Jes! Tiet olivat loskaiset, joten oli todella hyvä sauma käydä kävelemässä. Ei tarvittu minkäännäköisiä bootseja, kun manta läiskytteli menemään. Siitä kyllä huomasi heti, miten se nautti päästessään vähän muuallekkin, kuin vaan tarhaan kinttuja oikomaan. Taluttelin siis, en mennyt selkään. Kävelimme teitä pitkin n. 50 minuuttia ja aika hyvin alkoikin jo hämärtää, kun tulimme tallin pihaan. Toki olin varautunut siihen, että innostutaan kävelemään pidempi lenkki ja pimeä kerkeää tulla, joten puin heijastimia niin Mantalle, kuin itsellenikin ja otin vielä otsalampun varmuuden vuoksi mukaan. Olen oikea fanaatikko tällaisissa asioissa. Välillä saatan laittaa heijastinloimen, heijastinliivin ja otsalampun kypärään, vaikka tietäisinkin ettei pimeä kerkeä tulla. No ainakaan kukaan pässi ei voi väittää, ettei muka näyttäisi liikenteessä. ;D
Kävelyn jälkeen harjailin vielä Mantaa kunnon karvanlähdön toivossa, mutta ei.. Talviturkki on tiukasti kiinni. Kyllähän siltä sieltä täältä karvaa lähtee, mutta ei samallalailla, kuin tallikaveriltaan joka oli vielä kuukausi sitten melkein samanlainen mammutti. No.. pikkuhiljaa. ;) Odotan todella innolla, että tuo siperiaturkki vaihtuisi silkkitakkiin ja olisi kesä.
maanantai 19. maaliskuuta 2012
sunnuntai 18. maaliskuuta 2012
Kevätaurinko lämmittää
Herranjestas, että olen poikki! Olin aamulla joskus 8 aikoihin ruokkimassa hevoset ja juttelin pitkät pätkät toisen hevosenomistajan kanssa, joka tuli hoitelemaan hevostaan. Päätin kuitenkin siivota karsinat vasta päiväruokinnan jälkeen, kun tulevat kuitenkin sisälle. Ovatpahan sitten täysin puhtaat, kun illalla tulevat sisälle. :D
No kävin sitten kotona syömässä ja menin takaisin tallille. V:n vuokraaja olikin tullut tallille ja totesimme yksissätuumin, että tiet ovat vieläkin aivan liian liukkaat. Tosiaan, kun meidän tallilta et paljoa pihaa pidemmäs pääse, ellet mene ensin aivan hirveän pitkää ja jyrkkää alamäkeä alas ja melkein heti perään jyrkkää ylämäkeä ylös. Vielä kun alamäen jyrkimpään osuuteen ei auringonvalo tahdo osua, niin ties kuinka kauan sulamisessa kestää.. Otin hevoset sisälle syömään päiväheinät (yksi hevonen saa enemmän kuin muut, siksi). Sen jälkeen sain kuningasidean, että lähdemme katsomaan polun, jolla voisi kiertää nämä kaksi kammottua mäkeä. Yhden hevosen omistaja oli käynyt siellä joskus loppusyksystä ja sanoi, että siellä olisi moottorisahalle töitä. Päätettiin mennä tsekkaamaan sitten aivan omin silmin. Ryteikköosuudella ei ollut kuin ehkä yksi paikka, mihin tarvitsee moottorisahaa, mutta seiskakilsanlenkin metsäosuudelle tarvitsi varmaan 4-5 eri kohtaan. Metsässä oli ihan hirveästi lunta ja upposin varmaan miljoona kertaa polviani myöten.
Kun tulimme takaisin tallille kello oli jo kaksi, olimme siis olleet 1,5 tuntia metsässä tarpomassa hangessa! L, joka on todella hidas syömään, oli ainakin tälläkertaa rauhassa saanut syödä lounaansa. ;) Päästin hepat ulos jossa saivat vielä imuroida n. 1 kilon verran heinää per naama. Siivosin vielä karsinat, pesin vesiastiat ja pistin iltaheinät valmiiksi. Sitten lähdinkin taas kotiin.
Lopuksi lisään, että Manta tulee vaihtamaan varmaan kuukauden parin sisällä tallipaikkaa, sillä muutan Järvenpäähän viimeistään huhtikuun lopulla. Kuljen kuitenkin töissä kesäkuun loppuunasti Vantaalla, joten periaatteessa ei Mantan muutolla ole mitään kauheaa kiirettä. Olen kuitenkin aloittanut jo etsinnät ja kävin katsomassakin yhtä paikkaa kaverini kanssa.
