoutavia ja kun tuli hetkeksi hiljaista kuultiin, kuinka tallinomistajan mummon vanhasta talosta (on autio, koska mummo on kuollut, sijaitsee muutamien kymmenien metrien päässä tallista) kuului aivan ihmeellistä töminää. Aivankuin joku olisi "ryskyttänyt" kyljellä seinää/ovea. Ääni oli vaimea töminä, joten ääni vastasi sitä kun joku olisi korkeintaan rojauttanut itsensä pienestä vauhdista ovea vasten. Se kuului todella monta kertaa. No mietimme sitten isän kanssa, että se varmaankin kuuluu tallista kun hevoset vaihtavat asentoa niin kuuluu sellainen kumea ääni ja jos se vaikka kaikuisi latoon tai jotenkin.
Aloin sitten laitella heiniä ja isä istuskeli lähellä ladonovea. Pian kuulin sieltäpäin äänen, jota nokian kännykät pitää, kun akku on loppumassa. Ei siis mikään vanhanmallin kettumainen piipitys vaan uudemmanmallinen ääni. Pian se sama ääni kuului ikkunan takaa, jonka lähellä olin heiniä laittamassa. Hyökkäsimme samantien valoinemme ulos katsomaan kuka siellä on, mutta ketään ei näkynyt! Töminät ja kännykänpiippaukset kuulimme molemmat, joten en usko että olisin kuvitellut äänet. Meidän kännyköissä akut olivat joko täynnä tai vähintään puolillaan, joten äänet eivät kuuluneet meidän kännyköistämme. Kävimme vielä pienen alueen läpi, mutta ketään ei näkynyt, saatika kuulunut. Toki siellä pimeässä on helppo piiloitua niin, että kukaan ei näe.
Ei ole aavistustakaan tarkkailiko joku meitä.
Kävimme n. 35 minuutin kävelylenkin tänään.
Aloin sitten laitella heiniä ja isä istuskeli lähellä ladonovea. Pian kuulin sieltäpäin äänen, jota nokian kännykät pitää, kun akku on loppumassa. Ei siis mikään vanhanmallin kettumainen piipitys vaan uudemmanmallinen ääni. Pian se sama ääni kuului ikkunan takaa, jonka lähellä olin heiniä laittamassa. Hyökkäsimme samantien valoinemme ulos katsomaan kuka siellä on, mutta ketään ei näkynyt! Töminät ja kännykänpiippaukset kuulimme molemmat, joten en usko että olisin kuvitellut äänet. Meidän kännyköissä akut olivat joko täynnä tai vähintään puolillaan, joten äänet eivät kuuluneet meidän kännyköistämme. Kävimme vielä pienen alueen läpi, mutta ketään ei näkynyt, saatika kuulunut. Toki siellä pimeässä on helppo piiloitua niin, että kukaan ei näe.
Ei ole aavistustakaan tarkkailiko joku meitä.
Kävimme n. 35 minuutin kävelylenkin tänään.
maanantai 24. lokakuuta 2011
"Kuntouttaminen" alkakoon.
Tänään kävelyttelin Mantaa jonkun 20-25 minuutin ajan. Ei kävellyt yhtään oudosti bootsiensa kanssa. Menimme pienen pätkän tiellä, missä on kunnon mäki. Kun menimme alamäkeen, niin peruutimme muutaman kerran (eli ylämäkeen) 4-6 askelta. Manta peruutti normaalisti pienin avuin, joten tuskin se mikään kivulias kokemus oli. Menimme loppumäen sitten suoraan ilman mitään kummempia temppuja. Meno näytti kyllä minun silmään paljon paremmalta kuin yleensä. Manta on nimittäin jo hetkenaikaa kävellyt aika hassulla tyylillä mäkiä alas. Teki se kyllä sitäkin, että ns. "vaihtoi kaistaa", eli käveli muutaman askelen suoraan sivulle ja jatkoi sitten alamäkeen kävelyä. Manta kyllä teki muutamia stoppeja, mutten tiedä johtuiko ne sitten jostakin kiintoisasta asiasta, sillä teki sitä myös tasamaalla. Jalat eivät kuitenkaan olleet turvonneet, eivätkä lämpimät, eikä Manta ontunut jalkojaan. Ei ole ontunut 14. päivän jälkeen ollenkaan.
Menimme mäen kumpaankin suuntaan ja käännyimme takaisin. Poikkesimme hetkeksi pienelle metsätielle, josta sitten käännyimme takaisin jonku 5 minuutin taipaleen jälkeen, kun tuli aika märkää vastaan. Loppuajan pyörimmekin sitten "kentällä". Teimme ympyrää molempiin suuntiin minuutin parin ajan. Peruuttelimme myös hyvin paljon. Peruutteli aivan mielellään, pienin avuin, korvat oli hörössä ja askel oli yhtä pitkä kummankin puolen jaloilla. Loikkasikin lopuksi ojan yli, kun lähdimme kentältä. Sinne mentäessä siis pitää ylittää pieni oja, josta Manta yleensä vain ottaa pidemmän askeleen yli. En usko että kauhean kivulias hevonen hyppii ojien yli ja kävelee korvat hörössä. En toki kiellä, että voisin olla väärässä, mutta pitää seurailla kumpaan suuntaan vointi menee.
