Mantan pieni hyppytreeni

Päätinkin tänään hypyttää Mantaa. Juoksuttelin eka normaalisti kaikki askellajit läpi molempiin suuntiin ja hinasin pienen esteen kentän toiselle pitkälle sivulle. Esteessä ei ole korkeita tolppia, joten se ei haittaa, vaikken Mantaa päästäkkään täysin irtona. En ole uskaltanut sen jälkeen, kun ne tulivat H:n kanssa kentänaidoista läpi. Toki Manta on nyt niin paljon rauhoittunut, että on langat pysyneet ehjinä.

Menimme ensin kävellen sen n. 40 sentin pystyesteen yli, molemmista suunnista. Sen jälkeen otin ympyrällä kierroksen verran ravia, nostettiin laukka, siirryttiin kokouralle ja ohjasin esteelle.
Ensimmäisellä kerralla Manta pysähtyi pienen matkan päähän esteestä, mutta pyysin sitä jatkamaan ja Manta nostikin ravin ja hyppäsi hienosti yli.
Toisella kerralla sama kuin ekalla.
Kolmannella kerralla Manta meni pysähtymättä ja laukassa, mutta selvästi se vähän vielä epäröi.
Neljännellä kerralla Manta meni epäröimättä yli. Käveltiin hetki ja vaihdettiin suuntaa

Oikeaan kierrokseen otimme taas sen ympyrän verran ravia, sitten laukalla kokouralle ja ohjasin esteelle. Manta meni epäröimättä yli, joten jatkoimme suoraan uudelle kierrokselle. Menimme kokonaisuudessaan kolme kierrosta putkeen oikealle, eikä Manta epäröinyt yhdelläkään kertaan. Siihen olikin hyppelyt sitten mukava lopettaa. Ei muutakuin jäähdyttelyt.
Olen Mantasta todella ylpeä, se hyppäsi todella hienosti ja vaikka se ekoilla kerroilla pysähtyikin, niin se meni silti hienosti yli.
Pistin myös merkille, että Manta osasi ajoittaa hyvin hyppynsä. Se ei myöskään kertaakaan kolauttanut jalkojaan esteeseen. Mantasta huomasi heti, että se piti hommasta, korvat hörössä ja aivan innoissaan hyppeli miniesteen yli. Pitääkin ottaa tavaksi, että kerran viikossa se saisi loikkia. Selkään en uskalla kyllä vielä mennä, hypellään nyt muutamat kerrat tällä tyylillä ensin.

Manta löysi uuden miehen.

Manta siis on nyt löytänyt uuden miehen itselleen. Oli ilmeisesti Manta kannellut "reppuselässä" tätä herrasmiestä. Sen pysty kyllä päätellä kyljistäkin.. Ei onneksi mitään haavoja, mutta jänniä jälkiä kuitenkin. Eiköhän tuo vaihe ohi mene, kun kiima loppuu. Jollei mene, niin täytyy varmaan laittaa sitten eri paikkoihin. Toivottavasti ei tarvitsisi, kun niillä on muuten menny laumana todella mukavasti. Selkäänhyppiminen on alkanut selvästi vasta tänään, kun ei noita jälkiä ole ennemmin ollut. Manta ei ollut moksiskaan vaikka tökin ja tunnustelin sen kyljet läpi. Jotenka seuraillaan...

Juoksuttelinkin vaan eilen ja tänään Mantaa. Miksu otti Mantan laukkaamisesta videonkin, mutta saa nähdä koska saan sen omalle koneelle. Manta ravaili ja laukkaili innoissaan, oli selvästi potkua tallella, muttei ollut kuitenkaan mitenkään vallaton. Manta on rauhoittunut todella paljon. Taitaa olla tuo tiivis ja pieni porukka Mantalle paras. Huomenna ois tarkoitus päästä selkään tekemään jotain pientä. Viikonloppuna haluaisin kokeilla taas hypyttää pienellä esteellä. Pitää kysyä joku avuksi, niin homma on vähän helpompaa.

Huomenna pitäisi käydä Ikeassa ostamassa semmoinen pieni kaksiportainen jakkara. Kun tallilla ei tällähetkellä oikein ole mitään tukevaa, tarpeeksi korkeaa ja helposti siirreltävää jakkaraa, niin selkäänmeno käy välillä vähän mielenkiintoiseksi.

Turhaa höpinää.