Nyt on pakko päästä nukkumaan, huomenna aamuvuoroon töihin :s
No kävin sitten kotona syömässä ja menin takaisin tallille. V:n vuokraaja olikin tullut tallille ja totesimme yksissätuumin, että tiet ovat vieläkin aivan liian liukkaat. Tosiaan, kun meidän tallilta et paljoa pihaa pidemmäs pääse, ellet mene ensin aivan hirveän pitkää ja jyrkkää alamäkeä alas ja melkein heti perään jyrkkää ylämäkeä ylös. Vielä kun alamäen jyrkimpään osuuteen ei auringonvalo tahdo osua, niin ties kuinka kauan sulamisessa kestää.. Otin hevoset sisälle syömään päiväheinät (yksi hevonen saa enemmän kuin muut, siksi). Sen jälkeen sain kuningasidean, että lähdemme katsomaan polun, jolla voisi kiertää nämä kaksi kammottua mäkeä. Yhden hevosen omistaja oli käynyt siellä joskus loppusyksystä ja sanoi, että siellä olisi moottorisahalle töitä. Päätettiin mennä tsekkaamaan sitten aivan omin silmin. Ryteikköosuudella ei ollut kuin ehkä yksi paikka, mihin tarvitsee moottorisahaa, mutta seiskakilsanlenkin metsäosuudelle tarvitsi varmaan 4-5 eri kohtaan. Metsässä oli ihan hirveästi lunta ja upposin varmaan miljoona kertaa polviani myöten.
Kun tulimme takaisin tallille kello oli jo kaksi, olimme siis olleet 1,5 tuntia metsässä tarpomassa hangessa! L, joka on todella hidas syömään, oli ainakin tälläkertaa rauhassa saanut syödä lounaansa. ;) Päästin hepat ulos jossa saivat vielä imuroida n. 1 kilon verran heinää per naama. Siivosin vielä karsinat, pesin vesiastiat ja pistin iltaheinät valmiiksi. Sitten lähdinkin taas kotiin.
Lopuksi lisään, että Manta tulee vaihtamaan varmaan kuukauden parin sisällä tallipaikkaa, sillä muutan Järvenpäähän viimeistään huhtikuun lopulla. Kuljen kuitenkin töissä kesäkuun loppuunasti Vantaalla, joten periaatteessa ei Mantan muutolla ole mitään kauheaa kiirettä. Olen kuitenkin aloittanut jo etsinnät ja kävin katsomassakin yhtä paikkaa kaverini kanssa.
Nyt on pakko päästä nukkumaan, huomenna aamuvuoroon töihin :s
tiistai 13. maaliskuuta 2012
Yksi uusi ongelma ratkottavana
Olivat hepat sitten tallinpihalla vastassa, kun mentiin tekemään isäni kanssa iltatallia. Mikä kumma siinä on, että ovat ruvenneet ryysäämään lankojen läpi?
En usko, että välttämättä Manta olisi pelkästään ns. "pääpiru", sillä olihan K, V ja L tulossa läpi silloin sunnuntainakin, vaikka Manta oli turvallisesti omassa karsinassaan. Jotain hämärää tässä on, sillä eivät ole ennemmin tehneet tämmöistä. No tallinpitäjä lupasi tehdä huomenna puuportin ja vähän vahtia tuota menoa. Jos vielä jatkuu, niin pitänee jättää Manta kokeeksi sisään ja katsoa, rauhoittuuko meno tarhassa. Todella inhottavaa miettiä päivällä, ovatkohan hevoset aitojen sisäpuolella vai jossainpäin itä-vantaata... Kumma homma, miten hevosilla oli oikein hinku sisälle omiin karsinoihinsa, vaikka oli vielä aivan valoisaa, kello vähän yli kuusi vasta. No avasimme vain ovet ja koko orkesteri hajaantui omiin yksiöihinsä. Heinät saivat kuitenkin vasta vähän ennen kahdeksaa.
Tiet olivat taas niin pirun liukkaan näköiset, ettei lähdetty tuonne hämärtyvään iltaan liukastelemaan. Tyydyin vain harjailemaan ja otin vähän kuvia varusteista, jos joskus tekisi vaikka jonkinnäköisen varustepostauksen.