Pohdin mahdollisia syitä, mistä nämä vaivat voisi johtua.
1) Tarhan pohja on melko liukas mudan takia, jos olisi jotenkin "nyrjäyttänyt" takapolvensa ?
2) Manta hätyyttelee kaveriaan, vaikka ovat eri tarhassa. Ottaa ensin pienet vauhdit ja sitten vetää "sliding stopit", aidon lännenhevosen tyyliin. Jos olisi siinä takapolvet kipeytyneet ?
3) Takakaviot ovat liian kuluneet (tämän totesi siis eläinlääkärikin). Ehkä aristelee takasiaan ja siksi jännittää lihaksiaan ?
4) Liikunnanpuute. Nythän syyn 1 takia liikuttamisen tärkeys korostuu, kun eivät kauheasti käpsyttele tarhassa. Liikutus on muutenkin kyllä vähentynyt, jostain kummansyystä.
En tiedä, onko näissä mitään järkeä, mutta aina sitä voi yrittää viisastella. ;)
Ps. Pesin jalat, pesin mäntysuopa + pioneersaippua sekasörsselillä kaviot, pesin ja letitin hännän, harjailin varovaisesti, ettei tulisi mammaan kipeää ja selvitin harjan. Muutimme ruokintaakin sen verran, että saa sinfonieta yrttien takia 1 dl aamuin ja illoin + GreenLinen nostimme takaisin 400 g / annos. Pitäisi kyllä tilata pelkkiä yrttejä hengitysteiden takia, kunhan vain olisi eka rahaa. :p Sinfoniessahan on, mutta sitä muistaakseni suositeltiin vain 40 pv kuureina, siksi tallinpitäjän kanssa sovimme, ettei tee ruokintasuunnitelmaa sinfonien mukaan, vaan cool mixin.
Huomenna taas jatketaan harjoituksia.
Menimme mäen kumpaankin suuntaan ja käännyimme takaisin. Poikkesimme hetkeksi pienelle metsätielle, josta sitten käännyimme takaisin jonku 5 minuutin taipaleen jälkeen, kun tuli aika märkää vastaan. Loppuajan pyörimmekin sitten "kentällä". Teimme ympyrää molempiin suuntiin minuutin parin ajan. Peruuttelimme myös hyvin paljon. Peruutteli aivan mielellään, pienin avuin, korvat oli hörössä ja askel oli yhtä pitkä kummankin puolen jaloilla. Loikkasikin lopuksi ojan yli, kun lähdimme kentältä. Sinne mentäessä siis pitää ylittää pieni oja, josta Manta yleensä vain ottaa pidemmän askeleen yli. En usko että kauhean kivulias hevonen hyppii ojien yli ja kävelee korvat hörössä. En toki kiellä, että voisin olla väärässä, mutta pitää seurailla kumpaan suuntaan vointi menee.
Pohdin mahdollisia syitä, mistä nämä vaivat voisi johtua.
1) Tarhan pohja on melko liukas mudan takia, jos olisi jotenkin "nyrjäyttänyt" takapolvensa ?
2) Manta hätyyttelee kaveriaan, vaikka ovat eri tarhassa. Ottaa ensin pienet vauhdit ja sitten vetää "sliding stopit", aidon lännenhevosen tyyliin. Jos olisi siinä takapolvet kipeytyneet ?
3) Takakaviot ovat liian kuluneet (tämän totesi siis eläinlääkärikin). Ehkä aristelee takasiaan ja siksi jännittää lihaksiaan ?
4) Liikunnanpuute. Nythän syyn 1 takia liikuttamisen tärkeys korostuu, kun eivät kauheasti käpsyttele tarhassa. Liikutus on muutenkin kyllä vähentynyt, jostain kummansyystä.
En tiedä, onko näissä mitään järkeä, mutta aina sitä voi yrittää viisastella. ;)
Ps. Pesin jalat, pesin mäntysuopa + pioneersaippua sekasörsselillä kaviot, pesin ja letitin hännän, harjailin varovaisesti, ettei tulisi mammaan kipeää ja selvitin harjan. Muutimme ruokintaakin sen verran, että saa sinfonieta yrttien takia 1 dl aamuin ja illoin + GreenLinen nostimme takaisin 400 g / annos. Pitäisi kyllä tilata pelkkiä yrttejä hengitysteiden takia, kunhan vain olisi eka rahaa. :p Sinfoniessahan on, mutta sitä muistaakseni suositeltiin vain 40 pv kuureina, siksi tallinpitäjän kanssa sovimme, ettei tee ruokintasuunnitelmaa sinfonien mukaan, vaan cool mixin.
Huomenna taas jatketaan harjoituksia.
maanantai 17. lokakuuta 2011
Päivitystä (13. ja 17.10)
(Mantan hoitovihkosta kopioitua)
13.10 Torstai :
"Eilen (12.10) Mantaa kävi eläinlääkäri katsomassa. Koska ei ollut hevosiin syvemmin perehtynyt, ei osannut paljoa muuta tehdä, kuin tunnustella jalat, mitata lämmön, katsoa kaviot pihdeillä ja antaa 14 ml metacamia pistoksella.
