Mentiin jälleen yllätys yllätys pellolle. Siellä on vaan niin kiva mennä.
Käveltiin ensin pitkät alkukäynnit ja ravailtiin ja laukkailtiin aika mukavasti. Toki käveltiin aina laukan ja pidemmän ravipätkän jälkeen hetki. Kun tuolla möhömahalla ei mitään rautakuntoa ole, niin hissukseen rankempaa kohti. Oli niin ihanaa päästellä menemään, taisi siinä niin hevosen, kuin ratsastajankin pääkoppa tulla kuntoon. Yhdessä laukassa Manta ilmeisesti oikein innostui, sillä se heitti niin ovelan loikan, etten oikein itsekkään tajua mitä siinä tapahtui. No mitäpä pienistä, ei kuitenkaan tullut mitään hulluja ratsastajan pituusheittopukkeja, mitä oikeasti inhoan. Onneksi rouva ei ole kuitenkaan käsistälähtijäsorttia. :)
torstai 20. joulukuuta 2012
keskiviikko 19. joulukuuta 2012
Pöllöilyä
Manta päätti tänään vetästä jonkun pienen pöyröökohtauksen pellolla. Raukkaparka oli niin täpinöissään, ettei oikein tiennyt mitenpäin se olisi ollut. Meinasipa se kompastua kerran omiin jalkoihinsakkin kun hölkkäiltiin, oli niin mahtava meno. Vikassa laukannostossa se veti jotain pienenpieniä loikkia. Olin ihan varma, et se heittää taas hanuria aivan hurmioissa, joten otin äkkiä pään ylös ja nostin uudet laukat. Taisi sieltä pieni "perkele":kkin päästä suusta.. Oli mukava lopettaa onnistuneeseen laukkapätkään. Mantakin näytti tyytyväiseltä. Huomenna pitää mennä aikaisin, että kerkeää valoisaan aikaan rallitella. :)
Sain muuten viimein aikaiseksi hankkia uudet ja lämpöisemmät housut, kyllä nyt kelpaa!
Sain muuten viimein aikaiseksi hankkia uudet ja lämpöisemmät housut, kyllä nyt kelpaa!
tiistai 18. joulukuuta 2012
Rauhallista hölkkäilyä
Mentiin tänään vaan rauhallista hölkkää ilman satulaa. Yritän alkaa nyt pikkuhiljaa parantamaan tasapainoa ravissa. Kun tuolla Mantelilla on niin kovin pompottava ravi, niin siellä pitää oikein opetella istumaan. Pikkuhiljaa pikkuhiljaa :) Huomenna ajattelin mennä satulan kanssa, niin voidaan jälleen mennä sitä viimetalvelta tuttua vaihdetta, eli täysiä.
maanantai 17. joulukuuta 2012
Täysii!
Päätin tänään kohdata laukkapelkoni silmästä silmään. Pistin Mantalle kamat päälle, tarkistin kaiken kahteen kertaan. Lyhensin jalustia kaksi reikää, eikä se ollut mikään huonojuttu. Päinvastoin. Tuntui kuin olisin ollut liimattuna satulaan. Tästälähin saavatkin olla noin lyhyenä. On tasapaino ilmeisesti huonontunut sen verran, että pitää taas mennä vähän lyhyemmillä jalustimilla. Vielä kesällä pystyin kevyesti menemään noilla "edellisillä" asetuksilla...
Kun sain Mantan kuntoon niin lähdettiin kävelemään tietäpitkin n. 15 minuutiksi. Pellolle päästyämme aloitimme hölkällä. Hölkkäilimme hetkenaikaa ja nostettiin eka laukka. Ei tullut pukkeja ja M vaikutti aivan erilaiselta. Laukattiin muutamia metrejä, taputtelin ja kehuin paljon. Seuraavalla kierroksella kokeiltiin uudestaan, eikä taaskaan pukkeja. Laukkasimme muutamia kymmeniä metrejä, taputtelin ja kehuin. Kolmannella kierroksella nostimme taas laukan. Manta jostain kummansyystä tuntee yleensä outoa vetoa umpihankeen, vaikka polku menisi vieressä ja poikkesi polulta laukassa umpihankeen. En tiedä mihin se vähän kompastui, mutta meinattiin mennä nurin sinne. Manta kuitenkin sai tasapainonsa salamana takaisin ja jatkoi vaan pokkana laukkaamista! Oli aivan mahtavaa mennä täysiä pitkästä aikaa. Mantakin näytti olevan samaa mieltä, kun se puksutti korvat tötteröllä menemään kuin pikajuna.
Katsotaan onko sama meno vielä huomennakin, eipähän enää jännitä! ;D
Kun sain Mantan kuntoon niin lähdettiin kävelemään tietäpitkin n. 15 minuutiksi. Pellolle päästyämme aloitimme hölkällä. Hölkkäilimme hetkenaikaa ja nostettiin eka laukka. Ei tullut pukkeja ja M vaikutti aivan erilaiselta. Laukattiin muutamia metrejä, taputtelin ja kehuin paljon. Seuraavalla kierroksella kokeiltiin uudestaan, eikä taaskaan pukkeja. Laukkasimme muutamia kymmeniä metrejä, taputtelin ja kehuin. Kolmannella kierroksella nostimme taas laukan. Manta jostain kummansyystä tuntee yleensä outoa vetoa umpihankeen, vaikka polku menisi vieressä ja poikkesi polulta laukassa umpihankeen. En tiedä mihin se vähän kompastui, mutta meinattiin mennä nurin sinne. Manta kuitenkin sai tasapainonsa salamana takaisin ja jatkoi vaan pokkana laukkaamista! Oli aivan mahtavaa mennä täysiä pitkästä aikaa. Mantakin näytti olevan samaa mieltä, kun se puksutti korvat tötteröllä menemään kuin pikajuna.
Katsotaan onko sama meno vielä huomennakin, eipähän enää jännitä! ;D
sunnuntai 16. joulukuuta 2012
Turhaa pulinaa
Sain eilen viimein aikaiseksi hakea säkin Sinfonieta. Ajattelin nyt syöttää sen 40 päivän kuurin, kun Manta on ollut todella räkäinen jo hetken aikaa. Ei ole yskiskellyt ja liikuttaessa räkä lähteekin liikenteeseen. Todennäköisesti kuiva ilma ja tallin puru- ja heinäpöly tämän tekee, kun syksyllä ei räkä lennellyt. Olen ennemminkin syöttänyt Mantalle kyseistä mysliä ja koin siitä olleen apua. Ajattelin antaa sitä yhteensä 8 dl päivässä, eli 4 dl aamuin illoin (+ kaura, kivennäinen, pellavansiemenöljy ja biotiini). Laitoin tänään illalla desin, huomenna saa vielä desin aamulla ja illalla ja sitten nostan 2 desillä / pvä. Eli Tiistaina saa 2 dl aamuin illoin ja Keskiviikkona 3 dl jne. Sinfonien loputtua siirrymme jälleen valkosipulirouheeseen, ei ole sitä saanut nyt varmaan puoleentoistakuukauteen, kun ei ole ollut tarvetta.
torstai 13. joulukuuta 2012
Lisää lunta
Oli aika rapsakka lumisade ja kello riensi liian nopeasti, joten en viitsinyt selkään kavuta. Kävimme vain pienen kävelylenkin maastakäsin. Ei tuo lumisade muuten olisi haitannut, muttakun oli niin pimeää ettei meinannut nähdä mitään muutenkaan ja sit vielä lumipyry päälle. :D Harmittaa jollaintavalla, ettei viitsinyt ratsastaa, kun olisi ollut kiva käydä vähän hölkkäilemässä tai muutenvaan kävellä käpsyttelemässä. Kaverinikin tuli mukaan tallille, niin sekin oli osasyy etten viitsinyt edes sitä pientä lenkkiä ratsastaa. Olisihan se aika reilukerhon kokoontuminen, et mä ratsastan ja toinen tarpoo kauheas lumipyrys perässä.
Ajattelin tos parin päivän päästä pitää pienet pesutalkoot. Ykkössuitset ovat olleet purattuina, pestyinä ja rasvattuina jo varmaan viikon Mantan kaapissa. Voisihan ne toki joo joskus koota ja ottaa taas käyttöön. Mantan toisetkin suitsetkin vois purkaa osiin, pestä oikein kunnolla ja rasvata. Harjoja voisi pestä ja pesua kaipais toi hevonenkin! Ihan pölyssä ja vaikka kuinka sitä puunaisin ja kiillottaisin, se ei vain lähde irti! Satulakin kaipais jonkinlaista "pientä" putsaamista.. Kun on tuollainen synteettipenkki, niin se kerää kivasti kaiken pölyn sun muun. Olen sitä yrittänyt pehmeällä puhtaalla harjalla harjata puhtaaksi, mutta en ole siltikään ollut jälkeen tyytyväinen. Muistan joskus nähneeni jossain synteettisen satulan putsausainetta, kun vain muistaisi missä. Kun kastelemaan en sitä halua ruveta, kestäisi varmaan ikuisuuden et se kuivais. Jalustinremmitkin pitäisi pitkästä aikaa putsata, rasvata ja vaihtaa niiden puolia.
Mietin tässä mahdollisia seuraavia hankintoja. Tällähetkellä tulee mieleen:
~ Muoviset jalustimet. Rautaisilla saa aika kylmää kyytiä.
~ Parit uudet ratsastushousut (varsinkin lämpöisemmät). Olen nyt joutunut tinkimään kauheasti omista varusteista, kun kaikki muu on mennyt edelle. Ollut nyt vain yhdet käytössä ja ne ovat jo niin räjähtäneet, etten kestä enää.
~ Lämpöisemmät kengät, kun ei ole kiva mennä jokapäivä varpaat jääkalikoina.
~ Kaulakappaleellinen toppaloimi.
~ Synteettisen satulan pesuainetta, jos sellaista nyt olemassa on.
Tällähetkellä ei ainakaan muuta tule mieleen. Varmasti saisin listalle vaikka ja mitä muutakin, tosin ei niin tärkeää krääsää.
Mantalle pitäisi muuten kengittäjäkin kutsua parin viikon sisään. Tulee nimittäin se maagiset 8 viikkoa täyteen ensi viikon keskiviikkona. Kaviot eivät ainakaan vielä näytä ylipitkiltä, kaikki hokit ovat tallessa (tosin takasten etuhokit ovat vähän kuluneet, mutta toimivat vielä) ja kengät hyvin kiinni. Pitää vain kutsua joku uusi tyyppi tässä välissä, kun edellinen on kait ollut sairaslomalla ja nyt loppuvuosi niin täynnä, ettei kerkeä enää tulla. Näin siis kuulin toiselta hevosenomistajalta, joka kengityttää hevosensa samalla tyypillä. Pitää pyytää ne tilsakumitkin tälläkertaa. Mantaraasu meinaan kerää sellaiset tilsat ihan hetkessä, et aivan sääliksi käy. Pellolla se ei juurikaan ole menoa haitannut ja kai ne hölkätessä ovat irtoilleetkin.
Tulikin vielä mieleen, et pitäis viedä muutama purnukka lisää tallille. Siis semmosia mihin laitan väkirehut valmiiksi, et iltatallilainen saa vaan kaataa sen kuppiin. Manta oli meinaan reippaana tyttönä hajottanut yhden sellaisen. Purnukka oli jätetty tyhjennyksen jälkeen semmoseen korisysteemiin karsinaneteen ja Manta oli jotenkin ilmeisesti erilaisten jooga-asentojen kautta saanut sen sieltä otettua. Oli nuollut sieltä pellavansiemenöljyt mahdollisesti muutaman öljyyn kiinnijääneen kauranjyväsen ja pistänyt lopulta "kierrätykseen" eli sellaiseen kuntoon et roskikseen lensi. On se kiva hevonen... :D
Ajattelin tos parin päivän päästä pitää pienet pesutalkoot. Ykkössuitset ovat olleet purattuina, pestyinä ja rasvattuina jo varmaan viikon Mantan kaapissa. Voisihan ne toki joo joskus koota ja ottaa taas käyttöön. Mantan toisetkin suitsetkin vois purkaa osiin, pestä oikein kunnolla ja rasvata. Harjoja voisi pestä ja pesua kaipais toi hevonenkin! Ihan pölyssä ja vaikka kuinka sitä puunaisin ja kiillottaisin, se ei vain lähde irti! Satulakin kaipais jonkinlaista "pientä" putsaamista.. Kun on tuollainen synteettipenkki, niin se kerää kivasti kaiken pölyn sun muun. Olen sitä yrittänyt pehmeällä puhtaalla harjalla harjata puhtaaksi, mutta en ole siltikään ollut jälkeen tyytyväinen. Muistan joskus nähneeni jossain synteettisen satulan putsausainetta, kun vain muistaisi missä. Kun kastelemaan en sitä halua ruveta, kestäisi varmaan ikuisuuden et se kuivais. Jalustinremmitkin pitäisi pitkästä aikaa putsata, rasvata ja vaihtaa niiden puolia.
Mietin tässä mahdollisia seuraavia hankintoja. Tällähetkellä tulee mieleen:
~ Muoviset jalustimet. Rautaisilla saa aika kylmää kyytiä.
~ Parit uudet ratsastushousut (varsinkin lämpöisemmät). Olen nyt joutunut tinkimään kauheasti omista varusteista, kun kaikki muu on mennyt edelle. Ollut nyt vain yhdet käytössä ja ne ovat jo niin räjähtäneet, etten kestä enää.
~ Lämpöisemmät kengät, kun ei ole kiva mennä jokapäivä varpaat jääkalikoina.
~ Kaulakappaleellinen toppaloimi.
~ Synteettisen satulan pesuainetta, jos sellaista nyt olemassa on.
Tällähetkellä ei ainakaan muuta tule mieleen. Varmasti saisin listalle vaikka ja mitä muutakin, tosin ei niin tärkeää krääsää.
Mantalle pitäisi muuten kengittäjäkin kutsua parin viikon sisään. Tulee nimittäin se maagiset 8 viikkoa täyteen ensi viikon keskiviikkona. Kaviot eivät ainakaan vielä näytä ylipitkiltä, kaikki hokit ovat tallessa (tosin takasten etuhokit ovat vähän kuluneet, mutta toimivat vielä) ja kengät hyvin kiinni. Pitää vain kutsua joku uusi tyyppi tässä välissä, kun edellinen on kait ollut sairaslomalla ja nyt loppuvuosi niin täynnä, ettei kerkeä enää tulla. Näin siis kuulin toiselta hevosenomistajalta, joka kengityttää hevosensa samalla tyypillä. Pitää pyytää ne tilsakumitkin tälläkertaa. Mantaraasu meinaan kerää sellaiset tilsat ihan hetkessä, et aivan sääliksi käy. Pellolla se ei juurikaan ole menoa haitannut ja kai ne hölkätessä ovat irtoilleetkin.
Tulikin vielä mieleen, et pitäis viedä muutama purnukka lisää tallille. Siis semmosia mihin laitan väkirehut valmiiksi, et iltatallilainen saa vaan kaataa sen kuppiin. Manta oli meinaan reippaana tyttönä hajottanut yhden sellaisen. Purnukka oli jätetty tyhjennyksen jälkeen semmoseen korisysteemiin karsinaneteen ja Manta oli jotenkin ilmeisesti erilaisten jooga-asentojen kautta saanut sen sieltä otettua. Oli nuollut sieltä pellavansiemenöljyt mahdollisesti muutaman öljyyn kiinnijääneen kauranjyväsen ja pistänyt lopulta "kierrätykseen" eli sellaiseen kuntoon et roskikseen lensi. On se kiva hevonen... :D
tiistai 11. joulukuuta 2012
Vähän lisää hanurinnostoa
Manta teki jälleen massiiviset hanurinnostot, mutta tälläkertaa siinä yhteydessä kun itse nosti laukan! Satula ei voinut olla huonosti, sillä tarkistin sen niin huolellisesti ennen ratsastusta kuin vaan osaan ja kykenen. Kai se sitten innostuksissaan tuota tekee... Ihanaa kun rupeaa tulemaan sellainen ns. "laukkakammo" päälle, sillä multa kipeytyy aina joko polvi, alaselkä tai joku muu paikka ku se paiskoo niit jättipukkei menemään.
Manta keräs sit pellolta aika mukavat tilsat pikkuhiljaa ja päätettiin lopetella. Oltiin hölkkäilty mukavia pätkiä reippaalla tempolla ja käveltiin reippaaseen tahtiin. Tarvottiin pellolla n. 50 minuuttia.