Saas nähdä millainen ratkaisu tuohon ralliin keksitään...
En usko, että välttämättä Manta olisi pelkästään ns. "pääpiru", sillä olihan K, V ja L tulossa läpi silloin sunnuntainakin, vaikka Manta oli turvallisesti omassa karsinassaan. Jotain hämärää tässä on, sillä eivät ole ennemmin tehneet tämmöistä. No tallinpitäjä lupasi tehdä huomenna puuportin ja vähän vahtia tuota menoa. Jos vielä jatkuu, niin pitänee jättää Manta kokeeksi sisään ja katsoa, rauhoittuuko meno tarhassa. Todella inhottavaa miettiä päivällä, ovatkohan hevoset aitojen sisäpuolella vai jossainpäin itä-vantaata... Kumma homma, miten hevosilla oli oikein hinku sisälle omiin karsinoihinsa, vaikka oli vielä aivan valoisaa, kello vähän yli kuusi vasta. No avasimme vain ovet ja koko orkesteri hajaantui omiin yksiöihinsä. Heinät saivat kuitenkin vasta vähän ennen kahdeksaa.
Tiet olivat taas niin pirun liukkaan näköiset, ettei lähdetty tuonne hämärtyvään iltaan liukastelemaan. Tyydyin vain harjailemaan ja otin vähän kuvia varusteista, jos joskus tekisi vaikka jonkinnäköisen varustepostauksen.
Saas nähdä millainen ratkaisu tuohon ralliin keksitään...
maanantai 12. maaliskuuta 2012
Sähköexpertti paljastettu?
Menimme isäni kanssa tälläkertaa aikaisemmin, kuin yleensä iltatallia tekemään. Ihan vain sen vuoksi, jos hevoset ovatkin päättäneet, että porttien särkeminen on hassunhauska juttu. En tosiaan haluaisi lähteä jostakin kauempaa heppoja pyydystelemään :D
No söin sitten eväitä autossani tallin etupihalla ja höpöttelin isäni kanssa. Pian huomasin, miten Manta tuli tallinnurkantakaa näkyviin ja tietenkin kaverit perässä. Onneksi "kuja" oli suljettu, olivat siis kulkuväylällä, mitä pitkin tulevat talliin, eivät siis päässeet mihinkään itsekseen meuhkaamaan. Mantan ilme oli just sellanen "DAMN IT, lisää lankoja!", kun nurkalta tuli esiin ja kun säntäsin sinnepäin, niin kääntyivät ja lähtivät löntystämään takaisin tarhaan, niinkuin eivät olisi koskaan mitään tehneetkään. No päästimme sitten hevoset samalla sisälle. Heiniä en niille laittanut karsinoihin, etteivät luule, että saavat murtautua tarhasta pihalle ja pääsevät aikaisemmin sisälle syömään. Kello oli alle seitsemän siinä vaiheessa, joten saivat ne illallista odottaakkin yli puolituntia.
Tiet olivat tänään jäässä, joten kinttujen taittamisen pelossa, emme lähteneet tänään lenkille. Otin kuitenkin rouvan harjaukseen käytävälle, kun kello oli vasta niin vähän. Karvanvaihto ei ole vielä täydessä vauhdissa, ei siis lähde aivan mahdottomasti, paitsi ehkä jaloista. No kyllä Manta vielä kerkeää silkkitakkiin vaihtaa ennen kesää. :D Tuo talvikarva on meinaan ollut todella mahtava, että varmasti moni luulisi mammutiksi.
Setvin pitkästä aikaa kunnolla harjan ja hännän. En niitä siis ylenpalttisesti selvittele, etteivät Mantan mahtavat jouhet kovin katkeilisi. Tottakai, jos rupeaa näyttämään joltakin rastapeikolta, otan showshinen yhteen ja harjakamman toiseen kouraan. Mahtava tukka tuolla otuksella kyllä on, ei todellakaan mikään ohut luikero. Otsatukka saisi kyllä kasvaa enemmän. En ole siihen koskenut ollenkaan, mutta tuntuu ettei se kasva tuon pidemmäksi. :o
Toivottavasti aurinko paistaisi huomenna ja tekisi tien samanlaiseksi kuin sunnuntaina, niin pääsisi kävelemään :)
No söin sitten eväitä autossani tallin etupihalla ja höpöttelin isäni kanssa. Pian huomasin, miten Manta tuli tallinnurkantakaa näkyviin ja tietenkin kaverit perässä. Onneksi "kuja" oli suljettu, olivat siis kulkuväylällä, mitä pitkin tulevat talliin, eivät siis päässeet mihinkään itsekseen meuhkaamaan. Mantan ilme oli just sellanen "DAMN IT, lisää lankoja!", kun nurkalta tuli esiin ja kun säntäsin sinnepäin, niin kääntyivät ja lähtivät löntystämään takaisin tarhaan, niinkuin eivät olisi koskaan mitään tehneetkään. No päästimme sitten hevoset samalla sisälle. Heiniä en niille laittanut karsinoihin, etteivät luule, että saavat murtautua tarhasta pihalle ja pääsevät aikaisemmin sisälle syömään. Kello oli alle seitsemän siinä vaiheessa, joten saivat ne illallista odottaakkin yli puolituntia.