Tänään kävi sitten hevosiin enemmän perehtynyt eläinlääkäri (hänen päivystys oli siis jo eilen päättyny, kun elliä päätimme soitella). Hän katsoi Mantan liikkeen käynnissä suoralla ja ympyrällä ja ravissa suoralla. Antoi ns. "diagnoosiksi liikaa kuluneet takakaviot (varsinkin vasen). Sitä toki epäilimmekin jo tallinpitäjänkin kanssa, mutta lihaskivuista emme olleet varmoja, mistä ovat tulleet. Elli ei sulkenut pois kaviokuumeen mahdollisuutta, mutta sanoi epäilevänsä, että on aristellut jalkojaan ja alkanut jännittämään lihaksiaan. Siksi siis voisi olla lihakset pahoin jumissa. Varsinkin takapää oli aivan jumissa.
Eläinlääkärin antamat hoito-ohjeet:
------------------------------------------------------------------------------------------
- Bootsit takasiin aina ulkoillessa
- Ruokinta ainakin maanantaihinasti heinä + vesi
- 5 päivän metacam-kuuri 500 kg annostuksella
- Ainakin maanantaihinasti ulkoilee sairastarhassa
- Pidetään lämmintä loimea päällä kipeytyneiden lihasten takia.
- Maanantaina aloitetaan liikutus vain käynnissä
- Jos on yhtä surkean näköinen maanantainakin, niin soitto uudestaan eläinlääkärille
------------------------------------------------------------------------------------------
Sovimme tallinpitäjän kanssa, että Manta ulkoilee sairastarhassaan vain jonkun ollessa tallilla. Sillä veti sellaiset rodeot sielläollessaan, että pelkäsimme sen tulevan lankojen läpi! Langoissa meni toki sähkö, ilman sähköä olisi tullut läpitte alta aikayksikön.. Otin kyllä riekkumisen jälkeen sisälle ja siellä se nätisti oleskeli.
Takaisin tähänpäivään....
17.10 :
Manta liikkui jo todella hyvin omassa pikkutarhassaan. Ei ontunut tai aristellut jalkojaan vaikkei ollut bootseja laitettu jalkaan. Pohja on kuitenkin aika pehmeä (huom. ei mutainen) ja tasainen. Vähän oli vielä lihakset kipeät. En lähtenyt kävelyttämään, sillä käveleskeli itsekseen aika paljon kun tulimme tallille. Tallinpitäjä oli siis kokeillut jo lauantaina pitää kokopäivän sairastarhassa ja riehumatta, saati lankoja rikkomatta se oli siellä pysynyt. Saa siis ulkoilla koko päivän sairastarhassa. Sisällä tarkistaessani takaset olivat vielä lämpöiset, mutteivat kuitenkaan mielestäni turvonneet. Laitoin Arnikaa takajalkoihin, jos se edes jotenkin helppaisi. Sieti paljon paremmin takaosan kädelläpainamista, kokeilin toki varovaisemmin ja heti kun korvat vähääkään kääntyivät taaksepäin, niin lopetin (ikäänkuin olisin väistättänyt sen takaosaa sivulle). Viime perjantaina meinasi siis aivan oikeasti antaa kunnon potkun, mikä ei ole ollenkaan Mantan tapaista. Silloin yritin vain väistää takaosaa pois seinänvierestä, että mahdun levittämään Arnikaa jalkoihin. Manta-parka otti sen ilmeisesti härnäämisenä ja meinasi potkaista. Hokasin sitten, että satutin sitä ja pyysin eteenpäin ja sitäkautta suoristamaan itseään. Tänään harjailin sitä varovasti pehmeällä harjalla. Se sai viikonlopun olla aivan rauhassa tallinpitäjän hellässä huomassa, kun olin itse reissussa.
Mantan elämäkin tulee varmaan vähän rauhoittumaan, sillä se kaikista uusin hevonen (joka sekoitti pakan hevosten kesken totaalisesti) lähti pois viime viikonloppuna äkkiarvaamatta, omistajan sanomatta kellekkään muutosta. Syyn todennäköisesti tiedänkin, mutta en lähde tässä nyt avautumaan sen kummemmin, sillä asia ei minulle kuulu. Manta kirjaimellisesti vihasi tätä hevosta. Heti kun Manta näki sen, oli se korvat luimussa ja hampaat irvessä, ihan hevosen ensikohtaamisesta lähtien. Mantan karsinan kalterit ovat nykyään täynnä hampaanjälkiä, sillä se aina puri kaltereita silkasta raivosta, kun tämä toinen hevonen kulki karsinan ohi. Ei sen tarvinnut omassa karsinassaan kuin päätä nostaa varsinkin ruoka-aikaan ja Mantalla oli heti korvat luimussa ja hampaat irvessä se puri kaltereita. Tämä käytös alkoi nimenomaan tämän hevosen saavuttua samaan talliin, joten ei voi oikein muustakaan johtua.. Katsellaan ja seuraillaan. Huomenna taas iltatallin teko, jos lähtisi kävelyttämään Mantaa. Pitää kyllä ottaa joku seuralainen mukaan, sillä suhteellisen lähellä oli ilmeisesti havaittu karhu. :o Hassua, että niitä on Vantaallakin... ;D
13.10 Torstai :
"Eilen (12.10) Mantaa kävi eläinlääkäri katsomassa. Koska ei ollut hevosiin syvemmin perehtynyt, ei osannut paljoa muuta tehdä, kuin tunnustella jalat, mitata lämmön, katsoa kaviot pihdeillä ja antaa 14 ml metacamia pistoksella.