Nyt vaan ku sais otettua itseään niskasta kiinni ja lopetettua tän jännittämisen. En tiedä sit pelottaako se tippuminen itsessään mua oikeastaan yhtään.. Enemmän se mitä sen tippumisen jälkeen tapahtuu. Juoksenteleeko Manta pitkin kyliä? Jäänkö sen alle? Saako sitä metsästää tuntitolkulla jostain, vai jääkö se paikalleen? Aina jälkeenpäin sitten miettii et, "kyllä sitä sitten huomenna", mutta paskat. Nyt pitäisi ratkaiseva askel tehdä pian, ettei tämä saisi jatkua kovinkaan kauaa. En ole niist pukeist tippunu ku kerran, kun olin tietämätön tästä taipumuksesta.
Aion selättää tän "ongelman". Olen niin kiintynyt tuohon hevoseen, etten halua antaa "pelon" pilata ihania ratsastuskertoja!
Manta keräs sit pellolta aika mukavat tilsat pikkuhiljaa ja päätettiin lopetella. Oltiin hölkkäilty mukavia pätkiä reippaalla tempolla ja käveltiin reippaaseen tahtiin. Tarvottiin pellolla n. 50 minuuttia.
Nyt vaan ku sais otettua itseään niskasta kiinni ja lopetettua tän jännittämisen. En tiedä sit pelottaako se tippuminen itsessään mua oikeastaan yhtään.. Enemmän se mitä sen tippumisen jälkeen tapahtuu. Juoksenteleeko Manta pitkin kyliä? Jäänkö sen alle? Saako sitä metsästää tuntitolkulla jostain, vai jääkö se paikalleen? Aina jälkeenpäin sitten miettii et, "kyllä sitä sitten huomenna", mutta paskat. Nyt pitäisi ratkaiseva askel tehdä pian, ettei tämä saisi jatkua kovinkaan kauaa. En ole niist pukeist tippunu ku kerran, kun olin tietämätön tästä taipumuksesta.
Aion selättää tän "ongelman". Olen niin kiintynyt tuohon hevoseen, etten halua antaa "pelon" pilata ihania ratsastuskertoja!
sunnuntai 9. joulukuuta 2012
Rentoa sunnuntaimenoa.
Isäni halusi tulla pitkästä aikaa tervehtimään Mantaa, joten hain hänet mukaan. Tarkoituksena oli ensin mennä ratsastamaan pellolle, mutta päätettiinkin käydä pieni rento kävelylenkki. M näytti nauttivan, sillä se tuli rennosti pitkällä narulla perässä, kun isän kanssa hölistiin kaikenmaailman asioita. Mikäs siinä, onhan se kivempaa saada juttuseuraa kun lähtee ratsastamaan tai kävelyttämään. Menimme n. 40 minuutin lenkin. Emme puuhailleet oikeastaan mitään sen kummempaa.
lauantai 8. joulukuuta 2012
Hiihtoratsastusta
Kokeilimme tänään pitkästä aikaa hiihtoratsastusta. Veljeni innostui ajatuksesta, joten ei muutakuin tallille, hevonen kuntoon, hiihtäjälle sukset jalkaan ja menoks!
Kokeilin aluksi talutella, mutta M päästeli menemään kuin vanha tekijä. Taluttelin kumminkin hetken aikaa ihan vain siksi, että tulisi minullekkin mukavan lämmin ennenkuin selkään kiipeän. Kokeilimme pientä pätkää raviakin maastakäsin ja veljeni pysyi hyvin pystyssä. Hän ei itseasiassa kaatunut kertaakaan! :) Ikävä kyllä kuvia emme onnistuneet saamaan, sillä oli jo pimeää kun pääsimme tallille.
Selkäännousun jälkeenkin sujui todella hyvin, Manta veti hienosti eikä tarvinnut ajaa eteenpäin. Liikkui siis selvästi ihan omalla moottorilla. Otimme takaisinpäin tullessamme muutaman sadan metrin verran reipasta ravia ja jatkoimme käynnillä. Ravasimme vain sellaisen pätkän minkä tiesin kuopattomaksi, kun ei siellä pimeydessä niitä olisi muuten nähnyt tarpeeksi nopeasti, että olisi voinut väistää. Palasimme tallillepäin ja päätin vielä ilman hiihtäjää ottaa pienet ravit näin loppuun tallin viereisellä pellolla.
Manta nosti pellolla ravin aivan innoissaan ja annoin sen kiihdytellä vauhtia omaan tahtiinsa. Pian Manta kiihdyttikin laukkaan asti ja annoin sen jatkaa laukkaa, sillä Manta ei ole koskaan ennemminkään harrastellut käsistälähtemisiä tai muita vippaskonsteja. Askel oli aivan erilainen kuin viimekerralla. Pidempi ja vaivattomampi ja huomasin saman asian ravissakin. Rupesin miettimään, että olikohan satula jotenkin huonosti viimekerralla, kun nyt M oli aivan kuin toinen hevonen. Pakko kokeilla huomenna sitä laukannostoa avuilla ja laittaa satula tarkkaan syyniin, ettei se ole huonosti tai huopa rypyssä yms. Sopiva se kyllä on, laskeutuu tasaisesti koko matkalta, ei kinnaa lavoista ja painopiste on oikeassa kohdassa. Tarkastan kyllä aina huovan ja kaikki muutkin remelit ja räpellykset etteivät ole huonosti, mutta ehkä olen silläkertaa unohtanut tarkastaa jonkin asian? No, huomenna nähdään pitääkö epäilykseni paikkaansa. Toivottavasti ne pari pukkia johtuivat ihan vain minun hajamielisyydestäni.
Liikutus kesti tänään n. 45 minuuttia. Huomenna olisi tarkoitus kokeilla valoisaan aikaan, että voisimme päästellä vähän kovempaakin. Ja jos veljeni avovaimo tulee huomennakin mukaan, voipi olla että saamme hyviä järkkärillä otettuja kuvia! :)
Kokeilin aluksi talutella, mutta M päästeli menemään kuin vanha tekijä. Taluttelin kumminkin hetken aikaa ihan vain siksi, että tulisi minullekkin mukavan lämmin ennenkuin selkään kiipeän. Kokeilimme pientä pätkää raviakin maastakäsin ja veljeni pysyi hyvin pystyssä. Hän ei itseasiassa kaatunut kertaakaan! :) Ikävä kyllä kuvia emme onnistuneet saamaan, sillä oli jo pimeää kun pääsimme tallille.
Selkäännousun jälkeenkin sujui todella hyvin, Manta veti hienosti eikä tarvinnut ajaa eteenpäin. Liikkui siis selvästi ihan omalla moottorilla. Otimme takaisinpäin tullessamme muutaman sadan metrin verran reipasta ravia ja jatkoimme käynnillä. Ravasimme vain sellaisen pätkän minkä tiesin kuopattomaksi, kun ei siellä pimeydessä niitä olisi muuten nähnyt tarpeeksi nopeasti, että olisi voinut väistää. Palasimme tallillepäin ja päätin vielä ilman hiihtäjää ottaa pienet ravit näin loppuun tallin viereisellä pellolla.
Manta nosti pellolla ravin aivan innoissaan ja annoin sen kiihdytellä vauhtia omaan tahtiinsa. Pian Manta kiihdyttikin laukkaan asti ja annoin sen jatkaa laukkaa, sillä Manta ei ole koskaan ennemminkään harrastellut käsistälähtemisiä tai muita vippaskonsteja. Askel oli aivan erilainen kuin viimekerralla. Pidempi ja vaivattomampi ja huomasin saman asian ravissakin. Rupesin miettimään, että olikohan satula jotenkin huonosti viimekerralla, kun nyt M oli aivan kuin toinen hevonen. Pakko kokeilla huomenna sitä laukannostoa avuilla ja laittaa satula tarkkaan syyniin, ettei se ole huonosti tai huopa rypyssä yms. Sopiva se kyllä on, laskeutuu tasaisesti koko matkalta, ei kinnaa lavoista ja painopiste on oikeassa kohdassa. Tarkastan kyllä aina huovan ja kaikki muutkin remelit ja räpellykset etteivät ole huonosti, mutta ehkä olen silläkertaa unohtanut tarkastaa jonkin asian? No, huomenna nähdään pitääkö epäilykseni paikkaansa. Toivottavasti ne pari pukkia johtuivat ihan vain minun hajamielisyydestäni.
Liikutus kesti tänään n. 45 minuuttia. Huomenna olisi tarkoitus kokeilla valoisaan aikaan, että voisimme päästellä vähän kovempaakin. Ja jos veljeni avovaimo tulee huomennakin mukaan, voipi olla että saamme hyviä järkkärillä otettuja kuvia! :)
perjantai 7. joulukuuta 2012
Ihana talvi!
Osuin sitten aivan oikeaan, alaselkäni on jumissa. Kävin tänään vain moikkaamassa Mantaa ja päätin antaa armon käydä, että selkä saa tämänpäivän levätä. Kävimme äitini ja isäpuoleni kanssa mukavan kierroksen Kodin Terrassa, Puuilossa, Sotkassa ja Prismassa.
Löysin Kodin Terrasta pitkään etsimäni vaaleanpuna-ruudullisen talliloimen! Lisään kuvan myöhemmin, sillä loimi on valmiiksi autossani, etten unohda sitä kotiin, kun tallille menen. Materiaali on päällyspuolelta ihana, helppo saada purut irti vaikka jättäisikin yöksi Mantan päälle ja päättäisi mennä pötköttelemään. Sisäpuoli oli semmoista jännää materiaalia, joka muistutti vähän froteepyyhettä. Olin samainlaisia bongannut viime keväänä Vantaan Puuilosta, muttei ollut sillähetkellä rahaa sellaista ostaa. Tilipäivän jälkeen kun menin, oli kaikki 145 senttiset menneet. Perustuuriani siis.
Puuilosta oisin voinut Mantalle taas ostaa vaikka ja mitä, mutta maltoin mieleni tälläkertaa.
Sotkasta haimme vain pari mattoa ja Prismasta ostin minisukset hiihtoratsastusta ajatellen. Valjaat löytyivät jo, mutta viimetalvena lainasimme minisuksia edelliseltä tallilta, jotka luonnollisesti jäivät sinne. Nyt on sitten ihan omat ja voi kokeilla taas sitäkin. Viimetalvena kokeilimme kaverini kanssa ja hyvin se meni. Ikäväkyllä keksimme tämän harrastuksen turhan myöhään, sillä lumet päättivät jo alkaa sulaa pari viikkoa sen jälkeen ja tiellä tuli hiekat näkyviin aika nopeasti. Pelloilla oli liikaa lunta ja siellä menivät vielä ladutkin. Tänätalvena ollaan ainakin aikaisin liikenteessä asian suhteen, nyt vain pitää löytää ne yllytyshullut jotka suostuvat tätä hienoa lajia kokeilemaan! ;) Talvi on oikeasti aivan ihanaa aikaa ja on kivaa, kun voi tehdä erilaisia asioita hevosen kanssa, esimerkiksi kokeilla hiihtoratsastusta, kahlata hangessa ja nauttia upeista lumisista maisemista. Tietkin pehmenevät ja on mukava ravailla lumisia teitä pitkin. Toivottavasti tämä jatkuisi tällaisena. :)
Tulipas pitkähkö kirjoitus pelkästä jonninjoutavasta hölötyksestä. Jos sitä huomenna taas palaisi hevosenselkään.
Mantan uusi takki :)
Löysin Kodin Terrasta pitkään etsimäni vaaleanpuna-ruudullisen talliloimen! Lisään kuvan myöhemmin, sillä loimi on valmiiksi autossani, etten unohda sitä kotiin, kun tallille menen. Materiaali on päällyspuolelta ihana, helppo saada purut irti vaikka jättäisikin yöksi Mantan päälle ja päättäisi mennä pötköttelemään. Sisäpuoli oli semmoista jännää materiaalia, joka muistutti vähän froteepyyhettä. Olin samainlaisia bongannut viime keväänä Vantaan Puuilosta, muttei ollut sillähetkellä rahaa sellaista ostaa. Tilipäivän jälkeen kun menin, oli kaikki 145 senttiset menneet. Perustuuriani siis.
Puuilosta oisin voinut Mantalle taas ostaa vaikka ja mitä, mutta maltoin mieleni tälläkertaa.
Sotkasta haimme vain pari mattoa ja Prismasta ostin minisukset hiihtoratsastusta ajatellen. Valjaat löytyivät jo, mutta viimetalvena lainasimme minisuksia edelliseltä tallilta, jotka luonnollisesti jäivät sinne. Nyt on sitten ihan omat ja voi kokeilla taas sitäkin. Viimetalvena kokeilimme kaverini kanssa ja hyvin se meni. Ikäväkyllä keksimme tämän harrastuksen turhan myöhään, sillä lumet päättivät jo alkaa sulaa pari viikkoa sen jälkeen ja tiellä tuli hiekat näkyviin aika nopeasti. Pelloilla oli liikaa lunta ja siellä menivät vielä ladutkin. Tänätalvena ollaan ainakin aikaisin liikenteessä asian suhteen, nyt vain pitää löytää ne yllytyshullut jotka suostuvat tätä hienoa lajia kokeilemaan! ;) Talvi on oikeasti aivan ihanaa aikaa ja on kivaa, kun voi tehdä erilaisia asioita hevosen kanssa, esimerkiksi kokeilla hiihtoratsastusta, kahlata hangessa ja nauttia upeista lumisista maisemista. Tietkin pehmenevät ja on mukava ravailla lumisia teitä pitkin. Toivottavasti tämä jatkuisi tällaisena. :)
Tulipas pitkähkö kirjoitus pelkästä jonninjoutavasta hölötyksestä. Jos sitä huomenna taas palaisi hevosenselkään.
Mantan uusi takki :) torstai 6. joulukuuta 2012
Pukkeja!
Tänään päätin kokeilla mennä satulalla, kun olen tykännyt köpötellä hissukseen ilman.
Laitoin Mantan tavalliseen tapaan kuntoon ja pistin vielä varmuudeksi heijastimet, vaikkemme menneet kuin tallin vieressäolevalle pellolle. Jos vaikka sattuisin lentämään kyydistä ja rouva päättäisi ottaa ritolat, niin ainakin olisi helpompi havaita missäpäin otus viilettää. Olen muutenkin melkoinen fanaatikko tuon näkyvyyden suhteen ja olenkin ostanut niin kivat heijastinkamat Mantalle (+ sävysävyyn liivin itselleni), että ne on mukava laittaa päälle.
Lämmittelyksi kävelimme peltoalueen kerran ympäri ja rupesimme ottamaan hölkkää pikkuhiljaa mukaan, lyhyinä pätkinä. Mantaa kun ei ole kauhean raskaasti viimeaikoina liikutettu, niin on hyvä aloittaa hitaasti. Olen muutenkin sen tason sunnuntairatsastelija, että nautin pitkistä kävelylenkeistä ratsain tai maastakäsin. Ravissa annoin mennä aika haipakkaakin ja kiihdytteli muutamankerran laukkaankin asti. Hallinnassa oli kuitenkin kokoajan ja annoin vähän päästellä höyryjä. Seuraavalla kierroksella kun pyysin sitä nostamaan laukan, nosti, laukkasi hetken ja HUMPS! Manta veti aivan jäätävän pukin ja toisen pienemmän heti perään. Ei saanut karistettua minua tantereeseen, onneksi. En tiedä mistä pukit sitten johtui, ärsyyntyikö minun apujenkäytöstä vai oliko vain niin virtaisa olo. Jokatapauksessa alaselkäni päästi erittäin musikaalisen rusahduksen ensimmäisen megapukin aikana, että olin aivan varma että halvaannun lantiosta alaspäin! Päätin lopettaa laukan siltäpäivältä ja jatkoimme vain hölkällä, tuntui se alaselän rusahdus meinaan niin mukavalta.
Noin 40 minuuttia pellolla riekuttuamme, lähdimme tallillepäin. Tallilla tein sitten taas perushoitojutut ratsastuksen jälkeen.
Olen aivan varma, että huomenna on alaselkä kipeä, on se melkoinen pirulainen! ;D
1.12.2012 Huomaa loimen ja taivaan melkein samat värit
1.12.2012
Laitoin Mantan tavalliseen tapaan kuntoon ja pistin vielä varmuudeksi heijastimet, vaikkemme menneet kuin tallin vieressäolevalle pellolle. Jos vaikka sattuisin lentämään kyydistä ja rouva päättäisi ottaa ritolat, niin ainakin olisi helpompi havaita missäpäin otus viilettää. Olen muutenkin melkoinen fanaatikko tuon näkyvyyden suhteen ja olenkin ostanut niin kivat heijastinkamat Mantalle (+ sävysävyyn liivin itselleni), että ne on mukava laittaa päälle.