Tiet olivat tänään jäässä, joten kinttujen taittamisen pelossa, emme lähteneet tänään lenkille. Otin kuitenkin rouvan harjaukseen käytävälle, kun kello oli vasta niin vähän. Karvanvaihto ei ole vielä täydessä vauhdissa, ei siis lähde aivan mahdottomasti, paitsi ehkä jaloista. No kyllä Manta vielä kerkeää silkkitakkiin vaihtaa ennen kesää. :D Tuo talvikarva on meinaan ollut todella mahtava, että varmasti moni luulisi mammutiksi.
Setvin pitkästä aikaa kunnolla harjan ja hännän. En niitä siis ylenpalttisesti selvittele, etteivät Mantan mahtavat jouhet kovin katkeilisi. Tottakai, jos rupeaa näyttämään joltakin rastapeikolta, otan showshinen yhteen ja harjakamman toiseen kouraan. Mahtava tukka tuolla otuksella kyllä on, ei todellakaan mikään ohut luikero. Otsatukka saisi kyllä kasvaa enemmän. En ole siihen koskenut ollenkaan, mutta tuntuu ettei se kasva tuon pidemmäksi. :o
Toivottavasti aurinko paistaisi huomenna ja tekisi tien samanlaiseksi kuin sunnuntaina, niin pääsisi kävelemään :)
sunnuntai 11. maaliskuuta 2012
Sunnuntairatsastaja vs. Sunnuntaiautoilijat
Ne, ketkä ei jaksa avautumista lukea, skipatkaa viivojen sisäpuolella oleva teksti.
*------------------*
Voi hyvää päivää noita teidenritareita! On se nyt ******** kumma homma, kun ei ymmärretä sitä tosiasiaa, että tiellä voi olla muitakin liikenteessä! Onko ihmisiltä maalaisjärki kadonnut kokonaan? Vai johtuuko tuo "omistan euroopan" käytös sairaalloisesta idiotismista, joka on vaaraksi hänelle itselleen, hevoselle ja ratsastajalle ja mahdollisesti vielä muillekkin tielläliikkujille? Alkaa nykyään verenpaine nousta miljoonaan, kun ajattelenkaan maastoilua. Ja koska tallillamme ei kunnollista kenttää ole, niin liikuttaminen pääsääntöisesti tapahtuu näitten arvon herra/rouva kusipäiden keskellä. Pitää ilmeisesti ruveta laittamaan taskut täyteen kiviä, kun lähtee maastoon Voi ***** sanon minä!
*------------------*
Tulin taas tallille joskus puoli neljän aikoihin ja annoin hevosille päiväheinät nro 2. Saavat heinää siis 4 krt päivässä;
2 kg aamulla n. klo 6-7
2 kg päiväheinä nro 1 n. klo 11-12
1 kg päiväheinä nro 2 n. klo 15-16
4 kg illalla verkkoon n. klo 19-21 (riippuu iltatallintekijästä, itse annan klo 20-21 välissä)
Otin siis Mantan sisälle syömään ja kavereille heitin sapuskat ulos. Annoin Mantan syödä kaikessa rauhassa, tehden muita hommia. Jonkun puolentunnin päästä M oli saanut syötyä viimeisetkin heinänkorret ja otin sen käytävälle harjaukseen. Manta on näköjään pikkuhiljaa vaihtamassa siperialaista talviturkkiaan pois, kun karvaa lähti jo ihan mukavasti. Laitoin sitten satulan ja suitset ja päätin laittaa jalkoihin heijastimet. Laitoin itse sitten heijastinliivin päälle ja otsalampun kypärään, jos vaikka jostainsyystä hämärä yllättäisi, ettei aivan pimeänä liikuta. Bootseja en laittanut ollenkaan, sillä arvelin näppärän rouvan selviävän ilmankin :) Sitten läksimme matkaan.