Tänään kävi sitten hevosiin enemmän perehtynyt eläinlääkäri (hänen päivystys oli siis jo eilen päättyny, kun elliä päätimme soitella). Hän katsoi Mantan liikkeen käynnissä suoralla ja ympyrällä ja ravissa suoralla. Antoi ns. "diagnoosiksi liikaa kuluneet takakaviot (varsinkin vasen). Sitä toki epäilimmekin jo tallinpitäjänkin kanssa, mutta lihaskivuista emme olleet varmoja, mistä ovat tulleet. Elli ei sulkenut pois kaviokuumeen mahdollisuutta, mutta sanoi epäilevänsä, että on aristellut jalkojaan ja alkanut jännittämään lihaksiaan. Siksi siis voisi olla lihakset pahoin jumissa. Varsinkin takapää oli aivan jumissa.
Eläinlääkärin antamat hoito-ohjeet:
------------------------------------------------------------------------------------------
- Bootsit takasiin aina ulkoillessa
- Ruokinta ainakin maanantaihinasti heinä + vesi
- 5 päivän metacam-kuuri 500 kg annostuksella
- Ainakin maanantaihinasti ulkoilee sairastarhassa
- Pidetään lämmintä loimea päällä kipeytyneiden lihasten takia.
- Maanantaina aloitetaan liikutus vain käynnissä
- Jos on yhtä surkean näköinen maanantainakin, niin soitto uudestaan eläinlääkärille
------------------------------------------------------------------------------------------
Sovimme tallinpitäjän kanssa, että Manta ulkoilee sairastarhassaan vain jonkun ollessa tallilla. Sillä veti sellaiset rodeot sielläollessaan, että pelkäsimme sen tulevan lankojen läpi! Langoissa meni toki sähkö, ilman sähköä olisi tullut läpitte alta aikayksikön.. Otin kyllä riekkumisen jälkeen sisälle ja siellä se nätisti oleskeli.
Takaisin tähänpäivään....
17.10 :
Manta liikkui jo todella hyvin omassa pikkutarhassaan. Ei ontunut tai aristellut jalkojaan vaikkei ollut bootseja laitettu jalkaan. Pohja on kuitenkin aika pehmeä (huom. ei mutainen) ja tasainen. Vähän oli vielä lihakset kipeät. En lähtenyt kävelyttämään, sillä käveleskeli itsekseen aika paljon kun tulimme tallille. Tallinpitäjä oli siis kokeillut jo lauantaina pitää kokopäivän sairastarhassa ja riehumatta, saati lankoja rikkomatta se oli siellä pysynyt. Saa siis ulkoilla koko päivän sairastarhassa. Sisällä tarkistaessani takaset olivat vielä lämpöiset, mutteivat kuitenkaan mielestäni turvonneet. Laitoin Arnikaa takajalkoihin, jos se edes jotenkin helppaisi. Sieti paljon paremmin takaosan kädelläpainamista, kokeilin toki varovaisemmin ja heti kun korvat vähääkään kääntyivät taaksepäin, niin lopetin (ikäänkuin olisin väistättänyt sen takaosaa sivulle). Viime perjantaina meinasi siis aivan oikeasti antaa kunnon potkun, mikä ei ole ollenkaan Mantan tapaista. Silloin yritin vain väistää takaosaa pois seinänvierestä, että mahdun levittämään Arnikaa jalkoihin. Manta-parka otti sen ilmeisesti härnäämisenä ja meinasi potkaista. Hokasin sitten, että satutin sitä ja pyysin eteenpäin ja sitäkautta suoristamaan itseään. Tänään harjailin sitä varovasti pehmeällä harjalla. Se sai viikonlopun olla aivan rauhassa tallinpitäjän hellässä huomassa, kun olin itse reissussa.
