Surkeiden sattumusten sarja

Tänään ei mennyt kyllä kaikki ihan putkeen.

Aloitin tallihommat normaalisti hakemalla kottikärryt ja menemällä karsinansiivoushommiin. Karsinasta tuli niin vähän tavaraa pois, että kottareissa oli hyvin tilaa ja ne olivat kevyet. Päätin sitten siivota tarhankin, kun en ollut pariin päivään sitä putsannut. Kottikärryjä ei tarvinnut edes liikuttaa, kun kaikki oli siinä lähistöllä. Lastasin sitten koko kärryn täyteen ja olin lähdössä työntämään niitä pois, mutta voihan p***a, niistä oli rengas ihan lörönä! Työnsin, pusersin ja manasin samaanaikaan. Edes Petri Nygårdin koko tuotannossa ei ole niin hävytöntä settiä, mitä suustani pääsi.
Sain tuskanhikeä valuttamalla ja apinanraivoa käyttäen kottikärryn lähelle lantakärryä. Enää olikin sitten noustava törkeän liukas ja jyrkkä pieni mäki, että saa viimein kottarit tyhjiksi. En ihme kyllä kaatunut kertaakaan, mutta aikani luisteltuani, manattuani ja raivokkaasti työnnettyäni sain kärryn viimein pisteeseen B. Totta kai silloin juuri kännykkä alkaa soida. Välillä on siis semmoisia päiviä, kun yksinkertaisesti alkaa kiehua jo pelkästään se, että kännykkä pirisee tarpeeksi.

Hain Mantan ja laitoin sen normaalisti kuntoon. Manta oli käytävällä tosi rauhallinen, joten ajattelin sen olevan tosi kiva ratsastaessakin. Höpöhöpö. Ensimmäiset 10 minuuttia se käveli kipitti energisen oloisena asennossa kameli. Se oli notkea kuin rautakanki, eikä volteista tullut yhtikäs mitään. Ravissa se oli vasemmassa kierroksessa ihan hyvän oloinen, meininki ei ollut edes huolestuttavaa, mutta oikeaan kierrokseen.... Herranjestas pelkäsin sen kaatuvan sisäkyljelleen hetkenä minä hyvänsä! Sen jälkeen päätin, että kun saan sen rennoksi ratsastettua käynnissä, saa se piisata tälle päivälle. Aivan kuin Manta olisi hoksannut mistä on kyse, sillä pian se alkoikin rentoutua ja hölmö kipittäminen vaihtui rauhallisemmaksi käynniksi ja se alkoi hakea päätään alemmas.

Seuraava verenpaineen nousemisen paikka olikin, kun vein vettä tarhaan ja pihavalo sammui. Oli aika tunnelmallista. Katsoin sitten kännykkää taskulamppuna käyttäen onko saavissa paljonkin lunta/vettä/jäätä/roskaa ja eiköhän se liukas niljake livennyt näpeistäni. Onneksi ei siellä ainakaan vettä ollut, jäätä kylläkin, joten ei tarvinnut onkia syväsukelluksella käynyttä nokiaa... Raahautuessani takaisin sankojen kanssa meinasin kirjaimellisesti lentää, mutta sain ihme kyllä tasapainon säilytettyä.

Yleensä en ota noin pieniä asioita kauhean vakavasti, mutta tänään on ollut huono päivä jo aamusta alkaen. Toivottavasti huomenna olisi parempi päivä... Huomenna tulee eläinlääkärikin käymään, joten töistä saa aikalailla suoraan kaasutella tallia kohti.