Talutin ekat kaksi mäkeä ihan testiksi miten se Manta tolpillaan pysyy. Hyvin näytti pito löytyvän ja tasapaino toimivan. Hyppäsin toisen mäen jälkeen kyytiin ja jatkoimme matkaa teitä pitkin, kun ei Mantaparkaa viitsinyt tonne 2 m suojalumeen laittaa kroolaamaan. Sää todellakin suosi ja oli mitä ihanin. Aurinko paistoi, eikä edes tuullut. Lähdimme tälläkertaa tietä erisuuntaan kuin normaalisti, koska vaihtelu virkistää. :)
No jonkun 40 minuuttia käveltyämme tulimme lakialle (tien kummallakin puolella peltoja, joissa nyt talvella menee hiihtäjiä) ja kummallinen trafiikki tuli aivan yht'äkkiä. Tie oli suurien penkkojen takia aika kapea, mutta kiltisti menimme niin reunaan kuin suinkin mahdollista. Nämä kolme autoa osasivat kohdata meidät hienosti hiukan nopeutta tiputtaen. Jatkoimme sitten eteenpäin ja kuulin takaatani autonääntä. Kurkkasin olkani yli ja näin jonkun painelevan varmaan 60 km/h meitä kohti! No tie oli sitten kapeampi, mentiin todella reunaan ja voi hemmetti, Mantan oikea takanen upposi melkein kintereeseen asti lumenalla olevaan ojaan! Sydänparkani hyppäsi valehtelematta kurkkuun asti! Yhtään vauhtiaan hiljentämättä, tämä ääliö sitten kaahasi meidän ohi juuri ja juuri puolenmetrin päästä. Onneksi M ei piitannut mitään koko jupakasta. Nätisti vaan nosti takasensa tielle, eikä välittänyt tästä aivottomasta kaaharipellestä ja hänen romunissanistaan. Luojankiitos M on suhteellisen kylmähermoinen rouva. Lisään vielä, että jos tämä autoilija ei mukamas meitä nähnyt, niin kaahatkoon optikolle ostamaan silmälasit!
Jatkoimme sitten hetkenmatkaa vielä lenkkiä ja käännyimme kotiinpäin. Menimme pidemmän kautta kotiin ja kohtasimme toisen tälläkertaa ystävällisemmän kaahailijan. Tämä tuli mutkantakaa aikamoista nopeutta, mutta meidät nähdessään pysäytti autonsa kohtauspaikalle ja antoi meidän tulla ilman verenpaineennousua ohi. Ihmettelin kuitenkin autoilijan nopeutta, sillä tiellä nimittäin mahtuu nipinnapin kaksi autoa ohittamaan toisensa ja kuitenkin tämä tuli mutkantakaa. Eikö sitä yhtään pelottanut, jos joku tulee mutkassa vastaan? :O No mutta kuitenkin, tallille ei ollut enää pitkä matka ja päätin ratsastaa aivan tallinpihaan asti, sillä ajattelin sen karsean mäen olevan paljon kivempi mennä ylös, kuin alaspäin. Pysyihän Manta kuitenkin hienosti pystyssä sen alaspäinkin mentäessä. ;) Lenkin kesto oli n. 1 h 20-30 min. Tallille tultaessa hoidin normaalisti, riisuin kamat ja harjailin pehmeällä harjalla. Oli pakko palkita rouva muutamalla korpullakin ;) Pistin Mantan sen jälkeen karsinaan.
Iltatallintekijän kanssa pihalla tupakoidessamme alkasimme kuuntelemaan ihmeissämme, miten hevoset laukkasivat tarhassa. Talli oli välissä ja kurkkasin nurkantaakse. Hevoset olivat jo melkein juoksemassa taas langanläpi! Menin sitten rauhallisesti kävellen portille ja aloin puhelemaan kaikenlaista jonninjoutavaa, että rauhoittuisivat. Tallintekijä säntäsi laittamaan pienet nokareet heinää karsinoihin ja laittoi kujan kiinni, että saisin päästää hevoset sisään. Tarhassa oli melkoinen meno! K ajoi kahta muuta pois eikä antanut niiden tulla lähellekkään porttia. No sain aika nopeasti päästää kahjot talliin rauhoittumaan. Mitä ihmettä oikein tapahtuu? Olisi todellakin kiva tietää... No pesin enää vain Mantan harjat ja lähdin kotia kohti.