Lämmittelyksi kävelimme peltoalueen kerran ympäri ja rupesimme ottamaan hölkkää pikkuhiljaa mukaan, lyhyinä pätkinä. Mantaa kun ei ole kauhean raskaasti viimeaikoina liikutettu, niin on hyvä aloittaa hitaasti. Olen muutenkin sen tason sunnuntairatsastelija, että nautin pitkistä kävelylenkeistä ratsain tai maastakäsin. Ravissa annoin mennä aika haipakkaakin ja kiihdytteli muutamankerran laukkaankin asti. Hallinnassa oli kuitenkin kokoajan ja annoin vähän päästellä höyryjä. Seuraavalla kierroksella kun pyysin sitä nostamaan laukan, nosti, laukkasi hetken ja HUMPS! Manta veti aivan jäätävän pukin ja toisen pienemmän heti perään. Ei saanut karistettua minua tantereeseen, onneksi. En tiedä mistä pukit sitten johtui, ärsyyntyikö minun apujenkäytöstä vai oliko vain niin virtaisa olo. Jokatapauksessa alaselkäni päästi erittäin musikaalisen rusahduksen ensimmäisen megapukin aikana, että olin aivan varma että halvaannun lantiosta alaspäin! Päätin lopettaa laukan siltäpäivältä ja jatkoimme vain hölkällä, tuntui se alaselän rusahdus meinaan niin mukavalta.
Noin 40 minuuttia pellolla riekuttuamme, lähdimme tallillepäin. Tallilla tein sitten taas perushoitojutut ratsastuksen jälkeen.
Olen aivan varma, että huomenna on alaselkä kipeä, on se melkoinen pirulainen! ;D
1.12.2012 Huomaa loimen ja taivaan melkein samat värit
1.12.2012sunnuntai 14. lokakuuta 2012
Hengissä edelleen.
Ollaan oltu Mantan kanssa nyt pienellä "tauolla" kavioiden vuoksi. Olin tosiaan työttömänä heinä- ja elokuun, eikä töistä ollut ennen syyskuuta tietoa, niin en uskaltanut ottaa riskiä ja kengittää, jos ei olekkaan varaa kengittää uudestaan, sillä mielestäni se tekee vähemmän vahinkoa olla kengättä, kuin kengittää ja antaa kenkien tippua pikkuhiljaa. Manta itse ei ole ollut "tauosta" moksiskaan. Olen tietenkin välillä käynyt taluttelemassa ja hoitelemassa. Vaikka Manta onkin saanut ruokaa normaalimäärän, se ei ole laisinkaan keräillyt virtaa itseensä. Menin pienen lenkin ilman satulaa tänään ja kokoajan sain pitää aivan pitkää ohjaa. Ei ollut rouvalla kiire mihinkään, vaan käveli omaan rentoon ja reippaaseen tahtiinsa.
Kengittäjä on tulossa keskiviikkona ja rupeamme pikkuhiljaa taas liikkumaan normaalisti. Menin tänään max. 30 minuutin lenkin pelkässä käynnissä, sillä arastelee kuitenkin välillä hiukan. En ole uskaltanut ratsastella ja talutella juurikaan, ettei käy niinkuin viime syksynä. Takakaviot kuluivat liikaa ja lähtivät alta. Silloinen vuolija oli ilmeisesti vuollu ne liian lyhyiksi, sillä en usko silloisen liikunnan niitä liikaa kuluttaneen. Silloin Manta vielä asui tallilla, jossa tarhalla oli tapana mennä melkoiseksi velliksi, niin ei sen ainakaan pitäisi enempää kavioita kuluttaa. :D
No, mutta pääasia onkin, et saadaan kengät alle ensi keskiviikkona ja kaikki sujuu kommelluksitta.
Kengittäjä on tulossa keskiviikkona ja rupeamme pikkuhiljaa taas liikkumaan normaalisti. Menin tänään max. 30 minuutin lenkin pelkässä käynnissä, sillä arastelee kuitenkin välillä hiukan. En ole uskaltanut ratsastella ja talutella juurikaan, ettei käy niinkuin viime syksynä. Takakaviot kuluivat liikaa ja lähtivät alta. Silloinen vuolija oli ilmeisesti vuollu ne liian lyhyiksi, sillä en usko silloisen liikunnan niitä liikaa kuluttaneen. Silloin Manta vielä asui tallilla, jossa tarhalla oli tapana mennä melkoiseksi velliksi, niin ei sen ainakaan pitäisi enempää kavioita kuluttaa. :D
No, mutta pääasia onkin, et saadaan kengät alle ensi keskiviikkona ja kaikki sujuu kommelluksitta.
keskiviikko 11. heinäkuuta 2012
Paras ratsastuskeli hetkeen!
Ihanaa! Tänään oli ihanan viileä keli ilman sadetta!
Lähdimme taas Mantan kanssa kävellen kentälle ja teimme siellä perusjuttuja, taivuttelin pohkeenympäri kulmissa ja volteilla, eikä menty varmaan askeltakaan kamelikäyntiä! :D
Alussa Mantalla oli hieman keskittymisvaikeuksia, kun komea oripoika oli samaanaikaan kentällä.
Tänään otimme uutena myös jonkinlaista kiemurauraa, menimme siis kentän poikki, ennen uraa puolikas voltti ja taas suoraa kävelyä kentän poikki jne. Tätä teimme kahden pitkänsivun verran. Toisella kierroksella Manta alkoi kääntyä hienosti jo melkeimpä pelkkää lantiota kääntämällä. Otimme vielä siihen perään kolme kierrosta ravia molempiin suuntiin.
Mantalla on varsinkin ravissa paha tapa yrittää livahtaa kentältä kun portti on kuitenkin aina auki tai sitten se hidastaa käyntiin. Tänään keskityin tarkkana kuin porkkana siihen, ettei tee kumpaakaan. Kumpaankin kierrokseen yritti ensimmäisellä kerralla hidastaa, mutta hienosti pohkeenpuristuksella jatkoi ravia. Toisella kierroksella sitten se päätti yrittää livistää portista, eli tehdä ravissa hienot äkkikäännökset. Olinkin tähän varautunut ja teimme jonkin ihmeen kiemuran portin kohdalla, mutta kentälläpä pysyimme kuitenkin ja ravikin vielä säilyi! Kolmannella kierroksella ravasi vain nätisti ohi... :D
Ravien jälkeen lähdimme lanautumaan kohti kotia, harjoittelimme kentällä n. 30 min ja matkoihin sinne ja takaisin meni yht. n. 30 min. Minulla on ollut vieläkin vähän ongelmia tuon oikean lonkan kanssa (joka siis sai kunnon tärskyt juhannuksena) ja nyt on jostainsyystä ollut varmaan paripäivää alaselkä jumissa. Hienosti kumminkin kesti tämänverran. Vähän kiemurauraa tehdessä kun lantiota kääntelin, meinasi lonkkaa vihlaista, mutta pikkuvikoja.. :)
Tämänpäivän harjoittelu sisälsi:
- Voltteja molempiin suuntiin.
- Ravailua.
- Kiemurauraa kahden pitkänsivun verran (80 m / sivu).
- Kunnolliset taivuttelut joka kulmassa.
Lähdimme taas Mantan kanssa kävellen kentälle ja teimme siellä perusjuttuja, taivuttelin pohkeenympäri kulmissa ja volteilla, eikä menty varmaan askeltakaan kamelikäyntiä! :D
Alussa Mantalla oli hieman keskittymisvaikeuksia, kun komea oripoika oli samaanaikaan kentällä.
Tänään otimme uutena myös jonkinlaista kiemurauraa, menimme siis kentän poikki, ennen uraa puolikas voltti ja taas suoraa kävelyä kentän poikki jne. Tätä teimme kahden pitkänsivun verran. Toisella kierroksella Manta alkoi kääntyä hienosti jo melkeimpä pelkkää lantiota kääntämällä. Otimme vielä siihen perään kolme kierrosta ravia molempiin suuntiin.
Mantalla on varsinkin ravissa paha tapa yrittää livahtaa kentältä kun portti on kuitenkin aina auki tai sitten se hidastaa käyntiin. Tänään keskityin tarkkana kuin porkkana siihen, ettei tee kumpaakaan. Kumpaankin kierrokseen yritti ensimmäisellä kerralla hidastaa, mutta hienosti pohkeenpuristuksella jatkoi ravia. Toisella kierroksella sitten se päätti yrittää livistää portista, eli tehdä ravissa hienot äkkikäännökset. Olinkin tähän varautunut ja teimme jonkin ihmeen kiemuran portin kohdalla, mutta kentälläpä pysyimme kuitenkin ja ravikin vielä säilyi! Kolmannella kierroksella ravasi vain nätisti ohi... :D
Ravien jälkeen lähdimme lanautumaan kohti kotia, harjoittelimme kentällä n. 30 min ja matkoihin sinne ja takaisin meni yht. n. 30 min. Minulla on ollut vieläkin vähän ongelmia tuon oikean lonkan kanssa (joka siis sai kunnon tärskyt juhannuksena) ja nyt on jostainsyystä ollut varmaan paripäivää alaselkä jumissa. Hienosti kumminkin kesti tämänverran. Vähän kiemurauraa tehdessä kun lantiota kääntelin, meinasi lonkkaa vihlaista, mutta pikkuvikoja.. :)
Tämänpäivän harjoittelu sisälsi:
- Voltteja molempiin suuntiin.
- Ravailua.
- Kiemurauraa kahden pitkänsivun verran (80 m / sivu).
- Kunnolliset taivuttelut joka kulmassa.
keskiviikko 4. heinäkuuta 2012
Huono omatunto
... Siitä etten ole käynyt Mantaa juurikaan ratsastamassa viime viikolla (maanantaina teimme tunnin käyntitehtäviä, kun oli kenttä varattuna ja puikimme siellä seassa). Teloin meinaan kyynärpääni juhannuksena ja se tahtoo välillä reistailla vieläkin. Pienikin kopsahdus vääräänpaikkaan ja hemmetillinen kipu tulee. Jos sitä pikkuhiljaa aloittais varovaisesti ja kattoo miten toi räpylä kestää.
sunnuntai 17. kesäkuuta 2012
Pikainen käynti tallilla.
En käynyt kuin pikaisesti tallilla. Hain Mantan laitumelta ja pistin sille fleecen niskaan, aikeina kuivatella sitä hiukan. Tässä vaiheessa ei satanut yhtään. Lähdin sitten tallikaverin kanssa käymään naapurissa, missä oli hevonen, jota ilves oli ilmeisesti eilen illalla/yöllä raadellut! Ei ollut mistään pahimmasta päästä, mutta silti kauhea reikä takajalassa kintereen kohdalla + tikattu reikä kankussa. Oli toistakin hevosta raadeltu, mutta jäljet eivät olleet läheskään niin pahoja.
Kun palasin sitten mietteisiin uppoutuneena tallille, huomasin että taas alkoi sataa. Ratsastusfiilis katosi kokonaan viimeistään siinävaiheessa, kun katsoin kelloa. Muutenkaan ei jaksa lähteä itseään kovinkaan pahoin kastelemaan, sillä en ole vieläkään täysin terve. Kurkku jaksaa olla kipeä ja täynnä mönjää :(
Jos katselisi siis sitä ratsastamista paremmin huomenna... :)
Kun palasin sitten mietteisiin uppoutuneena tallille, huomasin että taas alkoi sataa. Ratsastusfiilis katosi kokonaan viimeistään siinävaiheessa, kun katsoin kelloa. Muutenkaan ei jaksa lähteä itseään kovinkaan pahoin kastelemaan, sillä en ole vieläkään täysin terve. Kurkku jaksaa olla kipeä ja täynnä mönjää :(
Jos katselisi siis sitä ratsastamista paremmin huomenna... :)
Sataa kuin saavista kaataisi
Otsikko kertookin jo tämänpäivän sään. Mantalla oli eilen vapaapäivä, kun olin sillä kolmena päivänä mennyt jo putkeen. Eilen oli muutenkin niin lämmin päivä, että ihan hyvä kun Manta sai vain oleilla laitumella. :)
Menen kyllä vasta illemmalla ratsastamaan, sillä mulla ei oo ku 1 vuoreton sadeloimi eikä sitä viitti enää märkänä niskaan pistää. Mieluummin siis ratsastaa illalla, että voi kuivatella hevosen ja jättää suoraan talliin. Tai pitää nyt vielä katsella mitä ihmettä täs touhuaisi. Jokatapauksessa meen tallilla käymään, se on varma. :)
Menen kyllä vasta illemmalla ratsastamaan, sillä mulla ei oo ku 1 vuoreton sadeloimi eikä sitä viitti enää märkänä niskaan pistää. Mieluummin siis ratsastaa illalla, että voi kuivatella hevosen ja jättää suoraan talliin. Tai pitää nyt vielä katsella mitä ihmettä täs touhuaisi. Jokatapauksessa meen tallilla käymään, se on varma. :)
torstai 14. kesäkuuta 2012
13. ja 14.6
13.6
Ratsastin tänään 1 h 45 min. Aika meni yhdessä hujauksessa! Tein paljon voltteja ja ratsastin megahuolellisesti kulmia. Sain Mantan aika monestikkin venyttämään eteen ja alas, varsinkin volttien loppupäässä ja kulmia ratsastaessa. Välillä se teki sitä suorallakin. Volteilla pyrin siihen, että katselisi edes hieman sisällepäin ja laskisi päätään. Monet hyvät ja pyöreät voltit tulikin tehtyä. Kyllä tuosta vielä hiljaa hyvä tuloo. :) Otin ravia ja lopuksi parit laukatkin, kun kenttä on niin mahdottoman kokoinen ja siellä on hyvin pitkällä sivulla tilaa nostaa laukkakin. Ravailtiin ja laukkailtiin vaan pitkät sivut, kun eihän Mantalta voi vielä mitään supertasapainoa odottaa. Olen enemmän kuin tyytyväinen!
14.6
Tänään oli aivan tuskaisen kuuma, +25 ainakin autoni mittarin mukaan. Kävelimme kentälle ja muistelimme miten volteista saadaan pyöreitä ja miten kulmissa (kuin volteillakin) katsellaan sisällepäin, ei ulos. Emme ravailleet ollenkaan ja kun tuntui, että rouva hyytyy lopullisesti, niin hyppäsin alas ja kävelimme takaisin tallille. Pyörimme kentällä varmaan puolisen tuntia + n. 15 minuuttia matka sinne.
Tallilla pyyhin hikiset kohdat sienellä, suihkutin niihin vielä öttiäiskarkotetta ja pesin kaviotkin mäntysuopaliuoksella. Sitten annoinkin muutaman namuporkkanan ja omenan ja vein laitumelle kavereiden seuraan.
Kävimme kaverin kanssa Horzella etsimässä uutta satulahuopaa ja kärpäshuppua, jossa olisi turvallekkin jonkinlainen suoja. Löysimme etsimämme ja pistän kuvatkin tähän loppuun ;D
Ratsastin tänään 1 h 45 min. Aika meni yhdessä hujauksessa! Tein paljon voltteja ja ratsastin megahuolellisesti kulmia. Sain Mantan aika monestikkin venyttämään eteen ja alas, varsinkin volttien loppupäässä ja kulmia ratsastaessa. Välillä se teki sitä suorallakin. Volteilla pyrin siihen, että katselisi edes hieman sisällepäin ja laskisi päätään. Monet hyvät ja pyöreät voltit tulikin tehtyä. Kyllä tuosta vielä hiljaa hyvä tuloo. :) Otin ravia ja lopuksi parit laukatkin, kun kenttä on niin mahdottoman kokoinen ja siellä on hyvin pitkällä sivulla tilaa nostaa laukkakin. Ravailtiin ja laukkailtiin vaan pitkät sivut, kun eihän Mantalta voi vielä mitään supertasapainoa odottaa. Olen enemmän kuin tyytyväinen!