Mantan elämäkin tulee varmaan vähän rauhoittumaan, sillä se kaikista uusin hevonen (joka sekoitti pakan hevosten kesken totaalisesti) lähti pois viime viikonloppuna äkkiarvaamatta, omistajan sanomatta kellekkään muutosta. Syyn todennäköisesti tiedänkin, mutta en lähde tässä nyt avautumaan sen kummemmin, sillä asia ei minulle kuulu. Manta kirjaimellisesti vihasi tätä hevosta. Heti kun Manta näki sen, oli se korvat luimussa ja hampaat irvessä, ihan hevosen ensikohtaamisesta lähtien. Mantan karsinan kalterit ovat nykyään täynnä hampaanjälkiä, sillä se aina puri kaltereita silkasta raivosta, kun tämä toinen hevonen kulki karsinan ohi. Ei sen tarvinnut omassa karsinassaan kuin päätä nostaa varsinkin ruoka-aikaan ja Mantalla oli heti korvat luimussa ja hampaat irvessä se puri kaltereita. Tämä käytös alkoi nimenomaan tämän hevosen saavuttua samaan talliin, joten ei voi oikein muustakaan johtua.. Katsellaan ja seuraillaan. Huomenna taas iltatallin teko, jos lähtisi kävelyttämään Mantaa. Pitää kyllä ottaa joku seuralainen mukaan, sillä suhteellisen lähellä oli ilmeisesti havaittu karhu. :o Hassua, että niitä on Vantaallakin... ;D
tiistai 11. lokakuuta 2011
Nestettä takasissa
M oli jostain kummansyystä kerännyt nestettä takasiinsa. Epäillään sen johtuvan ruokinnasta, joten laskettiin heti greenline 800 grammasta 400 grammaan päivässä. Kun sillä tuli jo se karvaton pieni läntti vuohiseen ja kaviossakin näkyy viitteitä ruokinnanmuutoksesta. Ei kuitenkaan arista jalkojaan. Kävimme 45 minuutin kävelyllä maastakäsin. Eipä ole paljoa muuta tapahtunut. :o
sunnuntai 9. lokakuuta 2011
Pitkä maastolenkki
Menimme tänään 2,5 tunnin maastolenkin. Satulaa ei meillä vieläkään ole, joten pistin vain huovan väliin, etten liukuisi niin helposti alas. Kaveri tuli tunniksi meidän mukaan nauttimaan aurinkoisesta ilmasta. Kävelimme suurimmaksiosaksi tuttuja reittejä, missä käymme todella usein. Kävimme myös sellaisella reitillä, missä olemme kerran enemmin käyneet ja sekin tapahtui joskus toukokuussa. Emme ole viitsineet sinne oikeinpaljoa mennä, sillä tiellä on aikamoisia kiviä ja Mantalla ei silloin ollut bootseja lainattavaksi, joten kaviot eivät oikein tykänneet paikasta. Nyt olivat laittaneet alkupätkän uutta hiekkaa, joten kivipätkä oli todella lyhyt. Lainasimme kyllä muutenkin bootseja tänään, joten kivet eivät haitanneet yhtään.
Uudella reitillä oli ihanan rauhallista. Ehkä jopa liiankin rauhallista Mantan mielestä, sillä se teki aina välillä stoppeja ja jäi vain rauhallisesti kuuntelemaan ja katselemaan ympärille. Se tottui siihen, että suurimmanosan lenkistä on ihmisiä koirineen ja pyörineen ja autoineen tullut vastaan, eli on kokoajan jotain pientä liikennettä. Mutta täytyy sanoa, että Manta on kyllä maastossa aivan ykkönen! Se ei suuremmin hötkyile, säpsyile, saati sitten pistä ranttaliksi. Kerran se säikähti autoa, jossa oli pyörä katolla. Pyörä oli pystyssä ja auto tuli melko lujaa kaarteeseen eikä huomannut minua ja silloista maastokaveriamme. Pyörä heilui aikalailla ja Manta-parka ilmeisesti luuli, että se kaatuu sen päälle. Se teki vain nopean käännöksen takaosan ympäri ja lähti ravaamaan toiseen suuntaan. Pysyin siellä aivan hyvin ilman jalustimiakin (olin ne potkaissut huvinvuoksi ennen tapahtumaa pois jaloista) ja mamma hidasti samantien kun pidätin. En muistakkaan muita suurempia säikähdyksiä.
Ennen lenkkiä apulaiseni sai leikkiä klickerin kanssa, kun pesin Mantan jalkoja. Mantalla on hassu tapa kiekata ja olla rauhaton, kun on vain edestä kiinni jalkapesulla. Nyt olikin hyvä, että vähän "oudompi" ihminen klikkailee ja antaa nameja, että voisi ehkä osata paremmin yhdistää asiat toisiinsa. Ilmeisesti se jotain ymmärsikin, sillä ei tanssinut polkkaa puoliakaan niin paljon, kuin yleensä. Harjauksessa Manta nyt on aina nätisti, joten klickeriä käytimme seuraavaksi bootsienlaiton yhteydessä. Manta yleensä nostaa herkästi takajalkoja ilmaan, kun niihin koskee tai pitää käsiä lähellä (huom. ei potkimistarkoituksessa) ja se on bootsienlaiton kannalta aika ikävää, sillä se on aika veemäistä, kun jalka heiluu ja yrität saada paria tarraa ja solkea kiinni. Varsinkin, kun välillä saattaa laskea ja nostaa sitä sen verran tiheään, että aina lipeää ote kiristettävästä remelistä ja homma hidastuu. Naksuttimella kinttu pysyikin aika hyvin lattialla. ;) Selkäännousussa käytimme myös klickeriä, sillä Mantan on välillä vaikea pysyä nahoissaan, kun yritän jakkaralta ilman satulaa mennä selkään. Se siis saattaa pyöriä paikallaan ja tunnelma on kuin karusellissa. Kyllä toki apukouluttaja piti kiinni vähän, joten naksautus ja nami tulivat paljon nopeammin. :D Manta kuitenkin kiinnipitäessä malttaa seistä paikallaan, mutta yksikseen selkäänmennessä saattaa sortua tuohon karuselliponijuttuun.