*------------------*
Voi hyvää päivää noita teidenritareita! On se nyt ******** kumma homma, kun ei ymmärretä sitä tosiasiaa, että tiellä voi olla muitakin liikenteessä! Onko ihmisiltä maalaisjärki kadonnut kokonaan? Vai johtuuko tuo "omistan euroopan" käytös sairaalloisesta idiotismista, joka on vaaraksi hänelle itselleen, hevoselle ja ratsastajalle ja mahdollisesti vielä muillekkin tielläliikkujille? Alkaa nykyään verenpaine nousta miljoonaan, kun ajattelenkaan maastoilua. Ja koska tallillamme ei kunnollista kenttää ole, niin liikuttaminen pääsääntöisesti tapahtuu näitten arvon herra/rouva kusipäiden keskellä. Pitää ilmeisesti ruveta laittamaan taskut täyteen kiviä, kun lähtee maastoon Voi ***** sanon minä!
*------------------*
Tulin taas tallille joskus puoli neljän aikoihin ja annoin hevosille päiväheinät nro 2. Saavat heinää siis 4 krt päivässä;
2 kg aamulla n. klo 6-7
2 kg päiväheinä nro 1 n. klo 11-12
1 kg päiväheinä nro 2 n. klo 15-16
4 kg illalla verkkoon n. klo 19-21 (riippuu iltatallintekijästä, itse annan klo 20-21 välissä)
Otin siis Mantan sisälle syömään ja kavereille heitin sapuskat ulos. Annoin Mantan syödä kaikessa rauhassa, tehden muita hommia. Jonkun puolentunnin päästä M oli saanut syötyä viimeisetkin heinänkorret ja otin sen käytävälle harjaukseen. Manta on näköjään pikkuhiljaa vaihtamassa siperialaista talviturkkiaan pois, kun karvaa lähti jo ihan mukavasti. Laitoin sitten satulan ja suitset ja päätin laittaa jalkoihin heijastimet. Laitoin itse sitten heijastinliivin päälle ja otsalampun kypärään, jos vaikka jostainsyystä hämärä yllättäisi, ettei aivan pimeänä liikuta. Bootseja en laittanut ollenkaan, sillä arvelin näppärän rouvan selviävän ilmankin :) Sitten läksimme matkaan.
Talutin ekat kaksi mäkeä ihan testiksi miten se Manta tolpillaan pysyy. Hyvin näytti pito löytyvän ja tasapaino toimivan. Hyppäsin toisen mäen jälkeen kyytiin ja jatkoimme matkaa teitä pitkin, kun ei Mantaparkaa viitsinyt tonne 2 m suojalumeen laittaa kroolaamaan. Sää todellakin suosi ja oli mitä ihanin. Aurinko paistoi, eikä edes tuullut. Lähdimme tälläkertaa tietä erisuuntaan kuin normaalisti, koska vaihtelu virkistää. :)
No jonkun 40 minuuttia käveltyämme tulimme lakialle (tien kummallakin puolella peltoja, joissa nyt talvella menee hiihtäjiä) ja kummallinen trafiikki tuli aivan yht'äkkiä. Tie oli suurien penkkojen takia aika kapea, mutta kiltisti menimme niin reunaan kuin suinkin mahdollista. Nämä kolme autoa osasivat kohdata meidät hienosti hiukan nopeutta tiputtaen. Jatkoimme sitten eteenpäin ja kuulin takaatani autonääntä. Kurkkasin olkani yli ja näin jonkun painelevan varmaan 60 km/h meitä kohti! No tie oli sitten kapeampi, mentiin todella reunaan ja voi hemmetti, Mantan oikea takanen upposi melkein kintereeseen asti lumenalla olevaan ojaan! Sydänparkani hyppäsi valehtelematta kurkkuun asti! Yhtään vauhtiaan hiljentämättä, tämä ääliö sitten kaahasi meidän ohi juuri ja juuri puolenmetrin päästä. Onneksi M ei piitannut mitään koko jupakasta. Nätisti vaan nosti takasensa tielle, eikä välittänyt tästä aivottomasta kaaharipellestä ja hänen romunissanistaan. Luojankiitos M on suhteellisen kylmähermoinen rouva. Lisään vielä, että jos tämä autoilija ei mukamas meitä nähnyt, niin kaahatkoon optikolle ostamaan silmälasit!
