Päivitystä

Kirjoittelu on hiukan jäänyt, sillä mamma oli sairaslomalla 2 viikkoa. Viimeviikon olin itse kipeänä ja työpäivät imivät mehut aika kiitettävästi. Meni 7.8 aivan kolmijalkaiseksi yht'äkkiä ja nousi yli 39 asteen kuume. Lavassa ollut haava siis otti ja tulehdutti lihaksen, vaikka näytti aluksi siltä, että on paranemaan päin. Eläinlääkärin jouduimme oikein kissojen ja koirien kanssa metsästämään sillä 7.8 oli juuri sunnuntai ja tietenkin Vantaan päivystävä elli oli kesälomalla. Saimme sitten Tuusulan päivystävän ellin kiinni ja hän tuli tsekkaamaan Mantan. Saimmepa samalla tetanusrokotteen kuntoon. Manta oli ensimmäisen sairaslomaviikon täydessä karsinalevossa. Onneksi Manta on luonteeltaan todella kärsivällinen, eikä ruvennut pistämään tallia remonttiin. Seurallinen se kyllä oli ja heti kun joku talliin tuli, niin Manta oli jo hengailemassa pää käytävällä, kuin sanoen "Terve, täällä ollaan". Jalka ei aristanut siis, kuin pari päivää ja lämpöä oli vain yhtenä sisäpäivänä, muistaakseni n. 38,2-38,5 astetta. Haava märki vain parisen päivää, sitten se loppui kuin seinään. Annoin pitää vielä toisen viikon sairaslomaa kavereiden kanssa ulkoillen, sillä halusin olla täysin varma, ettei siellä enää ole mitään ylimääräistä.
Olen nyt talutellut sitä viime perjantaina ja sunnuntaina ja hyvin on mennyt. Ei sillä näytä kunto huonontuneen, vaikka kolme viikkoa onkin ollut minimaalisella liikutuksella. Ajattelin vielä käydä kerran pari taluttamassa ja sitten ajattelin pikkuhiljaa aloitella ratsastelun.
Mantalla kävi tuossa viikko sitten (22.8) raspaaja ja tyttösellä olikin kulemma suu täynnä hammaspiikkejä.. Oli tallinpitäjän mukaan aika verinen raspaus, mutta sai kuitenkin normaalisti syötyä. Pistimme heinät verkkoon, ettei holmua liian nopealla tahdilla, jos huomaakin miten helppoa on syödä ilman piikkejä.

Ei oikeastaan mitään muuta "erikoista" ja mainitsemisenarvoista ole tapahtunut. :)

Pieni maastolenkkipäivä

Hoidin tämänpäivän kaikki tallivuorot itse että tallinpitäjä saa hyvinansaitun lomapäivän, joten olin aika piipussa illalla. Lähdin kuitenkin toisen hevosenomistajan kanssa hevosia maastoteillä käyttämään. Olin itse ilman satulaa selässä ja toinen tuli talutuksessa. Pysyimme isommilla teillä, koska toista heppaa vielä ahdistaa ryteiköt (on ahtaanpaikankammoinen).
Huomenna tämä samainen hevosenomistaja pitää minulle ja tallikaverilleni tunnin. Se onkin tarpeellinen! Olisi kiva taas osata istua tuolla selässä kunnolla, eikä vain könöttää taidot ruosteessa mitä ihmeellisimmissä asennoissa. Taino ehkä vähän liioitellusti sanottu, mutta huomenna sen sitten näkee mitä kaikkea korjattavaa löytyykään... Huomenna pitää taas illalla harjoitella liinassa laukannostoa laukkasanaa käyttäen. Kyllä se joskus sen oppii, eihän tässä mitään kiirettä ole. :) Ihanaa, kun voi jo hiukan jopa edistyä tuon muurahaiskarhun suhteen. ;)

Kavalettien ja pikkuesteen harjoittelua

Näyttää siltä, että tuo poni tykkää vähän hypätäkkin. Tänään se päästi aivan hullun loikan jonkun 30-40 cm "pystyn" yli. Kuumenikin jopa vähän, eikä tahtonut millään malttaa kävellä, vaan ravasi mun ympärillä kokoajan. Manta on nyt vähän ruvennut hiffaamaan mitä mä pyydän siltä. No ei periaatteessa ihmekkään, että siihen menee parikertaa, sillä taidan olla ensimmäinen joka sitä irtohypyttää.. Muuten se on tuolla vaan päästelly juurien sun muiden yli ihan itsekseen tarhassa. Nostimme taas liinassa kumpaankin suuntaan laukat, harjoittelemme laukkasanaa, mutta silti se tuntuu paremmin nostavan sen juoksutusraipan naksahduksesta. Pitäisi ruveta pikkuhiljaa vaan opettelemaan pelkän sanan kanssa, kun en voi kuitenkaan selkään mitään juoksutusraippaa ottaa.
Mamma veti aikamoiset rallit, eikä malttanut kentällä kävellä, niin hyppäsin vain ilman satulaa selkään ja kävimme jäähdyttelykäynnit maastossa. :) Mukavaa, kun on rupeavat hommat vähän jo sujumaan, sillä on pitkään tuntunut, että junnaamme vain lähtöpisteessä. Noo... Hiljaa hyvä tulee.

Laiskuus iski

En tehnyt eilen enkä tänään mitään erikoista. Kävimme vain toisen hevosen henkisenä tukena pienellä maastokävelyllä. Rento meininki, talutellen ja välillä suupaloja naukkaillen. Haava on umpeutunut jo aika hyvin, ei vuoda ja tänäänkin sen kävin 2 kertaa tsekkailemassa. Saa olla ilman mitään, ettei mokoma haudu. Jotakin hööksin aavistuksen tervalle tuoksuvaa salvaa olen ympärille laittanut, että pysyvät öttiäiset poissa.