14.6
Tänään oli aivan tuskaisen kuuma, +25 ainakin autoni mittarin mukaan. Kävelimme kentälle ja muistelimme miten volteista saadaan pyöreitä ja miten kulmissa (kuin volteillakin) katsellaan sisällepäin, ei ulos. Emme ravailleet ollenkaan ja kun tuntui, että rouva hyytyy lopullisesti, niin hyppäsin alas ja kävelimme takaisin tallille. Pyörimme kentällä varmaan puolisen tuntia + n. 15 minuuttia matka sinne.
Tallilla pyyhin hikiset kohdat sienellä, suihkutin niihin vielä öttiäiskarkotetta ja pesin kaviotkin mäntysuopaliuoksella. Sitten annoinkin muutaman namuporkkanan ja omenan ja vein laitumelle kavereiden seuraan.
Kävimme kaverin kanssa Horzella etsimässä uutta satulahuopaa ja kärpäshuppua, jossa olisi turvallekkin jonkinlainen suoja. Löysimme etsimämme ja pistän kuvatkin tähän loppuun ;D
sunnuntai 10. kesäkuuta 2012
Kuulumisia uudelta tallilta
Ollaan nyt jo pikkuhiljaa kotiuduttu uuteen talliin. Aivan ruusuisesti ei kaikki heti mennyt (kerron vähän myöhemmin). Tuntuu, että kaikki on luksusta tuolla. Hiekkapohjaiset tarhat, (iso!) kenttä lyhyen matkan päässä, valoisa iso talli, juoma-automaatit, seinässä kiinniolevat ruoka-astiat, sosiaalitilat, VESSA! (:D) ja iso satulahuone. Ainoa miinus, jonka nyt keksin on vain se, ettei ole kaappeja. En tiedä onko tulossakaan. No, pitää vaan jättää kypärä, raippa ja saappaat valmiiksi autoon. :)
Nyt kun kenttä löytyy noin lyhyen matkan päästä, niin on helppo alkaa miettimään tavoitteita. Pitää aloittaa ensin aivan helpoista jutuista, eli perus ratsastusteistä (käynnissä tietenkin aluksi ja kun alkaa sujumaan, niin ravia mukaan) ja pysähdys-käynti ja käynti-ravi siirtymisistä. Laukan tietenkin unohdan vielä pitkäksi aikaa (ainakin kentällä), mutta hiljaa hyvä tulee. :) Voisi alkaa miettimään jonkinlaista järkevää harjoittelusuunnitelmaa. Motivaatio on täydet 100 % !
Tavoitteita Mantalle:
- Saada perusratsastustiet sujumaan käynnissä.
- Tasapainoiset siirtymiset käynti-pysähdys-käynti, käynti-ravi-käynti.
- Saada enemmän lihaksia ja tasapainoa.
Tavoitteita itselleni:
- Enemmän lihasvoimaa (varsinkin vatsalihaksiin!).
- Kohottaa kuntoa.
- Istua suorassa ilman alaselän notkistamista.
- Tasapainoa paremmaksi.
¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨
Nyt kerronkin sitten meidän ensimmäisistä päivistä uudella tallilla
Päivä 1 (1.6) Manta oli siis tullut edellisenä päivänä uudelle tallille. Tarhat oli tehty tänäaamuna valmiiksi ja kaikilla hevosilla on oma tarha. Manta ei ole tottunut olemaan yksin, joten ongelmat oli alkaneet melkein heti. Aluksi Manta oli yrittänyt tunkeutua toisen tarhaan ja ilmeisesti onnistunutkin siinä! No M oli pistetty omalle puolelle ja M oli pian sen jälkeen tehnyt perinteisen "hyppään portinyli temppunsa".. Tietenkään M ei suoriutunut suhteellisen korkeasta esteestä puhtaasti, joten ylälanka oli napsahtanut poikki.
Tarhasta päästyään M oli päättänyt lähteä riiausreissulle naapuriin, jossa on myös hevosia. En tiedä, oltiinko sieltä soitettu kutsumattoman vieraan saapumisesta, vai oliko talon väki huomannut "täysipäisen" hevoseni painelevan sinne. No arvon rouva oli sitten haettu sieltä ja pistetty suosiolla karsinaan. Siellä se oli rauhallinen.
Kun tulin tallille, päätin että käydään katsomassa kenttä ja tullaan takaisin. Seuraksi lähti toinen hevonen omistajansa kanssa samalta tallilta. Kentällepäästyämme kävelimme vain siellä, mutta toinen ratsastaja kysyi, että onko normaalia, kun takapää tuntuu liikkuvan "laiskemmin". Aivankuin vasen takanen astuisi hieman lyhyemmin kuin oikea. Hyppäsin tietenkin alas selästä ja katsoin. Kyllä, se tuntui astuvan pikkiriikkisesti lyhyemmän askeleen. Ajattelin sen olevan ehkä jäykkyyttä, sillä ravissa se liikkui kummakyllä paremmannäköisesti! Lähdimme kuitenkin takaisin talliakohti ja M tuntui selästäkäsin liikkuvan normaalisti. Ei ollut mitenkään vastahakoisen, kipeän saati vihaisen oloinen. Päätettiin kuitenkin varmuuden vuoksi pitää muutama ratsastamaton päivä. En olisi kyllä kiireiltäni selkään ehtinytkään.
Toinen jännitysnäytelmä olikin vesiautomaatin kanssa.
Mietin kuumeisesti montako ähkyä tarvitaan, että M oppii juomaan siitä. Jätin sille sangon karsinaan. En tiedä teinkö oikein vai väärin, mutta en voi vain katsoa vierestä kun toinen on janoinen. :( Manta tuntui pelkäävän suuresti, kun vesiautomaatti "pamahti" kun sitä painoi. Vesi tuli myös suurella paineella. Juttelin sitten tallinpitäjän miehen kanssa asiasta ja hän sanoi että painetta on helppo säätää pienemmäksi. Nyt vesi tuli rauhallisemmin, eikä automaatti pamahtanut. Opeteltiin yks ehtoo juomaan siitä. Painoin sitä nappulaa ja Manta tuli juomaan. Muutaman kerran sain tehtyä niin, että päästin hiljaa sen läpän ja manta jäi itse turvallaan painamaan sitä.
Nyt Manta ainakin osaa siitä jo juoda.
Pitäisi alkaa kirjoittelemaan tänne useammin ja pyytää joku ottamaan kuvia ja videota kun ratsastan.
Nyt kun kenttä löytyy noin lyhyen matkan päästä, niin on helppo alkaa miettimään tavoitteita. Pitää aloittaa ensin aivan helpoista jutuista, eli perus ratsastusteistä (käynnissä tietenkin aluksi ja kun alkaa sujumaan, niin ravia mukaan) ja pysähdys-käynti ja käynti-ravi siirtymisistä. Laukan tietenkin unohdan vielä pitkäksi aikaa (ainakin kentällä), mutta hiljaa hyvä tulee. :) Voisi alkaa miettimään jonkinlaista järkevää harjoittelusuunnitelmaa. Motivaatio on täydet 100 % !
Tavoitteita Mantalle:
- Saada perusratsastustiet sujumaan käynnissä.
- Tasapainoiset siirtymiset käynti-pysähdys-käynti, käynti-ravi-käynti.
- Saada enemmän lihaksia ja tasapainoa.
Tavoitteita itselleni:
- Enemmän lihasvoimaa (varsinkin vatsalihaksiin!).
- Kohottaa kuntoa.
- Istua suorassa ilman alaselän notkistamista.
- Tasapainoa paremmaksi.
¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨
Nyt kerronkin sitten meidän ensimmäisistä päivistä uudella tallilla
Päivä 1 (1.6) Manta oli siis tullut edellisenä päivänä uudelle tallille. Tarhat oli tehty tänäaamuna valmiiksi ja kaikilla hevosilla on oma tarha. Manta ei ole tottunut olemaan yksin, joten ongelmat oli alkaneet melkein heti. Aluksi Manta oli yrittänyt tunkeutua toisen tarhaan ja ilmeisesti onnistunutkin siinä! No M oli pistetty omalle puolelle ja M oli pian sen jälkeen tehnyt perinteisen "hyppään portinyli temppunsa".. Tietenkään M ei suoriutunut suhteellisen korkeasta esteestä puhtaasti, joten ylälanka oli napsahtanut poikki.
Tarhasta päästyään M oli päättänyt lähteä riiausreissulle naapuriin, jossa on myös hevosia. En tiedä, oltiinko sieltä soitettu kutsumattoman vieraan saapumisesta, vai oliko talon väki huomannut "täysipäisen" hevoseni painelevan sinne. No arvon rouva oli sitten haettu sieltä ja pistetty suosiolla karsinaan. Siellä se oli rauhallinen.
Kun tulin tallille, päätin että käydään katsomassa kenttä ja tullaan takaisin. Seuraksi lähti toinen hevonen omistajansa kanssa samalta tallilta. Kentällepäästyämme kävelimme vain siellä, mutta toinen ratsastaja kysyi, että onko normaalia, kun takapää tuntuu liikkuvan "laiskemmin". Aivankuin vasen takanen astuisi hieman lyhyemmin kuin oikea. Hyppäsin tietenkin alas selästä ja katsoin. Kyllä, se tuntui astuvan pikkiriikkisesti lyhyemmän askeleen. Ajattelin sen olevan ehkä jäykkyyttä, sillä ravissa se liikkui kummakyllä paremmannäköisesti! Lähdimme kuitenkin takaisin talliakohti ja M tuntui selästäkäsin liikkuvan normaalisti. Ei ollut mitenkään vastahakoisen, kipeän saati vihaisen oloinen. Päätettiin kuitenkin varmuuden vuoksi pitää muutama ratsastamaton päivä. En olisi kyllä kiireiltäni selkään ehtinytkään.
Toinen jännitysnäytelmä olikin vesiautomaatin kanssa.
Mietin kuumeisesti montako ähkyä tarvitaan, että M oppii juomaan siitä. Jätin sille sangon karsinaan. En tiedä teinkö oikein vai väärin, mutta en voi vain katsoa vierestä kun toinen on janoinen. :( Manta tuntui pelkäävän suuresti, kun vesiautomaatti "pamahti" kun sitä painoi. Vesi tuli myös suurella paineella. Juttelin sitten tallinpitäjän miehen kanssa asiasta ja hän sanoi että painetta on helppo säätää pienemmäksi. Nyt vesi tuli rauhallisemmin, eikä automaatti pamahtanut. Opeteltiin yks ehtoo juomaan siitä. Painoin sitä nappulaa ja Manta tuli juomaan. Muutaman kerran sain tehtyä niin, että päästin hiljaa sen läpän ja manta jäi itse turvallaan painamaan sitä.
Nyt Manta ainakin osaa siitä jo juoda.
Pitäisi alkaa kirjoittelemaan tänne useammin ja pyytää joku ottamaan kuvia ja videota kun ratsastan.
sunnuntai 27. toukokuuta 2012
Nykyinen tilanne
Muutin Järvenpäähän huhti-toukokuun vaihteessa. Manta sai tallipaikan Kellokoskelta, n. 10 kilometrin matkan päästä kodistani. Manta muuttaa ensi viikon Torstaina, joten pitää ottaa nyt ilo irti viimeisistä päivistä tämänhetkisellä tallilla. Maastot siellä ovat aivan ihanat kesäisin, kun pääsee bisajärvelle ja muillekkin rauhallisille metsäpoluille. Talliporukkaa tulee varmasti aivan valtava ikävä, sillä kaikkien kanssa on helppo tulla toimeen, ihmiset on avuliaita ja mukavia yms. Voi olla minulla, sekä Mantalla sopeutumista, sillä uudella tallilla on muistaakseni 12 karsinaa, tainno ainakin yli 10. Tämänhetkisessä ruhtinaaliset 4. :D Toivottavasti kaikki menee hyvin.
sunnuntai 15. huhtikuuta 2012
Tehopäivä
Kauniin ilman johdosta pääni meni niin sekaisin, että liikutin Mantan kaksi kertaa tänään.
Ensin vedimme vähän päälle tunnin lenkin selästäkäsin. Pistin Mantaa kuntoon varmaan tunnin! Kun ei kerta ollut kiire yhtikäs minnekkään, niin tein kaiken rauhassa ilman hoppua ja kiirettä. Ensin pesin ulkona Mantan jalat, varsinkin takaset, sillä laitan niihin bootsit. Sitten siirsin Mantan hoitopaikalle sisälle, kuivasin jalat ja aloin kaikessa rauhassa harjailemaan. Herranjestas sitä irtokarvojen määrää! :D Vaikka kuinka harjailin pölyt ja irtokarvat pölärillä lopuksi, ainavain oli Mantan karvoissa kiinni näitä irtonaisia. Seuraavaksi setvin Mantan harjaa, sillä se oli vähän vetänyt takkuun. Ei onneksi pahasti. Sitten putsasinkin kaviot ja virittelin bootsit. Sitten satula ja suitset ja eikun menoksi.
Jouduimme aluksi odottelemaan tallinpihalla, kun traktori lanasi tallitietä. M katsoi silmätarkkana, ettei varmasti yksikään monttu jäänyt enää tielle. Lopuksi kävelimme pikkuhiljaa eteenpäin ja traktori päästikin meidät sitten ohi, jäämällä risteykseen odottamaan (meni siis edestakaisin, kun tie oli niin karseaa). Menimme todella läheltä käynnissäolevaa traktoria, mutta M ei hötkyillyt yhtään! Jatkoimme sitten teitä pitkin, sillä metsäpolut ovat aivan varmasti vieläkin täynnä lunta. Kävelimme esimmäiset mäet ja siinä tuli käveltyä ainakin vartti, ennenkuin otin vähän ravia. Ravailimme hetkenaikaa ja otin taas käyntiin. Kävimme yhden tien lopussa kääntymässä ja lähdimme takaisinpäin. Jatkoimme kuitenkin kotiristeyksestä matkaa vielä toiseensuuntaan.
- Väsäsin yks päivä Mantalle huvikseni verkkoletin. Ei ole mikään rimpulaharja! ;) -
Ravailimme hiukan sielläkin, mutta pääasiassa menimme käyntiä, kun puolet matkasta mentiin asfaltilla. Maisemat ovat kivat, kun on omakotitaloja ihan tien vieressä ja lempikohtani on erään vanhan kartanon piha-alue, josta menemme läpi. Tunnelma on aivan ihanan vanhanaikainen ja piha on hienosti hoidettu. Kartanon pihasta jatkoimme läpi pienen alamäen, joka kaartuu oikealle. Siellä M meinasi saada pienet hepulit, kun joku ukkeli siellä teki jtn rakennusjuttuja. Pressut heilui, kaikenmaailman levyjä siirreltiin eripaikkoihin ja olihan siellä muutakin melua ja melskettä.
Jatkoimme siitä vielä hetkenmatkaa ja kohtasimme vanhan kaverimme; erään talon haukkuvan koiran :D Yhden talon pihassa lapsi ilahtui meidät nähdessään. Siitä aikapian käännyimme jälleen takaisin. Meidän maastoilu on nyt siis hiukan tällaista, kun metsäreitit vielä lumisia, enkä mielelläni jatka tätä "maisemareittiä" pidemmälle, sillä siellä olemme meinanneet molemmat saada kunnon hermoromahdukset idioottiautoilijoiden takia... Sääli, sillä maisemat ovat ihanat! On niin hauska, kun voi valita, meneekö talliristeyksestä vasemmalle, eli ihmistenilmoille vai oikealle, jolloin pääsee metsien ja peltojen ihanan rauhoittavaan ympäristöön (oikealle mennessä kohtaa vähemmän myös autoja, harmi vain, ettei siellä nyt pääse jatkamaan oikein mihinkään noitten lumien takia). Kesällä sitten pääsee niin, että voi kiertää 7 km lenkin, missä yhdistyy nuo molemmat maisemat. :D Bisajärvellä on aivan ihana myös käydä, todella kaunis paikka. Siellä on PAKKO päästä käymään, ennenkuin muutamme tallia.