Jatkoimme sitten hetkenmatkaa vielä lenkkiä ja käännyimme kotiinpäin. Menimme pidemmän kautta kotiin ja kohtasimme toisen tälläkertaa ystävällisemmän kaahailijan. Tämä tuli mutkantakaa aikamoista nopeutta, mutta meidät nähdessään pysäytti autonsa kohtauspaikalle ja antoi meidän tulla ilman verenpaineennousua ohi. Ihmettelin kuitenkin autoilijan nopeutta, sillä tiellä nimittäin mahtuu nipinnapin kaksi autoa ohittamaan toisensa ja kuitenkin tämä tuli mutkantakaa. Eikö sitä yhtään pelottanut, jos joku tulee mutkassa vastaan? :O No mutta kuitenkin, tallille ei ollut enää pitkä matka ja päätin ratsastaa aivan tallinpihaan asti, sillä ajattelin sen karsean mäen olevan paljon kivempi mennä ylös, kuin alaspäin. Pysyihän Manta kuitenkin hienosti pystyssä sen alaspäinkin mentäessä. ;) Lenkin kesto oli n. 1 h 20-30 min. Tallille tultaessa hoidin normaalisti, riisuin kamat ja harjailin pehmeällä harjalla. Oli pakko palkita rouva muutamalla korpullakin ;) Pistin Mantan sen jälkeen karsinaan.
Iltatallintekijän kanssa pihalla tupakoidessamme alkasimme kuuntelemaan ihmeissämme, miten hevoset laukkasivat tarhassa. Talli oli välissä ja kurkkasin nurkantaakse. Hevoset olivat jo melkein juoksemassa taas langanläpi! Menin sitten rauhallisesti kävellen portille ja aloin puhelemaan kaikenlaista jonninjoutavaa, että rauhoittuisivat. Tallintekijä säntäsi laittamaan pienet nokareet heinää karsinoihin ja laittoi kujan kiinni, että saisin päästää hevoset sisään. Tarhassa oli melkoinen meno! K ajoi kahta muuta pois eikä antanut niiden tulla lähellekkään porttia. No sain aika nopeasti päästää kahjot talliin rauhoittumaan. Mitä ihmettä oikein tapahtuu? Olisi todellakin kiva tietää... No pesin enää vain Mantan harjat ja lähdin kotia kohti.
perjantai 9. maaliskuuta 2012
Sekamelskaa ja ponien paimennusta
Olin päättänyt, että en mene tallille tänään, sillä olin tehnyt kaikki iltatallit ma-to, hevoset kuitenkin päättivät toisin. Kotona löhöillessäni kännykkäni alkoi soimaan ja huomasin Mantan tallikaverin omistajan soittavan. Vastasin ja ajattelin, että hän kysyy seuraa maastoon tai jotain. Väärin arvattu, hän soitti poninpyydystysapua! :D
Hän oli mennyt oman hevosensa kanssa ladossa olevaan hevosenhoitopaikkaan ja alkanut harjata. Pian hän oli havahtunut kauheaan töminään ja he saivat 3 muutakin kaveria sinne... Hevoset olivat juosseet portista läpi! Tätä ei ole tapahtunut koskaan ennemmin! Hevosemme olisivat varmaan juosseet talliin, mutta eivät päässeet, kun ladonovella oleva rouva V oli edessä. ;D Olivat sitten palloilleet naapurissa olevan autiotalon pihassa (tässä vaiheessa hän soitti minulle ja olin kotona) lähdin tallille ja jotenkin V:n omistaja oli saanut ne paimennettua takaisin tarhaan (hän soitti tässäkin vaiheessa minulle, mutta päätin mennä silti tallille. Istuin silloin jo autossa valmiina starttaamaan). Korjatessaan porttia, hevoset olivat rysäyttäneet toisesta portista läpi. (Hän soitti taas minulle ja olin saanut ajettua jo hetkenmatkaa). Tilanne oli niin koominen, että nauroin lähestulkoon pissat housuissa koko matkan tallille. Kuvittelin miltä koko homma mahtoi näyttää.