Ötököistä tulikin mieleeni ne jättitoukat joita löysimme eilen vanhasta lantalasta! Siis hyi hitto, ne oli mun pikkurillin mittaisia ja varmaan kolme kertaa sen paksusia! Mulla on vielä melkoiset nakkisormet. ;D

Päästään Mantan kanssa kohta tunneille. Istunnassani onkin varmaan paljon korjailemisen varaa, kun on tunneista jo muutama vuosi aikaa. Harjoitusravissa en osaa enää kunnolla istua ilman, että jalustimet lähtevät valumaan kohti kantapäätä. Kädetkin voivat olla melko levottomat. Emme ole Mantan kanssa paljoa harjoitusravia harjoitelleet, kun ei tyttösellä ole vielä paljoa lihaksia. Kyllä ne siitä sitten vähän ajan päästä kehittyy.
Huomenna voisin aamupäivästä käydä tekemässä jotain järkevääkin

Laumaelämää ja haavahoitoa

Laitoimme Mantan tänään kavereiden kanssa. Meni todella hyvin! Ei mitään suurta draamaa, pientä juttua tietysti, muttei mitään hepulikohtauksia. Nopeasti olivat laumassa toisiaan pällistelemässä kaikki 4. Ihana juttu, että Manta pääsi kavereiden joukkoon. Näytti tälläkertaa tyytyväiseltä, kun pääsi kavereiden kanssa henkailemaan. Toivottavasti käytös jatkuu samanlaisena. :)
Manta oli sitten telonnut itsensä johonkin oksaan ilmeisesti. Sillä on mun pikkurillinpään kokoinen pistohaava lavassa ja tietysti niin kettumaisessa paikassa, että piti kikka jos toinenkin keksiä, että saatiin siihen jonkinnäköinen haavaside laitettua. Ei meinannut nimittäin millään verenvuoto tyrehtyä ja haava olisi ollut muuten täynnä jotakin öttiäisiä ja muuta roskaa. Teimme siis niin hienon ratkaisun, että laitoimme sidetaitosta haavanpäälle, flexpinteliä kaksikierrosta menemään sään päältä etujalkojen väliin ja lapasuojus päällä. Laitan kuvan havainnollistamaan, se oli jotenkin niin koominen näky "paitansa" kanssa. Aamulla vaan sitten katsomaan, miten haava jakselee.
En tänään sitten tehnyt mitään kummempaa Mantan kanssa. Menimme maastakäsin puomeja, ja iiiihan pientä miniestettä, että oppisi vähän nostamaan kinttujaan korkeammalle. Meni huomattavasti paremmin kuin viimekerralla, en tiedä sitten johtuiko se siitä, ettei pellolla ollut lampaita vaiko siitä, ettei sillä ei ollut suojia tälläkertaa, eikä halunnut "kolhia jalkojaan". Maastossahan sen kanssa voi mennä kunnon ryteiköistä ja se vain päästää vauhdilla menemään. Sillä on aivan uskomaton tasapaino, johtunee siitä, että oli edellisessä kodissaan metsälaitumella, jossa oli juuria, kiviä sun muita väistettävänä.
Kävin tänään ostamassa Horzelta Marstallin Sinfonie yrttimysliä. Annan sitä Racingin Cool Mixin kanssa sekaisin, että saa siis vuorokaudessa 250 g molempia. Jos ei rupea auttamaan, niin jätän Cool mixin pois ja pistän pelkkää Sinfonieta. Ei se näyttänyt pahaa olevan, sillä kuppi ainakin tyhjeni sillä vauhdilla, että taisi olla hyvääkin. ;) Onneksi Manta ei muutenkaan vaikuta kovinkaan nirsolta ruoan suhteen.

Mantan iskulause taitaa muutenkin olla; "Täydellä vatsalla on helppo paastota!"

Yrttejä kehiin

Tallinpitäjä oli pistänyt nyt kahtena peräkkäisenä aamuna merkille, että Manta hengittää vähän raskaasti. Epäilemme sen olevan jotain allergiaa, sillä silmätkin sillä vuotaa aina välillä. Menemme huomenna ostamaan muistaakseni yrttipitoista mysliä, mitä tallinpitäjän entinen hevonen söi samankaltaiseen ongelmaan. Jos se vaikka auttaisi. Voi toki myös johtua pölystä ja sen takia vähän kastelinkin iltaheiniä.
Huomenna ajattelimme kokeilla Mantan pistämistä muiden hevosten seuraan. Saa nähdä mitä siitä tulee. Manta ei näköjään voi sietää uutta hevosta joka tuli viime perjantaina. Luimi sille, kun talutin sen karsinan ohi  illalla. Kaikki kolme muuta tulevat toimeen, mutta Mantalla on jotain hampaankolossa. No eiköhän tilanne joskus selviä.
Emme tehneet tänään mitään erikoisempaa. Kävimme tunnin kävelylenkin maastossa, mennen Mantan omaan tahtiin. Ilmeisesti lima tai mikä ikinä siellä onkaan, lähti liikkeelle, eikä kävellessä vauhti ollut sen hitaampaa kuin normaalistikkaan. Pieni puuskutus ylämäessä on mielestäni ihan normaalia, sillä meidän maastojen pari ylämäkeä eivät ole pienimmästä ja loivimmasta päästä.. :D Tallilla pesin vielä Mantan kaviotkin.