Ensin vedimme vähän päälle tunnin lenkin selästäkäsin. Pistin Mantaa kuntoon varmaan tunnin! Kun ei kerta ollut kiire yhtikäs minnekkään, niin tein kaiken rauhassa ilman hoppua ja kiirettä. Ensin pesin ulkona Mantan jalat, varsinkin takaset, sillä laitan niihin bootsit. Sitten siirsin Mantan hoitopaikalle sisälle, kuivasin jalat ja aloin kaikessa rauhassa harjailemaan. Herranjestas sitä irtokarvojen määrää! :D Vaikka kuinka harjailin pölyt ja irtokarvat pölärillä lopuksi, ainavain oli Mantan karvoissa kiinni näitä irtonaisia. Seuraavaksi setvin Mantan harjaa, sillä se oli vähän vetänyt takkuun. Ei onneksi pahasti. Sitten putsasinkin kaviot ja virittelin bootsit. Sitten satula ja suitset ja eikun menoksi.
 |
| Tämmönen kasa tälläkertaa :) |
Jouduimme aluksi odottelemaan tallinpihalla, kun traktori lanasi tallitietä. M katsoi silmätarkkana, ettei varmasti yksikään monttu jäänyt enää tielle. Lopuksi kävelimme pikkuhiljaa eteenpäin ja traktori päästikin meidät sitten ohi, jäämällä risteykseen odottamaan (meni siis edestakaisin, kun tie oli niin karseaa). Menimme todella läheltä käynnissäolevaa traktoria, mutta M ei hötkyillyt yhtään! Jatkoimme sitten teitä pitkin, sillä metsäpolut ovat aivan varmasti vieläkin täynnä lunta. Kävelimme esimmäiset mäet ja siinä tuli käveltyä ainakin vartti, ennenkuin otin vähän ravia. Ravailimme hetkenaikaa ja otin taas käyntiin. Kävimme yhden tien lopussa kääntymässä ja lähdimme takaisinpäin. Jatkoimme kuitenkin kotiristeyksestä matkaa vielä toiseensuuntaan.
Ravailimme hiukan sielläkin, mutta pääasiassa menimme käyntiä, kun puolet matkasta mentiin asfaltilla. Maisemat ovat kivat, kun on omakotitaloja ihan tien vieressä ja lempikohtani on erään vanhan kartanon piha-alue, josta menemme läpi. Tunnelma on aivan ihanan vanhanaikainen ja piha on hienosti hoidettu. Kartanon pihasta jatkoimme läpi pienen alamäen, joka kaartuu oikealle. Siellä M meinasi saada pienet hepulit, kun joku ukkeli siellä teki jtn rakennusjuttuja. Pressut heilui, kaikenmaailman levyjä siirreltiin eripaikkoihin ja olihan siellä muutakin melua ja melskettä.
Jatkoimme siitä vielä hetkenmatkaa ja kohtasimme vanhan kaverimme; erään talon haukkuvan koiran :D Yhden talon pihassa lapsi ilahtui meidät nähdessään. Siitä aikapian käännyimme jälleen takaisin. Meidän maastoilu on nyt siis hiukan tällaista, kun metsäreitit vielä lumisia, enkä mielelläni jatka tätä "maisemareittiä" pidemmälle, sillä siellä olemme meinanneet molemmat saada kunnon hermoromahdukset idioottiautoilijoiden takia... Sääli, sillä maisemat ovat ihanat! On niin hauska, kun voi valita, meneekö talliristeyksestä vasemmalle, eli ihmistenilmoille vai oikealle, jolloin pääsee metsien ja peltojen ihanan rauhoittavaan ympäristöön (oikealle mennessä kohtaa vähemmän myös autoja, harmi vain, ettei siellä nyt pääse jatkamaan oikein mihinkään noitten lumien takia). Kesällä sitten pääsee niin, että voi kiertää 7 km lenkin, missä yhdistyy nuo molemmat maisemat. :D Bisajärvellä on aivan ihana myös käydä, todella kaunis paikka. Siellä on PAKKO päästä käymään, ennenkuin muutamme tallia.
Kävelimme asfalttiosuuden ja hiekkatieosuudella taas ravailimme hetken. Yht'äkkiä sain loistoidean, kokeilen osaako M vielä nostaa laukkaa, vai tuleeko jättipukki, joka minun osaltani jo kerran melkein vuosi sitten päättyi ilmalentoon :D Ollaanhan me toki hanges laukkailtu ja siellä harjoiteltiinki laukannostoa, ku ei oo ainakaan kova alusta tippua. No otin ensin Mantan raville, annoin laukkapohkeet ja sanoin samalla "laukka" niin hienosti nousi! Eikä yhtään pukittanu! Rytmi kuulosti melkoisen nopealta, että eiköhän melkoisen nelitahtista tuo laukka ole, mutta ainahan sitä voi myöhemmin yrittää korjailla paremmaksi. Pääasia, että osaa nyt tuon laukan nostaa! Laukkailtiin sitten varmaan 500-600 m verran yhteensä ja otin käyntiin. Kävelimme sitten jonkun 15 min kotiin. Oli kyllä aivan loistava fiilis tuon jälkeen! Vaikka aloitettiinki laukka kotiinpäin, jatkoimme silti talliristeyksen ohi erisuuntaan vielä hyvänmatkaa, ennenkuin otin käyntiin. M ei ole koskaan lähtenyt käsistä, vaikka kotiinpäin oltaisiin mentykin vähän nopeammassa tempossa.
Kun tulimme tallille, huomasin Mantan hiukan hionneen kaulanalta, satulavyön ja satulankohdalta, mutta karva oli enää vain hiukan nihkeää, kun sitä kokeilin. Oli siis pieni hikikin tullut pintaan. Ei huono ollenkaan! Riisuin sitten satulan, suitset ja takajalan bootsit ja annoin muutaman korpun kiitokseksi mahtavasta maastoretkestä.
Käytiin sit vielä isän kanssa joku 4 h myöhemmin viel taluttelemassa 50 minuuttia. Mentiin "maisemareittiä" ;)