Saimme viimein myös kuvan postaukseen. Meillä ei tahdo noita kuvaajia oikein olla, kun pieni talli ja aika usein olen yksikseni tallilla / lenkillä Mantan kanssa.
Lenkin jälkeen hieroin Mantaa kumisualla ja harjasin kuivuneet kurat jaloista pois. Pesin ja puunasin siis vain pienen osan jaloista, ennenkuin lähdimme lenkille. Aikaa olisi muuten mennyt aivan liian paljon suht. turhaan asiaan. Oli kyllä niin ihana sunnuntaipäivä, että kaikki stressi mitä viikonaikana on tullut, unohtui ainakin tallillakäynnin ajaksi. <3
Uudella reitillä oli ihanan rauhallista. Ehkä jopa liiankin rauhallista Mantan mielestä, sillä se teki aina välillä stoppeja ja jäi vain rauhallisesti kuuntelemaan ja katselemaan ympärille. Se tottui siihen, että suurimmanosan lenkistä on ihmisiä koirineen ja pyörineen ja autoineen tullut vastaan, eli on kokoajan jotain pientä liikennettä. Mutta täytyy sanoa, että Manta on kyllä maastossa aivan ykkönen! Se ei suuremmin hötkyile, säpsyile, saati sitten pistä ranttaliksi. Kerran se säikähti autoa, jossa oli pyörä katolla. Pyörä oli pystyssä ja auto tuli melko lujaa kaarteeseen eikä huomannut minua ja silloista maastokaveriamme. Pyörä heilui aikalailla ja Manta-parka ilmeisesti luuli, että se kaatuu sen päälle. Se teki vain nopean käännöksen takaosan ympäri ja lähti ravaamaan toiseen suuntaan. Pysyin siellä aivan hyvin ilman jalustimiakin (olin ne potkaissut huvinvuoksi ennen tapahtumaa pois jaloista) ja mamma hidasti samantien kun pidätin. En muistakkaan muita suurempia säikähdyksiä.
Ennen lenkkiä apulaiseni sai leikkiä klickerin kanssa, kun pesin Mantan jalkoja. Mantalla on hassu tapa kiekata ja olla rauhaton, kun on vain edestä kiinni jalkapesulla. Nyt olikin hyvä, että vähän "oudompi" ihminen klikkailee ja antaa nameja, että voisi ehkä osata paremmin yhdistää asiat toisiinsa. Ilmeisesti se jotain ymmärsikin, sillä ei tanssinut polkkaa puoliakaan niin paljon, kuin yleensä. Harjauksessa Manta nyt on aina nätisti, joten klickeriä käytimme seuraavaksi bootsienlaiton yhteydessä. Manta yleensä nostaa herkästi takajalkoja ilmaan, kun niihin koskee tai pitää käsiä lähellä (huom. ei potkimistarkoituksessa) ja se on bootsienlaiton kannalta aika ikävää, sillä se on aika veemäistä, kun jalka heiluu ja yrität saada paria tarraa ja solkea kiinni. Varsinkin, kun välillä saattaa laskea ja nostaa sitä sen verran tiheään, että aina lipeää ote kiristettävästä remelistä ja homma hidastuu. Naksuttimella kinttu pysyikin aika hyvin lattialla. ;) Selkäännousussa käytimme myös klickeriä, sillä Mantan on välillä vaikea pysyä nahoissaan, kun yritän jakkaralta ilman satulaa mennä selkään. Se siis saattaa pyöriä paikallaan ja tunnelma on kuin karusellissa. Kyllä toki apukouluttaja piti kiinni vähän, joten naksautus ja nami tulivat paljon nopeammin. :D Manta kuitenkin kiinnipitäessä malttaa seistä paikallaan, mutta yksikseen selkäänmennessä saattaa sortua tuohon karuselliponijuttuun.
Saimme viimein myös kuvan postaukseen. Meillä ei tahdo noita kuvaajia oikein olla, kun pieni talli ja aika usein olen yksikseni tallilla / lenkillä Mantan kanssa.
Lenkin jälkeen hieroin Mantaa kumisualla ja harjasin kuivuneet kurat jaloista pois. Pesin ja puunasin siis vain pienen osan jaloista, ennenkuin lähdimme lenkille. Aikaa olisi muuten mennyt aivan liian paljon suht. turhaan asiaan. Oli kyllä niin ihana sunnuntaipäivä, että kaikki stressi mitä viikonaikana on tullut, unohtui ainakin tallillakäynnin ajaksi. <3
tiistai 4. lokakuuta 2011
Ongelmia näkyvissä
Tajusin tuossa juuri muutaman ongelman. Miten Mantan liikutus onnistuu talvella?
- Kenttää ei ole, eikä muutakaan tasaista aluetta, joka ei menisi heti sateenjälkeen ihan mössöksi.
- Maastot menevät tukkoon talvella, jos tulee aivan hullun luminen talvi
- Traikkua ei ole, että pääsisi jonnekkin muualle liikuttamaan
- Jos lähtee lähimmälle kentälle ratsain, reissuun menee n. 3 tuntia (jos siis olet kentällä tunnin).