No tallille tullessani, hevoset olivat ns. "välikössä". Tarhan vieressä on siis pienempi aidattu alue, kun syksyllä vaihtelimme talliinmeno reittejä mudan vuoksi. No mutta asiasta kukkaruukkuun, saimme L ja K tarhaan, mutta M säntäsi tallin etupihalle jostain kummansyystä :D Tuli sitten takaisin ja meni välikköön palloilemaan. Välikkö on toisesta päästä suljettu, mutta manta päätti pienen epäröinnin jälkeen olla ketterä pieni rouva ja astella matalan langan yli. No tietenkin takajalkaa se ei nostanut tarpeeksi ja lanka jäi kiinni jalkaan. Lähti laukalla kujaa pitkin talliin ja yksi kujan aitatolpista räksähti poikki. Manta sai onneksi nopeasti langan pois jalastaan, on meinaan tehnyt muutaman kerran ennemminkin noita taikatemppujaan lankojen suhteen. No juoksi omaan karsinaansa pällistelemään ja laitettiin äkkiä kuja kuntoon, että saatiin L ja K talliin. Saivat sitten pikkuheinätupsut samalla.
Mietimme sitten päät kallellaa, että mikä ihme sai hevoset juoksemaan lankojen läpi. Ilmeisesti tallintekijä sai syvällisestä pohtimisesta migreenikohtauksen, sillä hän joutui istumaan pimeässä satulahuoneessa silmät kiinni, että päässä oleva jyskytys olisi jotenkin siedettävä. Hänen miehensä kanssa korjailtiin portti ja tein iltatallin, vaikka ei minun vuoroni ollutkaan.
Että tämmöstä... :D
Hän oli mennyt oman hevosensa kanssa ladossa olevaan hevosenhoitopaikkaan ja alkanut harjata. Pian hän oli havahtunut kauheaan töminään ja he saivat 3 muutakin kaveria sinne... Hevoset olivat juosseet portista läpi! Tätä ei ole tapahtunut koskaan ennemmin! Hevosemme olisivat varmaan juosseet talliin, mutta eivät päässeet, kun ladonovella oleva rouva V oli edessä. ;D Olivat sitten palloilleet naapurissa olevan autiotalon pihassa (tässä vaiheessa hän soitti minulle ja olin kotona) lähdin tallille ja jotenkin V:n omistaja oli saanut ne paimennettua takaisin tarhaan (hän soitti tässäkin vaiheessa minulle, mutta päätin mennä silti tallille. Istuin silloin jo autossa valmiina starttaamaan). Korjatessaan porttia, hevoset olivat rysäyttäneet toisesta portista läpi. (Hän soitti taas minulle ja olin saanut ajettua jo hetkenmatkaa). Tilanne oli niin koominen, että nauroin lähestulkoon pissat housuissa koko matkan tallille. Kuvittelin miltä koko homma mahtoi näyttää.
No tallille tullessani, hevoset olivat ns. "välikössä". Tarhan vieressä on siis pienempi aidattu alue, kun syksyllä vaihtelimme talliinmeno reittejä mudan vuoksi. No mutta asiasta kukkaruukkuun, saimme L ja K tarhaan, mutta M säntäsi tallin etupihalle jostain kummansyystä :D Tuli sitten takaisin ja meni välikköön palloilemaan. Välikkö on toisesta päästä suljettu, mutta manta päätti pienen epäröinnin jälkeen olla ketterä pieni rouva ja astella matalan langan yli. No tietenkin takajalkaa se ei nostanut tarpeeksi ja lanka jäi kiinni jalkaan. Lähti laukalla kujaa pitkin talliin ja yksi kujan aitatolpista räksähti poikki. Manta sai onneksi nopeasti langan pois jalastaan, on meinaan tehnyt muutaman kerran ennemminkin noita taikatemppujaan lankojen suhteen. No juoksi omaan karsinaansa pällistelemään ja laitettiin äkkiä kuja kuntoon, että saatiin L ja K talliin. Saivat sitten pikkuheinätupsut samalla.
Mietimme sitten päät kallellaa, että mikä ihme sai hevoset juoksemaan lankojen läpi. Ilmeisesti tallintekijä sai syvällisestä pohtimisesta migreenikohtauksen, sillä hän joutui istumaan pimeässä satulahuoneessa silmät kiinni, että päässä oleva jyskytys olisi jotenkin siedettävä. Hänen miehensä kanssa korjailtiin portti ja tein iltatallin, vaikka ei minun vuoroni ollutkaan.
Että tämmöstä... :D
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)