Kävelimme asfalttiosuuden ja hiekkatieosuudella taas ravailimme hetken. Yht'äkkiä sain loistoidean, kokeilen osaako M vielä nostaa laukkaa, vai tuleeko jättipukki, joka minun osaltani jo kerran melkein vuosi sitten päättyi ilmalentoon :D Ollaanhan me toki hanges laukkailtu ja siellä harjoiteltiinki laukannostoa, ku ei oo ainakaan kova alusta tippua. No otin ensin Mantan raville, annoin laukkapohkeet ja sanoin samalla "laukka" niin hienosti nousi! Eikä yhtään pukittanu! Rytmi kuulosti melkoisen nopealta, että eiköhän melkoisen nelitahtista tuo laukka ole, mutta ainahan sitä voi myöhemmin yrittää korjailla paremmaksi. Pääasia, että osaa nyt tuon laukan nostaa! Laukkailtiin sitten varmaan 500-600 m verran yhteensä ja otin käyntiin. Kävelimme sitten jonkun 15 min kotiin. Oli kyllä aivan loistava fiilis tuon jälkeen! Vaikka aloitettiinki laukka kotiinpäin, jatkoimme silti talliristeyksen ohi erisuuntaan vielä hyvänmatkaa, ennenkuin otin käyntiin. M ei ole koskaan lähtenyt käsistä, vaikka kotiinpäin oltaisiin mentykin vähän nopeammassa tempossa.
Kun tulimme tallille, huomasin Mantan hiukan hionneen kaulanalta, satulavyön ja satulankohdalta, mutta karva oli enää vain hiukan nihkeää, kun sitä kokeilin. Oli siis pieni hikikin tullut pintaan. Ei huono ollenkaan! Riisuin sitten satulan, suitset ja takajalan bootsit ja annoin muutaman korpun kiitokseksi mahtavasta maastoretkestä.
Käytiin sit vielä isän kanssa joku 4 h myöhemmin viel taluttelemassa 50 minuuttia. Mentiin "maisemareittiä" ;)
Ensin vedimme vähän päälle tunnin lenkin selästäkäsin. Pistin Mantaa kuntoon varmaan tunnin! Kun ei kerta ollut kiire yhtikäs minnekkään, niin tein kaiken rauhassa ilman hoppua ja kiirettä. Ensin pesin ulkona Mantan jalat, varsinkin takaset, sillä laitan niihin bootsit. Sitten siirsin Mantan hoitopaikalle sisälle, kuivasin jalat ja aloin kaikessa rauhassa harjailemaan. Herranjestas sitä irtokarvojen määrää! :D Vaikka kuinka harjailin pölyt ja irtokarvat pölärillä lopuksi, ainavain oli Mantan karvoissa kiinni näitä irtonaisia. Seuraavaksi setvin Mantan harjaa, sillä se oli vähän vetänyt takkuun. Ei onneksi pahasti. Sitten putsasinkin kaviot ja virittelin bootsit. Sitten satula ja suitset ja eikun menoksi.
 |
| Tämmönen kasa tälläkertaa :) |
Jouduimme aluksi odottelemaan tallinpihalla, kun traktori lanasi tallitietä. M katsoi silmätarkkana, ettei varmasti yksikään monttu jäänyt enää tielle. Lopuksi kävelimme pikkuhiljaa eteenpäin ja traktori päästikin meidät sitten ohi, jäämällä risteykseen odottamaan (meni siis edestakaisin, kun tie oli niin karseaa). Menimme todella läheltä käynnissäolevaa traktoria, mutta M ei hötkyillyt yhtään! Jatkoimme sitten teitä pitkin, sillä metsäpolut ovat aivan varmasti vieläkin täynnä lunta. Kävelimme esimmäiset mäet ja siinä tuli käveltyä ainakin vartti, ennenkuin otin vähän ravia. Ravailimme hetkenaikaa ja otin taas käyntiin. Kävimme yhden tien lopussa kääntymässä ja lähdimme takaisinpäin. Jatkoimme kuitenkin kotiristeyksestä matkaa vielä toiseensuuntaan.
Ravailimme hiukan sielläkin, mutta pääasiassa menimme käyntiä, kun puolet matkasta mentiin asfaltilla. Maisemat ovat kivat, kun on omakotitaloja ihan tien vieressä ja lempikohtani on erään vanhan kartanon piha-alue, josta menemme läpi. Tunnelma on aivan ihanan vanhanaikainen ja piha on hienosti hoidettu. Kartanon pihasta jatkoimme läpi pienen alamäen, joka kaartuu oikealle. Siellä M meinasi saada pienet hepulit, kun joku ukkeli siellä teki jtn rakennusjuttuja. Pressut heilui, kaikenmaailman levyjä siirreltiin eripaikkoihin ja olihan siellä muutakin melua ja melskettä.
Jatkoimme siitä vielä hetkenmatkaa ja kohtasimme vanhan kaverimme; erään talon haukkuvan koiran :D Yhden talon pihassa lapsi ilahtui meidät nähdessään. Siitä aikapian käännyimme jälleen takaisin. Meidän maastoilu on nyt siis hiukan tällaista, kun metsäreitit vielä lumisia, enkä mielelläni jatka tätä "maisemareittiä" pidemmälle, sillä siellä olemme meinanneet molemmat saada kunnon hermoromahdukset idioottiautoilijoiden takia... Sääli, sillä maisemat ovat ihanat! On niin hauska, kun voi valita, meneekö talliristeyksestä vasemmalle, eli ihmistenilmoille vai oikealle, jolloin pääsee metsien ja peltojen ihanan rauhoittavaan ympäristöön (oikealle mennessä kohtaa vähemmän myös autoja, harmi vain, ettei siellä nyt pääse jatkamaan oikein mihinkään noitten lumien takia). Kesällä sitten pääsee niin, että voi kiertää 7 km lenkin, missä yhdistyy nuo molemmat maisemat. :D Bisajärvellä on aivan ihana myös käydä, todella kaunis paikka. Siellä on PAKKO päästä käymään, ennenkuin muutamme tallia.
Kävelimme asfalttiosuuden ja hiekkatieosuudella taas ravailimme hetken. Yht'äkkiä sain loistoidean, kokeilen osaako M vielä nostaa laukkaa, vai tuleeko jättipukki, joka minun osaltani jo kerran melkein vuosi sitten päättyi ilmalentoon :D Ollaanhan me toki hanges laukkailtu ja siellä harjoiteltiinki laukannostoa, ku ei oo ainakaan kova alusta tippua. No otin ensin Mantan raville, annoin laukkapohkeet ja sanoin samalla "laukka" niin hienosti nousi! Eikä yhtään pukittanu! Rytmi kuulosti melkoisen nopealta, että eiköhän melkoisen nelitahtista tuo laukka ole, mutta ainahan sitä voi myöhemmin yrittää korjailla paremmaksi. Pääasia, että osaa nyt tuon laukan nostaa! Laukkailtiin sitten varmaan 500-600 m verran yhteensä ja otin käyntiin. Kävelimme sitten jonkun 15 min kotiin. Oli kyllä aivan loistava fiilis tuon jälkeen! Vaikka aloitettiinki laukka kotiinpäin, jatkoimme silti talliristeyksen ohi erisuuntaan vielä hyvänmatkaa, ennenkuin otin käyntiin. M ei ole koskaan lähtenyt käsistä, vaikka kotiinpäin oltaisiin mentykin vähän nopeammassa tempossa.
Kun tulimme tallille, huomasin Mantan hiukan hionneen kaulanalta, satulavyön ja satulankohdalta, mutta karva oli enää vain hiukan nihkeää, kun sitä kokeilin. Oli siis pieni hikikin tullut pintaan. Ei huono ollenkaan! Riisuin sitten satulan, suitset ja takajalan bootsit ja annoin muutaman korpun kiitokseksi mahtavasta maastoretkestä.
Käytiin sit vielä isän kanssa joku 4 h myöhemmin viel taluttelemassa 50 minuuttia. Mentiin "maisemareittiä" ;)
maanantai 19. maaliskuuta 2012
Pako pihapiiristä
Jes! Tiet olivat loskaiset, joten oli todella hyvä sauma käydä kävelemässä. Ei tarvittu minkäännäköisiä bootseja, kun manta läiskytteli menemään. Siitä kyllä huomasi heti, miten se nautti päästessään vähän muuallekkin, kuin vaan tarhaan kinttuja oikomaan. Taluttelin siis, en mennyt selkään. Kävelimme teitä pitkin n. 50 minuuttia ja aika hyvin alkoikin jo hämärtää, kun tulimme tallin pihaan. Toki olin varautunut siihen, että innostutaan kävelemään pidempi lenkki ja pimeä kerkeää tulla, joten puin heijastimia niin Mantalle, kuin itsellenikin ja otin vielä otsalampun varmuuden vuoksi mukaan. Olen oikea fanaatikko tällaisissa asioissa. Välillä saatan laittaa heijastinloimen, heijastinliivin ja otsalampun kypärään, vaikka tietäisinkin ettei pimeä kerkeä tulla. No ainakaan kukaan pässi ei voi väittää, ettei muka näyttäisi liikenteessä. ;D
Kävelyn jälkeen harjailin vielä Mantaa kunnon karvanlähdön toivossa, mutta ei.. Talviturkki on tiukasti kiinni. Kyllähän siltä sieltä täältä karvaa lähtee, mutta ei samallalailla, kuin tallikaveriltaan joka oli vielä kuukausi sitten melkein samanlainen mammutti. No.. pikkuhiljaa. ;) Odotan todella innolla, että tuo siperiaturkki vaihtuisi silkkitakkiin ja olisi kesä.
Kävelyn jälkeen harjailin vielä Mantaa kunnon karvanlähdön toivossa, mutta ei.. Talviturkki on tiukasti kiinni. Kyllähän siltä sieltä täältä karvaa lähtee, mutta ei samallalailla, kuin tallikaveriltaan joka oli vielä kuukausi sitten melkein samanlainen mammutti. No.. pikkuhiljaa. ;) Odotan todella innolla, että tuo siperiaturkki vaihtuisi silkkitakkiin ja olisi kesä.
sunnuntai 18. maaliskuuta 2012
Kevätaurinko lämmittää
Herranjestas, että olen poikki! Olin aamulla joskus 8 aikoihin ruokkimassa hevoset ja juttelin pitkät pätkät toisen hevosenomistajan kanssa, joka tuli hoitelemaan hevostaan. Päätin kuitenkin siivota karsinat vasta päiväruokinnan jälkeen, kun tulevat kuitenkin sisälle. Ovatpahan sitten täysin puhtaat, kun illalla tulevat sisälle. :D
No kävin sitten kotona syömässä ja menin takaisin tallille. V:n vuokraaja olikin tullut tallille ja totesimme yksissätuumin, että tiet ovat vieläkin aivan liian liukkaat. Tosiaan, kun meidän tallilta et paljoa pihaa pidemmäs pääse, ellet mene ensin aivan hirveän pitkää ja jyrkkää alamäkeä alas ja melkein heti perään jyrkkää ylämäkeä ylös. Vielä kun alamäen jyrkimpään osuuteen ei auringonvalo tahdo osua, niin ties kuinka kauan sulamisessa kestää.. Otin hevoset sisälle syömään päiväheinät (yksi hevonen saa enemmän kuin muut, siksi). Sen jälkeen sain kuningasidean, että lähdemme katsomaan polun, jolla voisi kiertää nämä kaksi kammottua mäkeä. Yhden hevosen omistaja oli käynyt siellä joskus loppusyksystä ja sanoi, että siellä olisi moottorisahalle töitä. Päätettiin mennä tsekkaamaan sitten aivan omin silmin. Ryteikköosuudella ei ollut kuin ehkä yksi paikka, mihin tarvitsee moottorisahaa, mutta seiskakilsanlenkin metsäosuudelle tarvitsi varmaan 4-5 eri kohtaan. Metsässä oli ihan hirveästi lunta ja upposin varmaan miljoona kertaa polviani myöten.
Kun tulimme takaisin tallille kello oli jo kaksi, olimme siis olleet 1,5 tuntia metsässä tarpomassa hangessa! L, joka on todella hidas syömään, oli ainakin tälläkertaa rauhassa saanut syödä lounaansa. ;) Päästin hepat ulos jossa saivat vielä imuroida n. 1 kilon verran heinää per naama. Siivosin vielä karsinat, pesin vesiastiat ja pistin iltaheinät valmiiksi. Sitten lähdinkin taas kotiin.
Lopuksi lisään, että Manta tulee vaihtamaan varmaan kuukauden parin sisällä tallipaikkaa, sillä muutan Järvenpäähän viimeistään huhtikuun lopulla. Kuljen kuitenkin töissä kesäkuun loppuunasti Vantaalla, joten periaatteessa ei Mantan muutolla ole mitään kauheaa kiirettä. Olen kuitenkin aloittanut jo etsinnät ja kävin katsomassakin yhtä paikkaa kaverini kanssa.
Nyt on pakko päästä nukkumaan, huomenna aamuvuoroon töihin :s
No kävin sitten kotona syömässä ja menin takaisin tallille. V:n vuokraaja olikin tullut tallille ja totesimme yksissätuumin, että tiet ovat vieläkin aivan liian liukkaat. Tosiaan, kun meidän tallilta et paljoa pihaa pidemmäs pääse, ellet mene ensin aivan hirveän pitkää ja jyrkkää alamäkeä alas ja melkein heti perään jyrkkää ylämäkeä ylös. Vielä kun alamäen jyrkimpään osuuteen ei auringonvalo tahdo osua, niin ties kuinka kauan sulamisessa kestää.. Otin hevoset sisälle syömään päiväheinät (yksi hevonen saa enemmän kuin muut, siksi). Sen jälkeen sain kuningasidean, että lähdemme katsomaan polun, jolla voisi kiertää nämä kaksi kammottua mäkeä. Yhden hevosen omistaja oli käynyt siellä joskus loppusyksystä ja sanoi, että siellä olisi moottorisahalle töitä. Päätettiin mennä tsekkaamaan sitten aivan omin silmin. Ryteikköosuudella ei ollut kuin ehkä yksi paikka, mihin tarvitsee moottorisahaa, mutta seiskakilsanlenkin metsäosuudelle tarvitsi varmaan 4-5 eri kohtaan. Metsässä oli ihan hirveästi lunta ja upposin varmaan miljoona kertaa polviani myöten.
Kun tulimme takaisin tallille kello oli jo kaksi, olimme siis olleet 1,5 tuntia metsässä tarpomassa hangessa! L, joka on todella hidas syömään, oli ainakin tälläkertaa rauhassa saanut syödä lounaansa. ;) Päästin hepat ulos jossa saivat vielä imuroida n. 1 kilon verran heinää per naama. Siivosin vielä karsinat, pesin vesiastiat ja pistin iltaheinät valmiiksi. Sitten lähdinkin taas kotiin.
Lopuksi lisään, että Manta tulee vaihtamaan varmaan kuukauden parin sisällä tallipaikkaa, sillä muutan Järvenpäähän viimeistään huhtikuun lopulla. Kuljen kuitenkin töissä kesäkuun loppuunasti Vantaalla, joten periaatteessa ei Mantan muutolla ole mitään kauheaa kiirettä. Olen kuitenkin aloittanut jo etsinnät ja kävin katsomassakin yhtä paikkaa kaverini kanssa.
Nyt on pakko päästä nukkumaan, huomenna aamuvuoroon töihin :s
tiistai 13. maaliskuuta 2012
Yksi uusi ongelma ratkottavana
Olivat hepat sitten tallinpihalla vastassa, kun mentiin tekemään isäni kanssa iltatallia. Mikä kumma siinä on, että ovat ruvenneet ryysäämään lankojen läpi?
En usko, että välttämättä Manta olisi pelkästään ns. "pääpiru", sillä olihan K, V ja L tulossa läpi silloin sunnuntainakin, vaikka Manta oli turvallisesti omassa karsinassaan. Jotain hämärää tässä on, sillä eivät ole ennemmin tehneet tämmöistä. No tallinpitäjä lupasi tehdä huomenna puuportin ja vähän vahtia tuota menoa. Jos vielä jatkuu, niin pitänee jättää Manta kokeeksi sisään ja katsoa, rauhoittuuko meno tarhassa. Todella inhottavaa miettiä päivällä, ovatkohan hevoset aitojen sisäpuolella vai jossainpäin itä-vantaata... Kumma homma, miten hevosilla oli oikein hinku sisälle omiin karsinoihinsa, vaikka oli vielä aivan valoisaa, kello vähän yli kuusi vasta. No avasimme vain ovet ja koko orkesteri hajaantui omiin yksiöihinsä. Heinät saivat kuitenkin vasta vähän ennen kahdeksaa.
Tiet olivat taas niin pirun liukkaan näköiset, ettei lähdetty tuonne hämärtyvään iltaan liukastelemaan. Tyydyin vain harjailemaan ja otin vähän kuvia varusteista, jos joskus tekisi vaikka jonkinnäköisen varustepostauksen.
Saas nähdä millainen ratkaisu tuohon ralliin keksitään...