Toki voi olla, että tuo meidän "kenttä" on paremmassa kunnossa, kun talvi tulee. Sitä taas ei voi sitten etukäteen tietää, miten hyvin siellä näkee, kun ei ole valaistu millään tavalla. Enköhän jotenkin asiat ratkaise... Tallipaikkaa en halua vaihtaa, sillä tuo on lähellä, ihanat tilat ja paljon muitakin hyviä puolia. Ainoastaan tuo, missä pystyy kunnolla liikuttamaan, on vähän ontuvaa aina välillä. :D Monesti johtuu kyllä siitä, ettei ole bootseja ja tällähetkellä sopivaa satulaakaan.
Tänään en tehnyt muutakuin kaviopesut ja hieroin kumisualla samalla kun Mamma veti heiniä. En jaksanut liikuttaa, sillä olen ollut aivan poikki töistä päästessäni.. Koska loppuviikko tulee oleman yhtä rankka, niin mua väsyttää jo valmiiksi.
- Kenttää ei ole, eikä muutakaan tasaista aluetta, joka ei menisi heti sateenjälkeen ihan mössöksi.
- Maastot menevät tukkoon talvella, jos tulee aivan hullun luminen talvi
- Traikkua ei ole, että pääsisi jonnekkin muualle liikuttamaan
- Jos lähtee lähimmälle kentälle ratsain, reissuun menee n. 3 tuntia (jos siis olet kentällä tunnin).
Toki voi olla, että tuo meidän "kenttä" on paremmassa kunnossa, kun talvi tulee. Sitä taas ei voi sitten etukäteen tietää, miten hyvin siellä näkee, kun ei ole valaistu millään tavalla. Enköhän jotenkin asiat ratkaise... Tallipaikkaa en halua vaihtaa, sillä tuo on lähellä, ihanat tilat ja paljon muitakin hyviä puolia. Ainoastaan tuo, missä pystyy kunnolla liikuttamaan, on vähän ontuvaa aina välillä. :D Monesti johtuu kyllä siitä, ettei ole bootseja ja tällähetkellä sopivaa satulaakaan.
Tänään en tehnyt muutakuin kaviopesut ja hieroin kumisualla samalla kun Mamma veti heiniä. En jaksanut liikuttaa, sillä olen ollut aivan poikki töistä päästessäni.. Koska loppuviikko tulee oleman yhtä rankka, niin mua väsyttää jo valmiiksi.
maanantai 3. lokakuuta 2011
Iltalenkki tihkusateessa
Kävimme 45 minuutin kävelylenkin maastakäsin. Testailin klickeriä ja Manta näytti vähän pääsevän jyvälle asiasta. Oli todella raikas ilma kävellä, olin pukeutunut tarpeeksi lämpimästi ja kumpparit jalassa ei tarttenut yrittää väistellä lätäköitä pimeässä. Meillä oli siis taas näkyvyysasiat kunnossa heijastinliivin, otsalampun, heijastinloimen ja Mantan jalkaheijastimien ansiosta. Menimme siis taas otsalampun valossa, kun oli jo aivan pimeää. Eipä Manta näyttänyt välittävän taaskaan mistään. Tulla puksutti eteenpäin kuten normaalisti. Oli oikein mukava kävellä, vaikka välillä pimeys ahdisti enemmän minua, kuin Mantaa. :D
Huomenna tallinpitäjä uusintakokeilee meidän satulaa omalle hevoselleen, kun siitä on jo kuukausi pari, kun viimeksi sitä sille sovitettiin, eikä oikein muisteta kuinka kävi. Jos sopii niin ilmeisesti ostavat sen multa. Kokeillaan viikonloppuna sitten tallinpitäjän hevosen satulaa Mantalle. Jos oikein hyvä tuuri kävisi, niin voitais vain tehdä vaihtarit. En kyllä jaksa uskoa, että olisi sopiva, mutta kokeilemme silti. Eihän se mitään maksa.
Huomenna jälleen iltatallin teko, joten voisi käydä silloinkin Mantaa kävelyttämässä.
Huomenna tallinpitäjä uusintakokeilee meidän satulaa omalle hevoselleen, kun siitä on jo kuukausi pari, kun viimeksi sitä sille sovitettiin, eikä oikein muisteta kuinka kävi. Jos sopii niin ilmeisesti ostavat sen multa. Kokeillaan viikonloppuna sitten tallinpitäjän hevosen satulaa Mantalle. Jos oikein hyvä tuuri kävisi, niin voitais vain tehdä vaihtarit. En kyllä jaksa uskoa, että olisi sopiva, mutta kokeilemme silti. Eihän se mitään maksa.
Huomenna jälleen iltatallin teko, joten voisi käydä silloinkin Mantaa kävelyttämässä.
sunnuntai 2. lokakuuta 2011
Jonninjoutavaa jorinaa ja hirvenmetsästyskausi
Ostin tänään koirien naksuttimen Mantalle. Olisin aivan hirveästi halunnut testata klickeriä jo tänään, mutta enköhän minä pässi mennyt päikkäreille, jonka seurauksena "ota tunti, nuku 4" pilasi sunnuntain totaalisesti, ainakin Mantan liikutuksen kannalta. Olin aivan poikki, kun tulimme markkinoilta kotiin klo 16 aikaan. Olen minä kyllä herännytkin tänään aikaisemmin, kun olin jo aamulla 7 aikoihin tallilla hevosia ruokkimassa.