Kauhea hinku hevosenselkään! Mantalla tosiaan kävi raspaaja keskiviikkona ja päätin antaa sen oleskella ilman mitään vempeleitä suussa - ainakin loppuviikon. Kävin tänään taas moikkaamassa Mantaa ja kun hain sen talliin, niin ilmeisesti se oli juuri herännyt joltain päivätorkuilta, näytti meinaan aivan siltä, et se nukahtaa ihan varmasti pystyyn. Harjailin ja hoidin samalla sen paukamat, kun nuo pirulaiset sitä syövät kaulasta niin kauheasti. Tungin paukamiin hööksistä ostettua, tervalta tuoksuvaa salvaa ja suihkuttelin muualle Dr. Repeliä. Manta on tänä kesänä antanut suihkutella ötökkämyrkyt suoraan karvaan, eikä ole enää tarvinnut sieneen tai harjaan suihkutella. Toki päähän en suihkuttele, vaan levitän sienellä. Muistan hyvin, kun ei ollut mitään jakoa, että olisi suoraan arvon rouvaan suihkuteltu. Semmoiset steppiesitykset piti ja meni edestakaisin, vaikka olisi ollut molemmilta puolilta kiinni. Että jotain edistystä sentään tässäkin kahdessa vuodessa on tullut.

Huomenna ajattelin kokeilla sitä meidän aivan upouutta ratsastusvyötä ja mennä kentällä. Ihan leppoisasti, kun on taas vaihteeksi (!) oltu kevyemmällä liikutuksella. Jos vähän vääntelis erilaisia teitä, ottais käynti - ravi - käynti siirtymisiä ja lopuks menis vaikka pienen kävelyn teitä pitkin. Sound's like a plan.

Nyt saa haaveilut riittää.

Tämän kuun alussa tuli vuosi siitä, kun Manta muutti pois Vantaalta. Kun miettii, mitä olen vuodessa saanut aikaiseksi, niin lista jääkin hyvin tyngäksi. Kun miettii tätä vuotta, niin en ole suoraansanoen saanut mitään järkevää aikaiseksi. Tämä koskee niin yksityiselämääni, kuin hevoskuvioitakin. Tätä tunnetta voisi kuvailla sillä, kuin olisin vain ollut jossain kuplassa vuodenverran, enkä ole tehnyt mitään järkevää. Siis vain leijunut päivästä toiseen.

Nyt siihen on kuitenkin tulossa muutos.

Nyt viimeistään aion ottaa itseäni niskasta kiinni. Nyt tässä on jo vuosi leijuttu ilman mitään päämäärää, ilman mitään järkeviä tavoitteita tai suunnitelmia. On tässä vuodessa ollut omat ylä- ja alamäkensäkkin (lähinnä alamäkiä..), mutten muista milloin viimeksi oisin ollut näin "tuuliajolla".

Olen tässä viimeviikkoina pohdiskellut kovasti, miten saataisiin uutta pontta Mantan kanssa tähän yhdessätoimimiseen. Haluaisin jotain muutakin, kuin vaan puskasta toiseen köpöttelyä. En nyt siis tarkoita mitään kilpakenttiä, ne eivät ainakaan toistaiseksi kiinnosta vieläkään, mutta haluaisin kovasti kehittää Mantaa ja siinä samalla myös itseäni. Haluaisin alkaa käydä tunneilla Mantan kanssa. Olisi hienoa päästä jonkun valvovan silmän alle, pitkästä aikaa. On muutenkin tuntunut, että tässä yhdessä vuodessa se "the touch" on jotenkin päässyt ratsastuksessa katoamaan ja meno on ollut aikalailla kummallista.
Ajattelin kokeilla kunnolla Mantan irtohypytystä (hypytin sitä viimeksi kolmisen viikkoa sitten pienellä esteellä ja meni hienosti ja oikealla tekniikalla yli). Tahtoisin itsekkin päästä sillä joskus hyppäämään pieniä esteitä.

Olen myös alkanut uudelleen pohtia lisäkoulutushaaveitani. Pohdin jo parivuotta sitten, että haluaisin opiskella lisää, mutta silloin asiat tyssäsivät vähän kaikennäköisten seikkojen vuoksi. Nyt olenkin päättänyt, että haaveilu loppuu ja aion hakea AMK:hon ensi syksynä. Aion muutenkin laittaa elämäni kuntoon, yksityiselämästäni lähtien.


Että tässä on taas tavoitetta kerrakseen. :)

Tähän loppuun vielä pari kuvaa tiistailta:

Mitäköhän ne jonottaa?

"Onko kaveri kaikki ok?"