En usko, että välttämättä Manta olisi pelkästään ns. "pääpiru", sillä olihan K, V ja L tulossa läpi silloin sunnuntainakin, vaikka Manta oli turvallisesti omassa karsinassaan. Jotain hämärää tässä on, sillä eivät ole ennemmin tehneet tämmöistä. No tallinpitäjä lupasi tehdä huomenna puuportin ja vähän vahtia tuota menoa. Jos vielä jatkuu, niin pitänee jättää Manta kokeeksi sisään ja katsoa, rauhoittuuko meno tarhassa. Todella inhottavaa miettiä päivällä, ovatkohan hevoset aitojen sisäpuolella vai jossainpäin itä-vantaata... Kumma homma, miten hevosilla oli oikein hinku sisälle omiin karsinoihinsa, vaikka oli vielä aivan valoisaa, kello vähän yli kuusi vasta. No avasimme vain ovet ja koko orkesteri hajaantui omiin yksiöihinsä. Heinät saivat kuitenkin vasta vähän ennen kahdeksaa.
Tiet olivat taas niin pirun liukkaan näköiset, ettei lähdetty tuonne hämärtyvään iltaan liukastelemaan. Tyydyin vain harjailemaan ja otin vähän kuvia varusteista, jos joskus tekisi vaikka jonkinnäköisen varustepostauksen.
Saas nähdä millainen ratkaisu tuohon ralliin keksitään...
maanantai 12. maaliskuuta 2012
Sähköexpertti paljastettu?
Menimme isäni kanssa tälläkertaa aikaisemmin, kuin yleensä iltatallia tekemään. Ihan vain sen vuoksi, jos hevoset ovatkin päättäneet, että porttien särkeminen on hassunhauska juttu. En tosiaan haluaisi lähteä jostakin kauempaa heppoja pyydystelemään :D
No söin sitten eväitä autossani tallin etupihalla ja höpöttelin isäni kanssa. Pian huomasin, miten Manta tuli tallinnurkantakaa näkyviin ja tietenkin kaverit perässä. Onneksi "kuja" oli suljettu, olivat siis kulkuväylällä, mitä pitkin tulevat talliin, eivät siis päässeet mihinkään itsekseen meuhkaamaan. Mantan ilme oli just sellanen "DAMN IT, lisää lankoja!", kun nurkalta tuli esiin ja kun säntäsin sinnepäin, niin kääntyivät ja lähtivät löntystämään takaisin tarhaan, niinkuin eivät olisi koskaan mitään tehneetkään. No päästimme sitten hevoset samalla sisälle. Heiniä en niille laittanut karsinoihin, etteivät luule, että saavat murtautua tarhasta pihalle ja pääsevät aikaisemmin sisälle syömään. Kello oli alle seitsemän siinä vaiheessa, joten saivat ne illallista odottaakkin yli puolituntia.
Tiet olivat tänään jäässä, joten kinttujen taittamisen pelossa, emme lähteneet tänään lenkille. Otin kuitenkin rouvan harjaukseen käytävälle, kun kello oli vasta niin vähän. Karvanvaihto ei ole vielä täydessä vauhdissa, ei siis lähde aivan mahdottomasti, paitsi ehkä jaloista. No kyllä Manta vielä kerkeää silkkitakkiin vaihtaa ennen kesää. :D Tuo talvikarva on meinaan ollut todella mahtava, että varmasti moni luulisi mammutiksi.
Setvin pitkästä aikaa kunnolla harjan ja hännän. En niitä siis ylenpalttisesti selvittele, etteivät Mantan mahtavat jouhet kovin katkeilisi. Tottakai, jos rupeaa näyttämään joltakin rastapeikolta, otan showshinen yhteen ja harjakamman toiseen kouraan. Mahtava tukka tuolla otuksella kyllä on, ei todellakaan mikään ohut luikero. Otsatukka saisi kyllä kasvaa enemmän. En ole siihen koskenut ollenkaan, mutta tuntuu ettei se kasva tuon pidemmäksi. :o
Toivottavasti aurinko paistaisi huomenna ja tekisi tien samanlaiseksi kuin sunnuntaina, niin pääsisi kävelemään :)
No söin sitten eväitä autossani tallin etupihalla ja höpöttelin isäni kanssa. Pian huomasin, miten Manta tuli tallinnurkantakaa näkyviin ja tietenkin kaverit perässä. Onneksi "kuja" oli suljettu, olivat siis kulkuväylällä, mitä pitkin tulevat talliin, eivät siis päässeet mihinkään itsekseen meuhkaamaan. Mantan ilme oli just sellanen "DAMN IT, lisää lankoja!", kun nurkalta tuli esiin ja kun säntäsin sinnepäin, niin kääntyivät ja lähtivät löntystämään takaisin tarhaan, niinkuin eivät olisi koskaan mitään tehneetkään. No päästimme sitten hevoset samalla sisälle. Heiniä en niille laittanut karsinoihin, etteivät luule, että saavat murtautua tarhasta pihalle ja pääsevät aikaisemmin sisälle syömään. Kello oli alle seitsemän siinä vaiheessa, joten saivat ne illallista odottaakkin yli puolituntia.
Tiet olivat tänään jäässä, joten kinttujen taittamisen pelossa, emme lähteneet tänään lenkille. Otin kuitenkin rouvan harjaukseen käytävälle, kun kello oli vasta niin vähän. Karvanvaihto ei ole vielä täydessä vauhdissa, ei siis lähde aivan mahdottomasti, paitsi ehkä jaloista. No kyllä Manta vielä kerkeää silkkitakkiin vaihtaa ennen kesää. :D Tuo talvikarva on meinaan ollut todella mahtava, että varmasti moni luulisi mammutiksi.
Setvin pitkästä aikaa kunnolla harjan ja hännän. En niitä siis ylenpalttisesti selvittele, etteivät Mantan mahtavat jouhet kovin katkeilisi. Tottakai, jos rupeaa näyttämään joltakin rastapeikolta, otan showshinen yhteen ja harjakamman toiseen kouraan. Mahtava tukka tuolla otuksella kyllä on, ei todellakaan mikään ohut luikero. Otsatukka saisi kyllä kasvaa enemmän. En ole siihen koskenut ollenkaan, mutta tuntuu ettei se kasva tuon pidemmäksi. :o
Toivottavasti aurinko paistaisi huomenna ja tekisi tien samanlaiseksi kuin sunnuntaina, niin pääsisi kävelemään :)
sunnuntai 11. maaliskuuta 2012
Sunnuntairatsastaja vs. Sunnuntaiautoilijat
Ne, ketkä ei jaksa avautumista lukea, skipatkaa viivojen sisäpuolella oleva teksti.
*------------------*
Voi hyvää päivää noita teidenritareita! On se nyt ******** kumma homma, kun ei ymmärretä sitä tosiasiaa, että tiellä voi olla muitakin liikenteessä! Onko ihmisiltä maalaisjärki kadonnut kokonaan? Vai johtuuko tuo "omistan euroopan" käytös sairaalloisesta idiotismista, joka on vaaraksi hänelle itselleen, hevoselle ja ratsastajalle ja mahdollisesti vielä muillekkin tielläliikkujille? Alkaa nykyään verenpaine nousta miljoonaan, kun ajattelenkaan maastoilua. Ja koska tallillamme ei kunnollista kenttää ole, niin liikuttaminen pääsääntöisesti tapahtuu näitten arvon herra/rouva kusipäiden keskellä. Pitää ilmeisesti ruveta laittamaan taskut täyteen kiviä, kun lähtee maastoon Voi ***** sanon minä!
*------------------*
Tulin taas tallille joskus puoli neljän aikoihin ja annoin hevosille päiväheinät nro 2. Saavat heinää siis 4 krt päivässä;
2 kg aamulla n. klo 6-7
2 kg päiväheinä nro 1 n. klo 11-12
1 kg päiväheinä nro 2 n. klo 15-16
4 kg illalla verkkoon n. klo 19-21 (riippuu iltatallintekijästä, itse annan klo 20-21 välissä)
Otin siis Mantan sisälle syömään ja kavereille heitin sapuskat ulos. Annoin Mantan syödä kaikessa rauhassa, tehden muita hommia. Jonkun puolentunnin päästä M oli saanut syötyä viimeisetkin heinänkorret ja otin sen käytävälle harjaukseen. Manta on näköjään pikkuhiljaa vaihtamassa siperialaista talviturkkiaan pois, kun karvaa lähti jo ihan mukavasti. Laitoin sitten satulan ja suitset ja päätin laittaa jalkoihin heijastimet. Laitoin itse sitten heijastinliivin päälle ja otsalampun kypärään, jos vaikka jostainsyystä hämärä yllättäisi, ettei aivan pimeänä liikuta. Bootseja en laittanut ollenkaan, sillä arvelin näppärän rouvan selviävän ilmankin :) Sitten läksimme matkaan.
Talutin ekat kaksi mäkeä ihan testiksi miten se Manta tolpillaan pysyy. Hyvin näytti pito löytyvän ja tasapaino toimivan. Hyppäsin toisen mäen jälkeen kyytiin ja jatkoimme matkaa teitä pitkin, kun ei Mantaparkaa viitsinyt tonne 2 m suojalumeen laittaa kroolaamaan. Sää todellakin suosi ja oli mitä ihanin. Aurinko paistoi, eikä edes tuullut. Lähdimme tälläkertaa tietä erisuuntaan kuin normaalisti, koska vaihtelu virkistää. :)
No jonkun 40 minuuttia käveltyämme tulimme lakialle (tien kummallakin puolella peltoja, joissa nyt talvella menee hiihtäjiä) ja kummallinen trafiikki tuli aivan yht'äkkiä. Tie oli suurien penkkojen takia aika kapea, mutta kiltisti menimme niin reunaan kuin suinkin mahdollista. Nämä kolme autoa osasivat kohdata meidät hienosti hiukan nopeutta tiputtaen. Jatkoimme sitten eteenpäin ja kuulin takaatani autonääntä. Kurkkasin olkani yli ja näin jonkun painelevan varmaan 60 km/h meitä kohti! No tie oli sitten kapeampi, mentiin todella reunaan ja voi hemmetti, Mantan oikea takanen upposi melkein kintereeseen asti lumenalla olevaan ojaan! Sydänparkani hyppäsi valehtelematta kurkkuun asti! Yhtään vauhtiaan hiljentämättä, tämä ääliö sitten kaahasi meidän ohi juuri ja juuri puolenmetrin päästä. Onneksi M ei piitannut mitään koko jupakasta. Nätisti vaan nosti takasensa tielle, eikä välittänyt tästä aivottomasta kaaharipellestä ja hänen romunissanistaan. Luojankiitos M on suhteellisen kylmähermoinen rouva. Lisään vielä, että jos tämä autoilija ei mukamas meitä nähnyt, niin kaahatkoon optikolle ostamaan silmälasit!
Jatkoimme sitten hetkenmatkaa vielä lenkkiä ja käännyimme kotiinpäin. Menimme pidemmän kautta kotiin ja kohtasimme toisen tälläkertaa ystävällisemmän kaahailijan. Tämä tuli mutkantakaa aikamoista nopeutta, mutta meidät nähdessään pysäytti autonsa kohtauspaikalle ja antoi meidän tulla ilman verenpaineennousua ohi. Ihmettelin kuitenkin autoilijan nopeutta, sillä tiellä nimittäin mahtuu nipinnapin kaksi autoa ohittamaan toisensa ja kuitenkin tämä tuli mutkantakaa. Eikö sitä yhtään pelottanut, jos joku tulee mutkassa vastaan? :O No mutta kuitenkin, tallille ei ollut enää pitkä matka ja päätin ratsastaa aivan tallinpihaan asti, sillä ajattelin sen karsean mäen olevan paljon kivempi mennä ylös, kuin alaspäin. Pysyihän Manta kuitenkin hienosti pystyssä sen alaspäinkin mentäessä. ;) Lenkin kesto oli n. 1 h 20-30 min. Tallille tultaessa hoidin normaalisti, riisuin kamat ja harjailin pehmeällä harjalla. Oli pakko palkita rouva muutamalla korpullakin ;) Pistin Mantan sen jälkeen karsinaan.
Iltatallintekijän kanssa pihalla tupakoidessamme alkasimme kuuntelemaan ihmeissämme, miten hevoset laukkasivat tarhassa. Talli oli välissä ja kurkkasin nurkantaakse. Hevoset olivat jo melkein juoksemassa taas langanläpi! Menin sitten rauhallisesti kävellen portille ja aloin puhelemaan kaikenlaista jonninjoutavaa, että rauhoittuisivat. Tallintekijä säntäsi laittamaan pienet nokareet heinää karsinoihin ja laittoi kujan kiinni, että saisin päästää hevoset sisään. Tarhassa oli melkoinen meno! K ajoi kahta muuta pois eikä antanut niiden tulla lähellekkään porttia. No sain aika nopeasti päästää kahjot talliin rauhoittumaan. Mitä ihmettä oikein tapahtuu? Olisi todellakin kiva tietää... No pesin enää vain Mantan harjat ja lähdin kotia kohti.
*------------------*
Voi hyvää päivää noita teidenritareita! On se nyt ******** kumma homma, kun ei ymmärretä sitä tosiasiaa, että tiellä voi olla muitakin liikenteessä! Onko ihmisiltä maalaisjärki kadonnut kokonaan? Vai johtuuko tuo "omistan euroopan" käytös sairaalloisesta idiotismista, joka on vaaraksi hänelle itselleen, hevoselle ja ratsastajalle ja mahdollisesti vielä muillekkin tielläliikkujille? Alkaa nykyään verenpaine nousta miljoonaan, kun ajattelenkaan maastoilua. Ja koska tallillamme ei kunnollista kenttää ole, niin liikuttaminen pääsääntöisesti tapahtuu näitten arvon herra/rouva kusipäiden keskellä. Pitää ilmeisesti ruveta laittamaan taskut täyteen kiviä, kun lähtee maastoon Voi ***** sanon minä!
*------------------*
Tulin taas tallille joskus puoli neljän aikoihin ja annoin hevosille päiväheinät nro 2. Saavat heinää siis 4 krt päivässä;
2 kg aamulla n. klo 6-7
2 kg päiväheinä nro 1 n. klo 11-12
1 kg päiväheinä nro 2 n. klo 15-16
4 kg illalla verkkoon n. klo 19-21 (riippuu iltatallintekijästä, itse annan klo 20-21 välissä)
Otin siis Mantan sisälle syömään ja kavereille heitin sapuskat ulos. Annoin Mantan syödä kaikessa rauhassa, tehden muita hommia. Jonkun puolentunnin päästä M oli saanut syötyä viimeisetkin heinänkorret ja otin sen käytävälle harjaukseen. Manta on näköjään pikkuhiljaa vaihtamassa siperialaista talviturkkiaan pois, kun karvaa lähti jo ihan mukavasti. Laitoin sitten satulan ja suitset ja päätin laittaa jalkoihin heijastimet. Laitoin itse sitten heijastinliivin päälle ja otsalampun kypärään, jos vaikka jostainsyystä hämärä yllättäisi, ettei aivan pimeänä liikuta. Bootseja en laittanut ollenkaan, sillä arvelin näppärän rouvan selviävän ilmankin :) Sitten läksimme matkaan.
Talutin ekat kaksi mäkeä ihan testiksi miten se Manta tolpillaan pysyy. Hyvin näytti pito löytyvän ja tasapaino toimivan. Hyppäsin toisen mäen jälkeen kyytiin ja jatkoimme matkaa teitä pitkin, kun ei Mantaparkaa viitsinyt tonne 2 m suojalumeen laittaa kroolaamaan. Sää todellakin suosi ja oli mitä ihanin. Aurinko paistoi, eikä edes tuullut. Lähdimme tälläkertaa tietä erisuuntaan kuin normaalisti, koska vaihtelu virkistää. :)
No jonkun 40 minuuttia käveltyämme tulimme lakialle (tien kummallakin puolella peltoja, joissa nyt talvella menee hiihtäjiä) ja kummallinen trafiikki tuli aivan yht'äkkiä. Tie oli suurien penkkojen takia aika kapea, mutta kiltisti menimme niin reunaan kuin suinkin mahdollista. Nämä kolme autoa osasivat kohdata meidät hienosti hiukan nopeutta tiputtaen. Jatkoimme sitten eteenpäin ja kuulin takaatani autonääntä. Kurkkasin olkani yli ja näin jonkun painelevan varmaan 60 km/h meitä kohti! No tie oli sitten kapeampi, mentiin todella reunaan ja voi hemmetti, Mantan oikea takanen upposi melkein kintereeseen asti lumenalla olevaan ojaan! Sydänparkani hyppäsi valehtelematta kurkkuun asti! Yhtään vauhtiaan hiljentämättä, tämä ääliö sitten kaahasi meidän ohi juuri ja juuri puolenmetrin päästä. Onneksi M ei piitannut mitään koko jupakasta. Nätisti vaan nosti takasensa tielle, eikä välittänyt tästä aivottomasta kaaharipellestä ja hänen romunissanistaan. Luojankiitos M on suhteellisen kylmähermoinen rouva. Lisään vielä, että jos tämä autoilija ei mukamas meitä nähnyt, niin kaahatkoon optikolle ostamaan silmälasit!