Vähän harmittaa, että kaikki vastoinkäymiset tulevat juuri silloin, kun olisi kaikenlaista muuta. Auto pitäisi määräaikaishuollattaa + vikakoodi luettaa ja vaihtaa yks osa, Mantalle pitäis saada uusi satula ja bootsit + muutama loimi. Saa taas nähdä milloin nuo kaikki on hoidettu. Rasittavaa suoraansanoen. Mullekki kyl nyt kelpais "pappa betalar", mut siitä on turha haaveilla. Täytyy kai ruveta lottoamaan. :D
Eihän mulla muuten ois mitään hätää, mutta tää mun 3 kk työttömyys, joka johtui myös vähän mun sinisilmäisyydestä, sai mun talouden ihan kuralle. Muutenhan mulla ois kaikki Mantalle jo hommattuna. Nyt siis on töitä, mutta taitaa mennä Mantan jutut marraskuulle, kun 30.10 tulee seuraava tili ja tää tili mikä tuli meni kaikki Mantan tallivuokranmaksuun. Perintökin pitäisi kyllä kohta tulla, mutta tosi kiva odottaa sellasia rahoja.:S
Liikutuksesta tulee tosissaan yksitoikkoista, kun alkavat hirvimiehet hirviä metsästellä ilmeisesti suhteellisen lähellä. Talli on siis melko metsänkeskellä. Nyt kun porukka vielä sienestää ja marjastaa, on pikkitienvarret aivan täynnä autoja ja kauhea liikenne. Lisäksi vielä ihmisiä tupsahtelee aivan joka pensaasta.. Kiva siis pysyä teillä, kun ei uskalla hirvimiesten sekaan mennä ratsastelemaan ja kaikenlisäks sillä paukuttelulla ne laittaa ne hirvet oikein liikkeelle. Taidetaan Mantan kanssa tyytyä maastakäsinharjoituksiin toistaiseksi kentällä. Ellei sitten jakseta lähteä autoja pakoon tunnin matkan päässä oleville maastoreiteille. Sinne on vaan tosi inhottavaa lähteä ilman satulaa, kun joutuu ratsastamaan suhteellisen vilkasta autotietä pitkin, jossa autot saattaa 50 rajoituksesta huolimatta kaahata jopa 70 km/h. Kun ylinopeuteen yhdistää vielä todella kivat kurvit ja mutkat, joiden taakse et näe, on vaaratilanteiden soppa valmis.
Eiköhän tilanne saada jotenkin ratkaistua ja toivotaan, ettei hirvikausi kauaa kestä. :)
Vähän harmittaa, että kaikki vastoinkäymiset tulevat juuri silloin, kun olisi kaikenlaista muuta. Auto pitäisi määräaikaishuollattaa + vikakoodi luettaa ja vaihtaa yks osa, Mantalle pitäis saada uusi satula ja bootsit + muutama loimi. Saa taas nähdä milloin nuo kaikki on hoidettu. Rasittavaa suoraansanoen. Mullekki kyl nyt kelpais "pappa betalar", mut siitä on turha haaveilla. Täytyy kai ruveta lottoamaan. :D
Eihän mulla muuten ois mitään hätää, mutta tää mun 3 kk työttömyys, joka johtui myös vähän mun sinisilmäisyydestä, sai mun talouden ihan kuralle. Muutenhan mulla ois kaikki Mantalle jo hommattuna. Nyt siis on töitä, mutta taitaa mennä Mantan jutut marraskuulle, kun 30.10 tulee seuraava tili ja tää tili mikä tuli meni kaikki Mantan tallivuokranmaksuun. Perintökin pitäisi kyllä kohta tulla, mutta tosi kiva odottaa sellasia rahoja.:S
Liikutuksesta tulee tosissaan yksitoikkoista, kun alkavat hirvimiehet hirviä metsästellä ilmeisesti suhteellisen lähellä. Talli on siis melko metsänkeskellä. Nyt kun porukka vielä sienestää ja marjastaa, on pikkitienvarret aivan täynnä autoja ja kauhea liikenne. Lisäksi vielä ihmisiä tupsahtelee aivan joka pensaasta.. Kiva siis pysyä teillä, kun ei uskalla hirvimiesten sekaan mennä ratsastelemaan ja kaikenlisäks sillä paukuttelulla ne laittaa ne hirvet oikein liikkeelle. Taidetaan Mantan kanssa tyytyä maastakäsinharjoituksiin toistaiseksi kentällä. Ellei sitten jakseta lähteä autoja pakoon tunnin matkan päässä oleville maastoreiteille. Sinne on vaan tosi inhottavaa lähteä ilman satulaa, kun joutuu ratsastamaan suhteellisen vilkasta autotietä pitkin, jossa autot saattaa 50 rajoituksesta huolimatta kaahata jopa 70 km/h. Kun ylinopeuteen yhdistää vielä todella kivat kurvit ja mutkat, joiden taakse et näe, on vaaratilanteiden soppa valmis.
Eiköhän tilanne saada jotenkin ratkaistua ja toivotaan, ettei hirvikausi kauaa kestä. :)
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)