Jatkoimme sitten hetkenmatkaa vielä lenkkiä ja käännyimme kotiinpäin. Menimme pidemmän kautta kotiin ja kohtasimme toisen tälläkertaa ystävällisemmän kaahailijan. Tämä tuli mutkantakaa aikamoista nopeutta, mutta meidät nähdessään pysäytti autonsa kohtauspaikalle ja antoi meidän tulla ilman verenpaineennousua ohi. Ihmettelin kuitenkin autoilijan nopeutta, sillä tiellä nimittäin mahtuu nipinnapin kaksi autoa ohittamaan toisensa ja kuitenkin tämä tuli mutkantakaa. Eikö sitä yhtään pelottanut, jos joku tulee mutkassa vastaan? :O No mutta kuitenkin, tallille ei ollut enää pitkä matka ja päätin ratsastaa aivan tallinpihaan asti, sillä ajattelin sen karsean mäen olevan paljon kivempi mennä ylös, kuin alaspäin. Pysyihän Manta kuitenkin hienosti pystyssä sen alaspäinkin mentäessä. ;) Lenkin kesto oli n. 1 h 20-30 min. Tallille tultaessa hoidin normaalisti, riisuin kamat ja harjailin pehmeällä harjalla. Oli pakko palkita rouva muutamalla korpullakin ;) Pistin Mantan sen jälkeen karsinaan.
Iltatallintekijän kanssa pihalla tupakoidessamme alkasimme kuuntelemaan ihmeissämme, miten hevoset laukkasivat tarhassa. Talli oli välissä ja kurkkasin nurkantaakse. Hevoset olivat jo melkein juoksemassa taas langanläpi! Menin sitten rauhallisesti kävellen portille ja aloin puhelemaan kaikenlaista jonninjoutavaa, että rauhoittuisivat. Tallintekijä säntäsi laittamaan pienet nokareet heinää karsinoihin ja laittoi kujan kiinni, että saisin päästää hevoset sisään. Tarhassa oli melkoinen meno! K ajoi kahta muuta pois eikä antanut niiden tulla lähellekkään porttia. No sain aika nopeasti päästää kahjot talliin rauhoittumaan. Mitä ihmettä oikein tapahtuu? Olisi todellakin kiva tietää... No pesin enää vain Mantan harjat ja lähdin kotia kohti.
perjantai 9. maaliskuuta 2012
Sekamelskaa ja ponien paimennusta
Olin päättänyt, että en mene tallille tänään, sillä olin tehnyt kaikki iltatallit ma-to, hevoset kuitenkin päättivät toisin. Kotona löhöillessäni kännykkäni alkoi soimaan ja huomasin Mantan tallikaverin omistajan soittavan. Vastasin ja ajattelin, että hän kysyy seuraa maastoon tai jotain. Väärin arvattu, hän soitti poninpyydystysapua! :D
Hän oli mennyt oman hevosensa kanssa ladossa olevaan hevosenhoitopaikkaan ja alkanut harjata. Pian hän oli havahtunut kauheaan töminään ja he saivat 3 muutakin kaveria sinne... Hevoset olivat juosseet portista läpi! Tätä ei ole tapahtunut koskaan ennemmin! Hevosemme olisivat varmaan juosseet talliin, mutta eivät päässeet, kun ladonovella oleva rouva V oli edessä. ;D Olivat sitten palloilleet naapurissa olevan autiotalon pihassa (tässä vaiheessa hän soitti minulle ja olin kotona) lähdin tallille ja jotenkin V:n omistaja oli saanut ne paimennettua takaisin tarhaan (hän soitti tässäkin vaiheessa minulle, mutta päätin mennä silti tallille. Istuin silloin jo autossa valmiina starttaamaan). Korjatessaan porttia, hevoset olivat rysäyttäneet toisesta portista läpi. (Hän soitti taas minulle ja olin saanut ajettua jo hetkenmatkaa). Tilanne oli niin koominen, että nauroin lähestulkoon pissat housuissa koko matkan tallille. Kuvittelin miltä koko homma mahtoi näyttää.
No tallille tullessani, hevoset olivat ns. "välikössä". Tarhan vieressä on siis pienempi aidattu alue, kun syksyllä vaihtelimme talliinmeno reittejä mudan vuoksi. No mutta asiasta kukkaruukkuun, saimme L ja K tarhaan, mutta M säntäsi tallin etupihalle jostain kummansyystä :D Tuli sitten takaisin ja meni välikköön palloilemaan. Välikkö on toisesta päästä suljettu, mutta manta päätti pienen epäröinnin jälkeen olla ketterä pieni rouva ja astella matalan langan yli. No tietenkin takajalkaa se ei nostanut tarpeeksi ja lanka jäi kiinni jalkaan. Lähti laukalla kujaa pitkin talliin ja yksi kujan aitatolpista räksähti poikki. Manta sai onneksi nopeasti langan pois jalastaan, on meinaan tehnyt muutaman kerran ennemminkin noita taikatemppujaan lankojen suhteen. No juoksi omaan karsinaansa pällistelemään ja laitettiin äkkiä kuja kuntoon, että saatiin L ja K talliin. Saivat sitten pikkuheinätupsut samalla.
Mietimme sitten päät kallellaa, että mikä ihme sai hevoset juoksemaan lankojen läpi. Ilmeisesti tallintekijä sai syvällisestä pohtimisesta migreenikohtauksen, sillä hän joutui istumaan pimeässä satulahuoneessa silmät kiinni, että päässä oleva jyskytys olisi jotenkin siedettävä. Hänen miehensä kanssa korjailtiin portti ja tein iltatallin, vaikka ei minun vuoroni ollutkaan.
Että tämmöstä... :D
Hän oli mennyt oman hevosensa kanssa ladossa olevaan hevosenhoitopaikkaan ja alkanut harjata. Pian hän oli havahtunut kauheaan töminään ja he saivat 3 muutakin kaveria sinne... Hevoset olivat juosseet portista läpi! Tätä ei ole tapahtunut koskaan ennemmin! Hevosemme olisivat varmaan juosseet talliin, mutta eivät päässeet, kun ladonovella oleva rouva V oli edessä. ;D Olivat sitten palloilleet naapurissa olevan autiotalon pihassa (tässä vaiheessa hän soitti minulle ja olin kotona) lähdin tallille ja jotenkin V:n omistaja oli saanut ne paimennettua takaisin tarhaan (hän soitti tässäkin vaiheessa minulle, mutta päätin mennä silti tallille. Istuin silloin jo autossa valmiina starttaamaan). Korjatessaan porttia, hevoset olivat rysäyttäneet toisesta portista läpi. (Hän soitti taas minulle ja olin saanut ajettua jo hetkenmatkaa). Tilanne oli niin koominen, että nauroin lähestulkoon pissat housuissa koko matkan tallille. Kuvittelin miltä koko homma mahtoi näyttää.
No tallille tullessani, hevoset olivat ns. "välikössä". Tarhan vieressä on siis pienempi aidattu alue, kun syksyllä vaihtelimme talliinmeno reittejä mudan vuoksi. No mutta asiasta kukkaruukkuun, saimme L ja K tarhaan, mutta M säntäsi tallin etupihalle jostain kummansyystä :D Tuli sitten takaisin ja meni välikköön palloilemaan. Välikkö on toisesta päästä suljettu, mutta manta päätti pienen epäröinnin jälkeen olla ketterä pieni rouva ja astella matalan langan yli. No tietenkin takajalkaa se ei nostanut tarpeeksi ja lanka jäi kiinni jalkaan. Lähti laukalla kujaa pitkin talliin ja yksi kujan aitatolpista räksähti poikki. Manta sai onneksi nopeasti langan pois jalastaan, on meinaan tehnyt muutaman kerran ennemminkin noita taikatemppujaan lankojen suhteen. No juoksi omaan karsinaansa pällistelemään ja laitettiin äkkiä kuja kuntoon, että saatiin L ja K talliin. Saivat sitten pikkuheinätupsut samalla.
Mietimme sitten päät kallellaa, että mikä ihme sai hevoset juoksemaan lankojen läpi. Ilmeisesti tallintekijä sai syvällisestä pohtimisesta migreenikohtauksen, sillä hän joutui istumaan pimeässä satulahuoneessa silmät kiinni, että päässä oleva jyskytys olisi jotenkin siedettävä. Hänen miehensä kanssa korjailtiin portti ja tein iltatallin, vaikka ei minun vuoroni ollutkaan.
Että tämmöstä... :D
sunnuntai 12. helmikuuta 2012
Ihana kiireetön sunnuntaipäivä
Tänään menimme Mantan kanssa kaksin lenkille. Vuorossa oli yllätysyllätys lumessamenoa, joten jätimme bootsit tallille ja samalla kokeilimme, miten pystyssä pysytään. Hyvin meni, ekat kaksi jyrkkää mäkeä talutin, sillä niitä en ole uskaltanut mennä edes bootsit jalassa. Niissä tuli muutama pienenpieni lipsahdus, mutta muuten Mantalla ei ollut mitään ongelmia pysyä tolpillaan, vaikka meninkin ratsastaen muutaman loivemman mäenkin.
Kävelimme siis tietä pitkin sinne metsäreitille, jossa olemme aina Mantan kanssa voineet käydä rauhassa tykittelemässä. Laukkailimme kumpaankin suuntaan, kävimme vain hienot käännökset tekemässä tienpäässä. M oli aivan liekeissä! Aivan intopiukeana odotteli merkkiä milloin saa alkaa kiihdyttelemään. Sain tehdä ihmeekseni melko vahvoja puolipidätteitä, sillä rouva oli hiukan innoissaan! :D Rasassa oli kuitenkin kokoajan, mutta yllättävän paljon sai ottaa "kiinni" ennenkuin mamma edes huomasi mokomia puolipidätteitä.
Laukkasimme siis aluksi molemmat suunnat (olimme toki ennen tätä kävelleet ainakin 20 minuuttia) ja sitten menimme toiselle polulle katselemaan missä kunnossa se oli. Tietenkin kävellen, että M saisi hengähtää. Oksat olivat lumenpainosta melko matalalla, enkä viitsinyt niitä alkaa tiputtelemaan Mantan nenäneteen, joten ei siellä olisi edes viittinyt ravailla saati laukkailla ;D Vähän ennen polun puoliväliä tuli puu vastaan, joka tukki koko tien. M oli sielläkin valmis pienestäkin pohkeenpuristuksesta ravaamaan, mutta päätettiin kuitenkin kävellä. Seikkailtiin varmaan 15 minuuttia siellä ja mentiin takaisin "laukkapolulle". Laukkailtiin se vielä kerran kumpaankin suuntaan ja käännettiin nokka kohti kotia.
- "Hei siellä" -
Lenkki kesti 1 h 10 min, eli aivan riittävästi, kun eilen oli aika rankka lenkki. Mantalla olisi kyllä energiaa piisannut aivan kauheasti vielä, mutta tuo oli mielestäni aivan riittävä lenkki tällepäivälle. M hikosi, joten tallille päästyämme laitoin fleeceä niskaan. Oli kyllä taas kerennyt melko hyvin kuivahtaa kun pääsimme kotiin Ei ollut ilmeisesti ollut hikinen kuin kaulalta ja satulavyönkohdalta tai sitten ratsastusloimi oli auttanut kuivaamishommissa. Siinä ei kyllä ole fleecetoppausta, mutta mielestäni se oli aavistuksen märkä sisäpuolelta. Onneksi meillä on tallilla hyvät loimenkuivatuspaikat. Jätin Mantan sisälle ja annoin sille pienen välipalan sen omasta iltaheinäkassista. Ei sitä olisi ollut järkeä enää n. 30 min ulos laittaa ja kun se vielä niissä sisälletuloissa sählää kauheasti, niin kiva iltatallintekijällekkin, että yksi sähläri vähemmän :D Ei muutakuin kamoja omille paikoilleen ja kotia kohti.
Kävelimme siis tietä pitkin sinne metsäreitille, jossa olemme aina Mantan kanssa voineet käydä rauhassa tykittelemässä. Laukkailimme kumpaankin suuntaan, kävimme vain hienot käännökset tekemässä tienpäässä. M oli aivan liekeissä! Aivan intopiukeana odotteli merkkiä milloin saa alkaa kiihdyttelemään. Sain tehdä ihmeekseni melko vahvoja puolipidätteitä, sillä rouva oli hiukan innoissaan! :D Rasassa oli kuitenkin kokoajan, mutta yllättävän paljon sai ottaa "kiinni" ennenkuin mamma edes huomasi mokomia puolipidätteitä.
Laukkasimme siis aluksi molemmat suunnat (olimme toki ennen tätä kävelleet ainakin 20 minuuttia) ja sitten menimme toiselle polulle katselemaan missä kunnossa se oli. Tietenkin kävellen, että M saisi hengähtää. Oksat olivat lumenpainosta melko matalalla, enkä viitsinyt niitä alkaa tiputtelemaan Mantan nenäneteen, joten ei siellä olisi edes viittinyt ravailla saati laukkailla ;D Vähän ennen polun puoliväliä tuli puu vastaan, joka tukki koko tien. M oli sielläkin valmis pienestäkin pohkeenpuristuksesta ravaamaan, mutta päätettiin kuitenkin kävellä. Seikkailtiin varmaan 15 minuuttia siellä ja mentiin takaisin "laukkapolulle". Laukkailtiin se vielä kerran kumpaankin suuntaan ja käännettiin nokka kohti kotia.
Lenkki kesti 1 h 10 min, eli aivan riittävästi, kun eilen oli aika rankka lenkki. Mantalla olisi kyllä energiaa piisannut aivan kauheasti vielä, mutta tuo oli mielestäni aivan riittävä lenkki tällepäivälle. M hikosi, joten tallille päästyämme laitoin fleeceä niskaan. Oli kyllä taas kerennyt melko hyvin kuivahtaa kun pääsimme kotiin Ei ollut ilmeisesti ollut hikinen kuin kaulalta ja satulavyönkohdalta tai sitten ratsastusloimi oli auttanut kuivaamishommissa. Siinä ei kyllä ole fleecetoppausta, mutta mielestäni se oli aavistuksen märkä sisäpuolelta. Onneksi meillä on tallilla hyvät loimenkuivatuspaikat. Jätin Mantan sisälle ja annoin sille pienen välipalan sen omasta iltaheinäkassista. Ei sitä olisi ollut järkeä enää n. 30 min ulos laittaa ja kun se vielä niissä sisälletuloissa sählää kauheasti, niin kiva iltatallintekijällekkin, että yksi sähläri vähemmän :D Ei muutakuin kamoja omille paikoilleen ja kotia kohti.
lauantai 11. helmikuuta 2012
Mitä tänään opin? / 1
Noniin.. Tänään siis opin muistamaan, että bootseja ei käytetä ilman "sukkia", jos ollaan menossa hankeen! Manta sai pienenpienet haavat kolmeen jalkaan jonnekkin vuohisen seudulle. Ei ilmeisesti pahoja, sillä ei ontunut, eivätkä ne vuotaneet kovin kauheasti (en siis etsimälläkään löytänyt niitä). Bootsin sisälle oli siis päässyt lunta, se oli pakkautunut ja sulanut lämmintä jalkaa vasten ihanaksi jäämöykyksi. Jippii.. :S
Ja itse "päivänkulkuun":
Tein tänään aamutallin normaalisti ja tulin käymään välissä sitten kotona, ennen päiväheinien antoa. Sain sitten kuningasajatuksen, että pyydän kaverini Iidan mukaan Mantaa liikuttamaan. Iidaa ei paljoa tarvinnut ylipuhua, kun hän jo starttasi volvon kahden pysähdyksen taktiikkaa käyttäen, ensin meille ja sitten tallille. Olin ensin suunnitellut, että menemme puoliksi, mutta vatsassani on tuntunut tänä aamuna vielä vähän haljulta, joten pistin Iidan menemään koko maaston. Itse sain hyötyliikuntaa kävellen siinä samalla, mukavassa seurassa. :D Otin muutamia kuviakin Iidan prokameralla, toivottasti edes muutama niistä onnistui, että voin Iidalta sitten niitä pyytää. Menimme tosiaan sinne lumiselle metsätielle missä ollaan Mantan kanssa tykiteltykin. Kävelin mukana ja jäin sellaiselle hyvälle aukealle kohdalle ottamaan kuvia. Iida siis jatkoi Mantan kanssa matkaa ja tulivat sitten takaisinpäin laukkaa ja otin kuvia toistettiin muutamia kertoja ja hyvin pukkasi hikeä Mantalle pintaan. Lenkki kesti n. 1,5 h ja siitä ajasta raskasta liikuntaa oli varmaan 1/4, mutta ottaen huomioon pienen hankitreenin niin aivan riittävää. Kävellessäni polulla Mantan perässä niin kiinnitin huomiota punaiseen lumeen bootsissa. Menimme polulta pois ja kaivoimme jääkokkareet pois bootsien sisältä. Käveli siis aivan normaalisti ja Iidakin tuli vielä varmuuden vuoksi selästä alas takaisintulomatkalle.
Manta oli jo ihan hyvin kuivunut kun saavuimme tallille, mutta varmuuden vuoksi se sai fleecen niskaan ja söi päiväheinänsä karsinassa. Lopuksi kun M oli syönyt rauhassa päivällisensä, niin harjailimme sen karvan "kuohkeaksi", ettei se ole lytyssä ihoa vasten. Siinä samalla pystyimme hyvin kokeilemaan, että onko poni kuivunut ja olihan se (paitsi satulavyönkohdalta oli vielä aavistuksen nihkeä). Fleece ei ollut yhtään märkä, ei muistaakseni edes nihkeä, mutta ainakin oli poni kuivatettu hyvin! (ellei ota huomioon sitä nihkeää länttiä satulavyönkohdalta :D).
Ja itse "päivänkulkuun":
Tein tänään aamutallin normaalisti ja tulin käymään välissä sitten kotona, ennen päiväheinien antoa. Sain sitten kuningasajatuksen, että pyydän kaverini Iidan mukaan Mantaa liikuttamaan. Iidaa ei paljoa tarvinnut ylipuhua, kun hän jo starttasi volvon kahden pysähdyksen taktiikkaa käyttäen, ensin meille ja sitten tallille. Olin ensin suunnitellut, että menemme puoliksi, mutta vatsassani on tuntunut tänä aamuna vielä vähän haljulta, joten pistin Iidan menemään koko maaston. Itse sain hyötyliikuntaa kävellen siinä samalla, mukavassa seurassa. :D Otin muutamia kuviakin Iidan prokameralla, toivottasti edes muutama niistä onnistui, että voin Iidalta sitten niitä pyytää. Menimme tosiaan sinne lumiselle metsätielle missä ollaan Mantan kanssa tykiteltykin. Kävelin mukana ja jäin sellaiselle hyvälle aukealle kohdalle ottamaan kuvia. Iida siis jatkoi Mantan kanssa matkaa ja tulivat sitten takaisinpäin laukkaa ja otin kuvia toistettiin muutamia kertoja ja hyvin pukkasi hikeä Mantalle pintaan. Lenkki kesti n. 1,5 h ja siitä ajasta raskasta liikuntaa oli varmaan 1/4, mutta ottaen huomioon pienen hankitreenin niin aivan riittävää. Kävellessäni polulla Mantan perässä niin kiinnitin huomiota punaiseen lumeen bootsissa. Menimme polulta pois ja kaivoimme jääkokkareet pois bootsien sisältä. Käveli siis aivan normaalisti ja Iidakin tuli vielä varmuuden vuoksi selästä alas takaisintulomatkalle.
Manta oli jo ihan hyvin kuivunut kun saavuimme tallille, mutta varmuuden vuoksi se sai fleecen niskaan ja söi päiväheinänsä karsinassa. Lopuksi kun M oli syönyt rauhassa päivällisensä, niin harjailimme sen karvan "kuohkeaksi", ettei se ole lytyssä ihoa vasten. Siinä samalla pystyimme hyvin kokeilemaan, että onko poni kuivunut ja olihan se (paitsi satulavyönkohdalta oli vielä aavistuksen nihkeä). Fleece ei ollut yhtään märkä, ei muistaakseni edes nihkeä, mutta ainakin oli poni kuivatettu hyvin! (ellei ota huomioon sitä nihkeää länttiä satulavyönkohdalta :D).
keskiviikko 8. helmikuuta 2012
Vähän kuulumisia
Tänään M pääsi taas manikyyriin, kun vuolija tuli kylään. Aina vaan mennään parempaan suuntaan, ainoastaan oikean etusen kanssa pitää olla tarkkana, ettei päästetä kasvamaan vinompaan. Nyt siis ollaan saatu jo oikein hyvään kuntoon ja vuolija kehuikin Mantan jalkojen olevan oikein hyvässä kunnossa. Kotiläksyksi saatiinkin raspinkäyttöä vähintään kerran 2 viikossa varpaita lyhennellen, etteivät pääse karkaamaan. Vuolija puhui, että Mantan aineenvaihdunnassa tai jossain voi olla jotain häikkää ja kun se saadaan kuntoon, niin kavioista tulee vielä paremmat. Vyöhyketerapeuttia suositteli ja jätti tutun yhteystiedot, joka käy hänenkin hevosiaan hoitamassa. Toinenkin hevosenomistaja kiinnostui ajatuksesta ja pitääkin hänen kanssaan puhua, milloin pyydettäisiin käymään, että saa kummatkin samalla käynnillä tsekata. Ei siis sanonut olevansa huolissaan, tai että olisi mitään hätää, mutta minä ainakin haluan kokeilla, jos vaikka se vyöhyketerapeutti jotain häikkää löytäisikin.
Manta on muuten terveenä pysynyt, paitsi on tainnut saada pienen potkun oikeaan kankkuun, kun oli arka siitä kohdasta. Ei kuitenkaan ontunut jalkaa, ei ollut turvoksissa, tai näyttänyt muutenkaan varovan sitä. Tietenkin kun kankusta painoi niin oli antamassa monoa. Onneksi meidän tallilla on vain kengättömiä, sillä ei olisi kiva, jos kankussa olisi kengänkuva ja hokkien tekemät reiät.
Itse olenkin sitten sairastellut olan takaa, Mantankin puolesta siis. Kokoajan vatsassa jotakin kremppaa. Sen siitä saa, kun työskentelee päiväkodissa. ;D Onneksi näyttää jo pikkuhiljaa elämä voittamaan meikäläisen vatsan suhteen, niin uskaltaa lähteä maastoilemaan ja pystyy olemaan tallilla. Ei meinaan ollut puhettakaan vielä muutamia päiviä sitten, että lähtisi ainakaan maastoilemaan! Kauheita vatsakramppeja saattoi tulla aivan äkkiarvaamatta ja oo nyt sitte kaksinkerroin hevosen selässä.
Suunnittelin tässä yksipäivä, että tekisin kuvapostauksen, sillä blogissamme on harmittavan vähän kuvia. Ikävä kyllä, en oikein tahdo saada ketään kuvaamaan ja "kentättömällä" tallilla (ei tuota pientä aluetta voi kunnon kentäksi sanoa, varsinkaan kun on täynnä lunta) onkin sitten kiva juoksuttaa kuvaajaa maastolenkillä mukana. :D Sain kyllä ihan kivan videon kuvattua, kun irtojuoksutin Mantaa kentällämme hetken aikaa. Ensin näytti, ettei hikeä tule juuri ollenkaan, mutta voi herranjestas miten sitä alkoi aivan äkkiarvaamatta puskea läpi! Kuivattelin kahdella fleecellä ja pistin vielä tarhaan fleecevuorellisen sadetakin, ettei varmasti pääse jäätymään. Onneksi ei ollut kuitenkaan 100 astetta pakkasta, vaan muistaakseni 3-4 astetta. Mantalla onneksi on hyvä talvikarva ja kumma kyllä se kuivaa aika nopsaa. Mitä nyt olemme noita reippaampia maastoja menneet, niin kaula on saattanut olla märkä (karva on aavistuksen pidempää siitä, kun pidetty kaulakappaleettomia loimia sateella), mutta on aina tallille päästessä kuiva, kun kävelemme kunnon loppukäynnit, vähintään 20 minuuttia.
Huomenna olisi ajatuksena mennä vähän maastoilemaan, jospa tuo vatsa alkaisi jo pikkuhiljaa olemaan kunnossa. Sen näkee sitten huomenna. :)
Tähän loppuun vielä kaksi kuvaa tältä päivältä ;)
- Manta kuivattelee. Päässä laina LG-bridlet -
- "Enkö näytäkkin fiksulta?" -
Manta on muuten terveenä pysynyt, paitsi on tainnut saada pienen potkun oikeaan kankkuun, kun oli arka siitä kohdasta. Ei kuitenkaan ontunut jalkaa, ei ollut turvoksissa, tai näyttänyt muutenkaan varovan sitä. Tietenkin kun kankusta painoi niin oli antamassa monoa. Onneksi meidän tallilla on vain kengättömiä, sillä ei olisi kiva, jos kankussa olisi kengänkuva ja hokkien tekemät reiät.
Itse olenkin sitten sairastellut olan takaa, Mantankin puolesta siis. Kokoajan vatsassa jotakin kremppaa. Sen siitä saa, kun työskentelee päiväkodissa. ;D Onneksi näyttää jo pikkuhiljaa elämä voittamaan meikäläisen vatsan suhteen, niin uskaltaa lähteä maastoilemaan ja pystyy olemaan tallilla. Ei meinaan ollut puhettakaan vielä muutamia päiviä sitten, että lähtisi ainakaan maastoilemaan! Kauheita vatsakramppeja saattoi tulla aivan äkkiarvaamatta ja oo nyt sitte kaksinkerroin hevosen selässä.
Suunnittelin tässä yksipäivä, että tekisin kuvapostauksen, sillä blogissamme on harmittavan vähän kuvia. Ikävä kyllä, en oikein tahdo saada ketään kuvaamaan ja "kentättömällä" tallilla (ei tuota pientä aluetta voi kunnon kentäksi sanoa, varsinkaan kun on täynnä lunta) onkin sitten kiva juoksuttaa kuvaajaa maastolenkillä mukana. :D Sain kyllä ihan kivan videon kuvattua, kun irtojuoksutin Mantaa kentällämme hetken aikaa. Ensin näytti, ettei hikeä tule juuri ollenkaan, mutta voi herranjestas miten sitä alkoi aivan äkkiarvaamatta puskea läpi! Kuivattelin kahdella fleecellä ja pistin vielä tarhaan fleecevuorellisen sadetakin, ettei varmasti pääse jäätymään. Onneksi ei ollut kuitenkaan 100 astetta pakkasta, vaan muistaakseni 3-4 astetta. Mantalla onneksi on hyvä talvikarva ja kumma kyllä se kuivaa aika nopsaa. Mitä nyt olemme noita reippaampia maastoja menneet, niin kaula on saattanut olla märkä (karva on aavistuksen pidempää siitä, kun pidetty kaulakappaleettomia loimia sateella), mutta on aina tallille päästessä kuiva, kun kävelemme kunnon loppukäynnit, vähintään 20 minuuttia.
Huomenna olisi ajatuksena mennä vähän maastoilemaan, jospa tuo vatsa alkaisi jo pikkuhiljaa olemaan kunnossa. Sen näkee sitten huomenna. :)
Tähän loppuun vielä kaksi kuvaa tältä päivältä ;)
sunnuntai 15. tammikuuta 2012
Kahjo maastoretki
Kävimme tänään kolmen hevosen voimin kunnon 1,5 tunnin maastolenkin! Otettiin aika paljon ravia ja Manta aivan intopiukeena myös laukkaili perässä, kun vetohevonen oli niin paljon isompi ja askel pidempi, että välillä vain laukalla oli mahdollisuuksia pysyä perässä. Kaikista hupaisinta oli, kun keskellä oleva heitteli ilopukkeja, niin vetohevosemme alkoi kauhoa täydellä vauhdilla, keskihevonen kiihdyttäen myös ja pukkeja heitellen ja M painaa ku piru perässä että "OOTTAKAA!". :D Lenkki oli kyllä todella monipuolinen. Mäki- ja hankitreeniä, metsäpoluilla köpöttelyä ja tokihan myös menimme auratuilla teilläkin. Teki Mantalle aivan älyttömän hyvää päästellä menemään. Kun tarha on itsessään vähän semmoisessa kunnossa ettei siellä oikein voi kovaa päästellä, niin pääsi sitten purkamaan itseään turvallisesti kavereiden kanssa maastoon. ;D
Kyllä mulla välillä meinasi kylmä hiki tulla, kun mietin että milloin tulee pukit, mutta en muista mantan pukitelleen kertaakaan. Pystyyn sillä ei ole tapana hyppiä muutenkaan. Manta oli vielä hikinen kun pääsimme tallille, joten ei muutakuin fleeceä niskaan. Menimme kuitenkin todella pitkät loppukäynnit, joten taluttelin vain hetken lenkin jälkeen. Huomenna sitten jotain kevyttä kävelyä maastakäsin, ettei mee liian rankaksi yht'äkkiä.
Tänään kyllä taas huomasin senkin, miten täydellä sydämellä Manta tekee kaiken. Se ei meinannu uskaltaa mennä metsäpolulla semmosesta kohdasta jossa oli sulaa (vettä ja jäätä), se yritti kovasti mut aina tyssäs siihen viereen. Istuun sit vaan rauhallisena selässä, höpöttelin sille ja annoin kevyesti pohkeita niin sitte se rohkaisi mielensä ja meni hienosti siitä yli. Maastokaverikin sanoi, että Mantalla oli niin suloinen viaton ilme kun se yritti kovasti kerätä rohkeutta. Kentälläki harjoitellessa se kovasti yrittää, vaikka ei aina oikein meekkään. On se niin ihana <3
Kävin antamassa aamusapuskat ja päästämässä ponit ulos, käväsin muutaman tunnin tirsoilla ja syömässä, annoin klo 13 päiväheinät, odottelin että maastokaverit tulee ja joskus ennen kolmea lähdettiin lenkille. Lenkin jälkeen hoidin Mantaa ja aloin sen jälkeen siivota karsinoita, vaihtaa vesiä ja säkittämään heiniä valmiiksi. Olin kotona joskus klo 20 jälkeen. Että on ollut kaikenlaista puuhaa tänään... :D
Kyllä mulla välillä meinasi kylmä hiki tulla, kun mietin että milloin tulee pukit, mutta en muista mantan pukitelleen kertaakaan. Pystyyn sillä ei ole tapana hyppiä muutenkaan. Manta oli vielä hikinen kun pääsimme tallille, joten ei muutakuin fleeceä niskaan. Menimme kuitenkin todella pitkät loppukäynnit, joten taluttelin vain hetken lenkin jälkeen. Huomenna sitten jotain kevyttä kävelyä maastakäsin, ettei mee liian rankaksi yht'äkkiä.
Tänään kyllä taas huomasin senkin, miten täydellä sydämellä Manta tekee kaiken. Se ei meinannu uskaltaa mennä metsäpolulla semmosesta kohdasta jossa oli sulaa (vettä ja jäätä), se yritti kovasti mut aina tyssäs siihen viereen. Istuun sit vaan rauhallisena selässä, höpöttelin sille ja annoin kevyesti pohkeita niin sitte se rohkaisi mielensä ja meni hienosti siitä yli. Maastokaverikin sanoi, että Mantalla oli niin suloinen viaton ilme kun se yritti kovasti kerätä rohkeutta. Kentälläki harjoitellessa se kovasti yrittää, vaikka ei aina oikein meekkään. On se niin ihana <3
Kävin antamassa aamusapuskat ja päästämässä ponit ulos, käväsin muutaman tunnin tirsoilla ja syömässä, annoin klo 13 päiväheinät, odottelin että maastokaverit tulee ja joskus ennen kolmea lähdettiin lenkille. Lenkin jälkeen hoidin Mantaa ja aloin sen jälkeen siivota karsinoita, vaihtaa vesiä ja säkittämään heiniä valmiiksi. Olin kotona joskus klo 20 jälkeen. Että on ollut kaikenlaista puuhaa tänään... :D
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)